Viikonloppu Vilnassa

Linkkasin tämän blogin tietoihini seurakuntavaalien vaalikoneessa – ehkä joku miettii miksi. Etiopian reissua lukuunottamatta tässä kun en kerrota mitään kirkkoasioihin liittyvää. Kaupungin katuja mittaillessa tuli kuitenkin vastaan Užupiksen perustuslaki, joka sopii vaikka seurakuntavaalikampanjan ohjelmaksi.

Vilnan Kalamajan, Užupiksen, hieno perustuslaki.

Vilnan Kalamajan, Užupiksen, hieno perustuslaki.

Užupiksen perustuslaki olikin sitten aika lailla ainoa nähtävyys, joka viikonloppuisella reissullamme Vilnassa tsekkasimme (ja senkin vahingossa). En ollut perehtynyt mihinkään Vilnaan liittyvään etukäteen, sillä kolmen vuorokauden matka oli jokavuotinen hääpäiväyllätys – ja tänä vuonna järjestämisvuorossa oli Mikko. Kohde ei olisi voinut olla parempi! Lähellä, mutta vähän etäinen, älyttömän romanttinen ja todella rento. Ruoka ja juoma hyvää ja edullista. Suomalaisia matkailijoita tietenkin paljon vähemmän kuin Tallinnassa. Lensimme Vilnaan FlyBellä suoraan Helsingistä. Lento kesti tunnin ja Vilnan pieneltä kentältä oli vain 7 kilometrin matka keskustaan. Se taittui helposti bussilla (hinta noin euro) ja vielä helpommin tietenkin taksilla, jota käytimme palatessa (hinta 17 euroa). Eurojen käyttöön Liettua muuten siirtyy vuoden 2015 alussa. Monessa paikassa hinnat olivat jo euroissa merkitty.

Terassilta toiselle pieniä kujia pitkin.

Terassilta toiselle pieniä kujia pitkin.

Käväisimme Europa-ostoskeskuksessa Neris-joen pohjoispuolella, mutta sen valikoimat eivät tehneet vaikutusta. Lasten tuliaisostotkin jäivät poikkeuksellisesti lentoasemalle.

Käväisimme Europa-ostoskeskuksessa Neris-joen pohjoispuolella, mutta sen valikoimat eivät tehneet vaikutusta. Lasten tuliaisostotkin jäivät poikkeuksellisesti lentoasemalle.

Majoituimme vanhaan kaupunkiin, mistä poistuimme melko vähän. Lokakuussa paikka ei todellakaan pursunnut turisteja, joten ahdistavaa oloa ei päässyt syntymään kuin yhdellä lyhyellä tienpätkällä. Baarit ja ravintolat keskustassakin olivat täynnä paikallisia. Loistavassa säässä viihdyimmekin terasseilla. Suosikkipaikoiksi nousivat koristeellisesti sisutettu Franki, josta sai hyvää viiniä ja liettualaisia snäkkejä, Cafe de Paris – simpukoita atsummille mainosmiehille, ja Seven Fridays, jossa oli iso ja tunnelmallinen sisäpiha (mutta oma olut ei tosiaan kuulunut Liettuan parhaisiin). Reissun ainoan pitkän illallisen nautimme Lauro Lapasissa, jossa kuuden ruokalajin maistelumenu tarjoiltiin kolmessa tunnissa 33 euron hintaan. Mielenkiintoisia makuja, joita oli pieniin annoksiin mahdutettu paljon.

Lauro Lapasin sesamjäätelöjälkiruoka

Lauro Lapasin sesamjäätelöjälkiruoka

Yllätyin Liettuan ruoka- ja olutkulttuurista. Yksikään ravintola, jossa poikkesimme ei tarjonnut huonoa ruokaa. Paikallisia snäkkejä oli tarjolla joka paikassa ja ravintolat olivat poikkeuksetta täynnä. Erikoisherkkuina maistelimme kylmää punajuurikeittoa ja oluen kanssa vakioruoka tuntui olevan rasvassa ja valkosipulissa paistetut leipätikut. Jos mahdollista kahviloita Vilnassa on vielä runsaammin kuin baareja. Paikalliset ketjut ovat vallanneet keskustassa paljon hyviä liiketiloja. Meille maistuivat erityisesti Coffee Innien tuotteet. Myös ketjukahvilat oli sisustettu persoonallisesti.

Punajuurikeitto, paikallinen smetanaherkku.

Punajuurikeitto, paikallinen smetanaherkku.

Eipä ole reissuilla parempaa kuin kuljailla puistoissa kahvin kanssa.

Eipä ole reissuilla parempaa kuin kuljailla puistoissa kahvin kanssa.

Illalla keskustan kaduilla oli ruuhkaa. Tunnelma oli kuin etelä-Euroopassa. Ihmiset vaeltelivat, hengailivat ja poikkesivat kahviloihin ja baareihin. Mukana oli paljon lapsia. Liettuassa on vähän muuta Eurooppaa korkeampi syntyvyys ja joko tämä, tai perhekeskeiset tavat näkyivät Vilnan keskustassa. Lapset olivat monella mukana ravintoloissa ja baareissakin ja huomasimme jopa perheille suunnatun ravintolan, Kuku Mukun, joka oli sisustettu niin, että lapset varmasti viihtyvät. Tänne mennään, kun palaamme Vilnaan lasten kanssa.

Lattepappoja ja kukkaloistoa löytyi myös lokakuun auringon alla Vilnasta.

Lattepappoja ja kukkaloistoa löytyi myös lokakuun auringon alla Vilnasta.

Ei siis voi kuin hehkuttaa ja suositella Vilnaa erityisesti parisuhdematkailuun. Tyttöjen reissulle kauppoja oli ehkä vähänlaisesti ja ehkä itse Vilna voisi tuntui seikkailulomaksi aika kesyltä – täytyy sanoa, että tälläkin reissulla Valko-Venäjän rajan läheisyys houkutteli. Ravintoissa viihtyvien lasten kanssa Vilna on varmasti loistava kohde – myös leikkipaikkoja näkyi runsaasti ympäri keskustaa. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja puhuivat poikkeuksellisen sujuvaa (jenkki)englantia. Meitä kyllä alettiin aina puhutella liettuaksi, mutta onnistuin silti koko reissun aikana oppimaan vain yhden sanan liettuaksi: baltas, vehnäolut. joka tapauksessa aloin jo suunnitella ensi kesäksi autotourneeta ympäri Baltiaa. Vaikka Viro on ihana, ei muuta Baltiaa selvästikään kannata jättää kiertämättä.

Mainokset

Yksi ajatus artikkelista “Viikonloppu Vilnassa

  1. Paluuviite: Voihan Vilna! | Erikoispaikoissa – Traveling in extended Finland

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s