Ukraina, nro 50

Pääsimme matkan varrella bonuksena käymään Tallinnan lentoasemalla (hassua miten kahvilahinnat tippuvat puoleen Helsinkiin verrattuna ja maku paranee) ja Kiovassa. Ukraina oli mulle 50. maa, jossa olen käynyt. Aikaa oli viisi tuntia. Kaikki muodollisuudet sujuivat hetkessä molempiin suuntiin. Emme kuitenkaan mennet keskuntaan, koska yhdensuuntainen matka olisi kestänyt tunnin. Menimme sen sijaan Boryspilin kylään, vaikka infon nainen sanoi, ettei kannata, se on ”primitive village”. Ihan hyvältä näytti aurinkoisena toukokuun päivänä, marraskuussa ehkä ei.

Viritin kuitenkin venäjäntaitoni huippuunsa ja otimme taksi park kulturi i oddihaan, eli puistoon. Kumpaankaan suuntaan taksin kuöjettajilla ei ollut vaihtorahaa… Kannattaa pyytää rahaa vaihtaessa pikkurahaa.

Idea kuvaan tietenkin Reetan. Toteutus valitettavasti minun.

Idea kuvaan tietenkin Reetan. Toteutus valitettavasti minun.

Murphyn laki, että puisto oli täynnä leikkipuistovälineitä! Päädyimme oluille mukavaa biergarteniin, josta taas bongasimme listalta saslikin. Reetta ja minähän olemme lukiossa opiskelleet venäjää. Homma kyllä vaikeutuu huomattavasti muutaman tunnin päästä kun laskeudumme Georgiaan, missä on käytössä ihan omat aakkosensa.

Venäjänkielen taito heti käyttöön. Vuosiin ei ole ajateltu lukion Unto Piitulaista yhtä paljon.

Venäjänkielen taito heti käyttöön. Vuosiin ei ole ajateltu lukion Unto Piitulaista yhtä paljon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s