PR ja PA Kiinassa

Huh, miten tänään alkoi vanha suola janottaa, kun kuuntelin esitelmää sosiaalisesta mediasta Kiinassa. Esityksen piti Adsmith-nimistä PR-toimistoa vetävä herra.

Facebook, Twitter, youtube, Wikipedia ja osin Googlekin ovat Kiinassa kiellettyjä, koska puolue haluaa kontrolloida mitä viestitään. Tiettyjen sanojen käyttö on kiellettyä ja silloin tällöin viestimet suljetaan kokonaan. Esimerkiksi suuren junaonnettomuuden jälkeen näiden oma Facebook oli ollut kolme päivää poissa käytöstä. Kaikille läntisille some-areenoille on omat vastineensa, ja käyttäjäluvut ovat huimia, vaikkakin usein kuulema liioiteltuja. Kaikkein suosituin on Whatsappin tapainen, mutta kehittyneempi, viestisysteemi. Yritysten toiminta siellä on vielä vähän haussa, mutta Adsmith oli tehnyt Starbucksille kampanjan, jossa ihmiset saivat lähettää Starbuxksille emoticonin ja saivat vastauksena fiilikseensä sopivan biisin.

Jutut mitä PR-toimisto täällä peruskaurana tekee kuulostivat yllättävänkin samanlaisilta kuin Suomessa. Kutsuvat bloggaajia koolle offline-tapahtumiin, (siis normaali elämä on offline-elämää! Olenko tippunut ihan kärryiltä vai erotellaanko Suomessa kuitenkin vielä asiat niin, että toiminta koneella on online ja muu ei kaipaa etuliitettä?), kehittelevät kampanjoita ja kilpailuja, joilla saadaan tykkääjiä, testauttavat tuotteita KOLleilla (key opinion leadereilla, tästä konsulttikielestä tosiaan jää nopeasti jälkeen!) ja hoitelevat ”kriisejä” (kriisihän se on, jos tuotetta on haukuttu netissä). Ja koettavat miettiä, että miten tätä kaikkea nyt rahassa mitataan. Kuulema helpoiten niin, että linkitetään suoraan verkkokauppoihin, jotka ovat Kiinassa lopulta se kaikkein isoin juttu.

Kaikki on vaan vähän rajumpaa täällä. Bloggaajille maksetaan sumeilematta, tuotetestituloksilla saatetaan kiristää (”jos ostatte mainoksen, korjaamme juttumme, missä haukuimme tuotteenne”), tykkääjiä ostetaan yleisesti (25RMB 500 kpl) ja kilpailijoita haukutaan niin rajusti, että joku oli joutunut mustamaalauksesta vankilaan.

20130703-000253.jpg

Luvut yritysten markkinointibudjettien jakautumisesta näyttivät, että PR-toimistojen kannattaa todella keskittyä someen ja että printin kohtalo on kutistua. Verrattuna tilanteeseen länsimaissa täällä mennään huomattavasti edellä tässä kehityksessä.

Termin PA, eli public affairs, ehdin jo oppia kollegoiltani Suomessa. Tämäkin on sektori, jossa meillä voisi olla Kiinasta opittavaa. Joka suuremmassa firmassa on ihmisiä, joiden vastuulla suhteet hallintoon ovat. Esim. 5000 henkilöä Kiinassa työllistävällä EF:llä (se ei ole enää vain teinien kielikurssitoimisto, vaan iso koulutusfirma, English First) on neljä henkilöä vain sitä varten että hoitavat suhteita julkishallintoon.

20130703-001601.jpg
Shanghaissa joutuu nykyään taistelemaan työntekijöistä ja siksi EF:llä panostetaan mm. hienoihin työtiloihin. Työntekijäpula ulottuu myös tehtaisiin, sillä työntekijät ovat pääosin kotoisin sisämaasta ja nyt kun sinne rakennetaan yhä enemmän tehtaita he jäävät mieluummin lähemmäksi perheitään kuin lähtevät rannikolle saakka. Tästä pääseekin mukavasti huomiseen aiheeseen eli ulkoistamiseen Kiinassa… Tuskin maltan odottaa!

Ja ilmankin oli tänään vain ”unhealthy”, kyllä sitä jo hengittelee ja eteensäkin näkee.

Kiinalaisten WeChat-hommassa on se jännä puoli, että he lähestyvät sillä tuntemattomiakin varsin ennakkoluulottomasti. Kun puhelinta, johon app on asennettu ravistelee, se näyttää muut lähistöllä ravistelijat. Sitten moikkaillaan. Erityisen suosittuja ovat länsimaiset miehet…

Kurssilla kuulin myös, ettei kiinalaista nettivalvontaa välttämättä kannata lähteä testaimaan. Eräs opiskelija oli päättänyt testata, kirjautunut Weiboon (Kiinan Facebook) ja postannut, että lähdetään protestoidaan Kiinan Tiinet-politiikkaa vastaan Shanghain keskustaan People’s Squarelle. Seuraavana päivänä poliisi oli tullut opiskelijan asunnolle ja sitä seuraavana päivänä hän istui jo paluulennolla. Joskus kuulema nettiyhteys tai jopa sähköt voivat katketa jo vääristä hakusanoista hakukoneissa. Testasin kyllä tätä, ilman seurauksia, vaikkakaan linkit esim. Taivaallisen rauhan aukiosta eivät tietenkään aukea.

Mainokset

2 thoughts on “PR ja PA Kiinassa

  1. Anu

    Kun näin simppelisti ajattelee jo Kiinan väkilukua verrattuna Suomeen niin varmasti printti jää saavuttavuudellaan ja kustannuksien johdosta siellä kakkoseksi somen jälkeen: Mutta ollaanko siellä jo ihan takakylissäkin niin totaalisesti online?
    Vai eikö sellaisia takakylien off-lineläisiä (köyhiä?) noteerata enää minkään mainonnan arvoiseksi.
    Luuletko että vastaavan valta-aseman saavuttaminen täällä Euroopassa on edes mahdollista vai estääkö jo meidän kulttuurierot tämän.
    Ainakin täällä Saksassa some-käyttäjät reagoivat herkästi hyvin ärsyyntyneesti ja torjuvasti vähänkään agressivisempaan mainontaan somessa.
    Juuri nyt esimerkiksi vaalien alla poliitikkojenkin on parasta vaan erittäin hienovaraisesti panostaa facebookkiin ja twitteriin. Pienetkin yliampumiset tuntuvat ärsyttävän, varsinkin ellei poliitikko osaa siellä käyttää ”oikeaa” kieltä ja uskottavasti.

    Vastaa
  2. Kaijja

    Olenpa iloinen puolestasi: vaikuttaa, että olet oikeassa paikassa (, mutta onneksi vain viikon). Pian pääset puhtaaseen Pohjois-Karjalaan! Voi hyvin! Terkut Anulle Saksaan!

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s