Sigiria Rockilta Passikudahiin

Sigiria hotellin yössä meuhkasivat ranskalaiset matkalaiset, jotka kokoontuivat illalla selvityjät-tyyliin leirinuotionsa ympärille. Nukkuminen jäi siis vähälle, koska käärimme kimpsumme kasaan kiinalaisten turistien tai chi -hetken aikaan puoli seitsemältä ja nappasimme tut tukit kohti Sigiria Rockia.

Elämäni ensimmäinen tut tuk -matka.

Elämäni ensimmäinen tut tuk -matka.

Ja ei kun ylös – aamun piti olla viileä, mutta kiipeäminen sai todellakin hien valumaan. Jostain syystä valkoisiin pukeutuneet paikalliset lapset nousivat portaan kevyesti…

Jostakin syystä kiipeilynähtävydet ovat minusta aina kaikkein palkisevimpia. Ehkä hikisen ja hankalan nousun jälkeen haluaa ihastua siihen mitä näkee. Sigirialla nousu loppui vähän kesken, juuri kun innostuin, niin oltiinkin jo ylhäällä. Koko reissu kesti vain pari tuntia.

Jostakin syystä kiipeilynähtävydet ovat minusta aina kaikkein palkisevimpia. Ehkä hikisen ja hankalan nousun jälkeen haluaa ihastua siihen mitä näkee. Sigirialla nousu loppui vähän kesken, juuri kun innostuin, niin oltiinkin jo ylhäällä. Koko reissu kesti vain pari tuntia.

Sigiria Rockin huipulla on linnan rauniot.

Sigiria Rockin huipulla on linnan rauniot.

Iltapäivällä sitten taas köröttelimme seuraavaan kohteeseen. Itään päin mennessä liikenne ja asutus vähenivät ja jo Polonnaruwassa alkoi tulla hyvä fiilis. Emme käyneet kuuluisilla raunioilla vaan ihan ”normal bakery”:ssä lounaalla, jonne paikallinen tuttavamme meidät vei, kun olimme kääntyneet turistiravintolan ovelta pois.

Samosalounas.

Samosalounas.

Indeed.

Indeed. Ja täällä vessatkin olivat oikeaa mallia.

Kyllä näissä kehitysmaiden kaupungeissa monissa on jotakin samaa...

Kyllä näissä kehitysmaiden kaupungeissa monissa on jotakin samaa…

Toivon siemen,

Toivon tuoja.

Saavuimme Passikudahiin kevyesti valoisan aikaan, joten työnteollekin jäi aikaa. Tehtövänä oli katsastaa rannan rakennushankkeita. Näyttää ihanalta, mutta kymmenen vuotta sitten tsunami vei mennessään mukana viimeisetkin niistä rakennuksista, joita ei oltu vielä pitkän sisällissodan aikana tuhottu. Kaikki suuret hotellit tuhottiin sodassa, ettei vastustaja voisi käyttää niitä tukikohtinaan. Tämä osa itärannikkoa oli ennen suosittu matkailualue, mutta kärsi vakavasti sekä sodasta että tsunamista. Nytkin rannan hotellit näyttivät kovin tyhjiltä. World Vision toimii täälläkin ja huomenna pääsemme taas heidän matkaansa.

 

Rantaelämää.

Rantaelämää.

Nämä eivät antaneet kuvata lehmää ilman että kuvaisin heitäkin.

Nämä eivät antaneet kuvata lehmää ilman että kuvaisin heitäkin.

 

Mainokset

3 thoughts on “Sigiria Rockilta Passikudahiin

  1. Asa

    Kyllä, kiipeily on kivaa kun rasitus palkitaan useimmiten upeilla näkymillä.Sitä vain ihmettelee että onpa ollut varsinainen suoritus aikoinaan rakentaa nuo portaat ja linna tuollaisen kalliovuorenkin päälle. Mahtaako siellä paljon polkuja olla.

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s