Lasten meininkejä

Meillä on nyt meneillään pari siirtymispäivää; ensin Indonesian puolelta Singaporeen ja nyt Singaporesta Hanoihin.

Singaporessa vietimme yllättävän mukavan illan ja yön lentoaseman vieressä Changi Villagessa. Syötiin, käytiin leikkipuistossa, rannalla ja yöuinnilla hotellin kattouima-altaassa.

image

Take away -aamiainen katolla. Ihanaa kahvia pussissa.

Lapsia kyllä viedään. Ollaan vähän pihtailtu sänkyjen määrissä, koska monessa paikassa twin-huoneiden sängyt ovat niin leveitä, että niihin mahtuu hyvin aikuinen ja lapsi. Nyt Changissa tilanne oli vähän toinen. Onneksi huoneessa oli muutama sohvatyyny, joista rakentamalla saimme lapsille sängyn. Peitoiksi hain pari pyyhettä uima-altaalta. Hyvin nukuttiin, mutta ehkä jo seuraavalla reissulla pitää alkaa varata isompia huoneita. Lisää kyllä reissaamisen kustannuksia yllättävän paljon.

image

Lapset retkivuoteessaan. Lisälakanoita saa yleensä siivoojilta.

image

Olga on ruskea kuin papu ja Aarni välillä hyvinkin punainen. Tasan ei käy pigmentit.

image

Tosi kiva kun näillä on toisensa. Aina leikit menossa, ja tällä reissulla Mikolla ja mulla on ollut jo tosi rentoa. Etenkin nyt kun uinnin alkeet alkaa sujua.

image

Olga on tosi reipas maistelemaan uusia ruokia. Ankkaa, juomia, nuudelit ovat herkkua.

image

Aarni tietää mistä tykkää. Kotona perunasoselaatikkoa, reissussa chicken satay.

image

Myös puikoilla syöminen sujuu Olgalta.

Itse reissaamisesta Aarni tykkää kyllä Olgaa enemmän. Kun kysyin, onko ikävä päiväkotiin, vastaus oli, että sitten kun olen päiväkodissa, minulla on ikävä tänne. Suunnitteli kuitenkin kertovansa palattuaan Teijalle (päiväkodissa), että täällä oli kivaa. Päiväkotikavereille halusi kortissa kertoa, että täällä on muutakin ruokaa kuin chiliä.

Olga taas on sanonut monta kertaa, että päiväkodissa on ihanampaa kuin matkalla. Myöskään paikkojen vaihdot eivät ole Olgan mieleen. Aarni ja minä olemme aina kolmen yön jälkeen ihan valmiita vaihtamaan maata tai vähintään kaupunkia. Aarni on meistä aina ensimmäisenä pakannut autonsa reppuunsa (oli muuten oiva ristiäislahja, Seija!) ja käytävässä hermoilemassa milloin muut ovat valmiit.

image

Olga ei myöskään välitä kontaktia ottavista ihmisistä. Kun palasimme Indonesiasta Singaporeen, Olga oli tyytyväinen ”Täällä minua ei kaikki moikkaile”. Aarni taas jatkoi tapaa ja menee nyt oma-aloitteisesti kättelemään etenkin tien varsilla istuskelevia miehiä. Hän tietää myös mitä vastata ”What’s your name?” -kysymykseen. Vastaus ”Aarni Svante Viljami Pellinen” on lyönyt kaikille kysyjille luun kurkkuun.

Mainokset

3 ajatusta artikkelista “Lasten meininkejä

  1. Tytti

    💕💕💕💕 terveiset – ja kiitos ihanista kuvista ja blogipäivityksistä! Pitäkää hyvää huolta toisistanne!

    Vastaa
  2. Riitta

    Ihania ovat molemmat! Reissussa oppii varmasti paljon lapsistakin. Tuli jo ekasta videosta mieleen että niiden avullahan lapsetkin voisivat päivittää. Tosin yhtään pitempien.videoiden lataaminen on varmasti työlästä tai jopa mahdotonta.

    Voikaa hyvin, pysykää terveenä!

    Vastaa
    1. sinipilvi Kirjoittaja

      Totta! Kun viettää paljon aikaa yhdessä kuulee ihan uusia juttuja lasten arjesta ja mielipiteitä. Kotona kuitenkin aika menee päiväkodissa ja kaikilla omissa hommissaan.

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s