Kirjoittajan arkistot: sinipilvi

Iisisti Dubain Al Ghurair Rayhaan by Rotanassa

Reissun viimeiset puolitoista vuorokautta piti hieman pakon edessä viettää Dubaissa, koska paluulento lähtee täältä aamuyöstä. Olemme kaikki aika poikki erikoisreissun jäljiltä joten keskityimme Dubaissa hotellin (hyviin) palveluihin. 

Valitsin tämän hotellin, koska se on suoraan yhteydessä ostoskeskukseen ja että tänne alle 12-vuotiaat saivat virallisestikin majoittua ilmaiseksi eli sitä ei tarvinnut jännittää (ja siksi ettei muu perhe oikein arvosta hostellimatkailua). Paikka sopiikin hyvin perhemajoitukseen: twin-sängyt riittävät hyvin kahdelle hengelle kumpikin. Huoneessa on jättimäinen amme ja uima-altaita useita. Aamiainen oikein hyvä (kuten joka hotellissa täällä).

Aarni ei toki syönyt muuta kuin kaksi lautasellista kaurapuuroa hillolla ja hunajalla. Hienoa kun tietää mistä tulee hyvä olo. 

Emme sitten tehneetkään Dubaissa mitään muuta kun käväisimme soukeissa ja ostarilla. Onneksi taksimatkalla Abu Dhabiin nähtiin sentään keskusta ja Burj Kalifa.

Dubain old souk – reissun eka (ja ainut) kunnon rysä. 

Huone oli valmis myöhässä, joten saimme lohduksi kauneudenhoitoa koko perheelle. 

Al Ghurair -mallin ruokavalikoima muistutti Singaporea. Excellent. Tässä ollaan japanilaisessa kahvilassa. 

Hotelliyön hintaan (lähes 150 euroa, reissun kallein, muuten maksettiin keskimäärin 90 euroa per yö) kuului myös kehonkoostumusmittaus! Hyödynnettiin tietenkin. Mittaajan mielestä sekä Mikon että minun pitäisi lisätä aerobista treeniä että päästäisiin rasvasta.

Dubaissa oli suunnilleen kylmintä ikinä. Jos olisi oltu ensisijaisesti aurinkolomalla, niin olisi varmaan harmittanut. Nykyisin tuntuu että aina reissussa ihmiset hämmästelevät poikkeussäitä ja ilmaston muuttumista. Täällä se tarkoittaa kylmempiä (ja hiekkatuulisia) talvia ja entistä kuumempia kesiä. 

Suunnilleen tämän verran poistuttiin premisseistä. R-talo on hotellimme Dubain Deirassa. Alue oli kyllä tosi hyvä, sillä hyvin pystyisi liikkumaan kävellen ja metroasema on vieressä. Tosin taksinkin ovat edullisia ja luotettavia. Suosittelen kyllä tätä hotellia, jos sattuu saamaan järkevään hintaan ja muuten tulisin itsekin uudestaan, mutta kun se Rakveren Aqva Spa on aika paljon lähempänä. 

Soharia ristiin ja rastiin

Päätettiin hengailla koko kolme vuorokautta Soharissa, koska oli niin mukavaa jutella ja hengailla paikallisten kanssa. Kyseinen kaupunki tuli kyllä nähtyä perinjuurin. Paikka ei sinänsä ole kovin ihmeellinen. Pitkät etäisyydet, muutama uusi ostoskeskus ja kivoja puistoja. Joka paikassa tosi vieraanvarainen vastaanotto. Toki paikka ei mikään Kanaria ole – itselle oli mukavampaa pukeutua aika peittävästi (onneksi oli pilvistä ja kuulema poikkeuksellisen kylmä). Ja Anulle tiedoksi: Omanin puolella ei enää alkoholia saanut hotellistakaan. 

Aivan mahtavat ateriat jatkuivat edelleen. Ja aina kun joku lautanen tyhjeni he tilasivat uudet. Mikko ja minä yritettiin kuuliaisesti syödä aina loppuun… Klassikkomoka.

Päivien aikana hoidettiin suhteita käymällä moikkaamassa isäntämme kaverien perheitä. Lopuksi ymmärsin että ehkä kierroksen ansiosta meille löytyi kyyti Dubaihin. Omituisilta tuntuvilla asioilla voi olla merkityksensä.

Soharin loputtoman pitkälle rannalle mahtuu monen kotipiha.

Aarni sai kyllä huomattavasti enemmän huomiota kuin Olga – saattoi osin johtua villistä luonteesta ja Bayern München -asusta ja siitä että hengailimme pääosin 25-vuotiaiden jalkapalloa harrastavien miesten kanssa. Puhelimistaan omanilaiset tuntuvat olevan vielä enemmän riippuvaisia kuin suomalaiset (tai sitten sekin on ikäkysymys).

Tällainen moskeija valmistui Sohariin viime vuonna! Herättää ajatuksia kirkkovaltuutetussa, jonka tehtäviin kuuluu pääosin päättää siitä, mistä tiloista luovutaan. Moskeijat kuulema omistaa sulttaani. 

Ehdittiin myös hoitaa perheen hiukset ja kulmat kuntoon ja shoppailla ihania intialaisia vaatteita. 

Läksiäisiksi isäntämme yllättivät meidät kakulla. Tosin hotellillamme järjestettyyn seremoniaan osallistuivat vain miehet, joten naisia, joiden kanssa viihdyin erityisen hyvin emme päässeet kunnolla hyvästelemään. Toivottavasti seuraavaan reissuun ei mene kymmentä vuotta. Isäntämme huolehtivat meistä loppuu asti – saimme vielä autokyydin Dubaihin lopuksi. Ei tullut kuuloonkaan että olisimme menneet bussilla (vaikka se käy varsin helposti). Eli Dubain reissaajat – suosittelen ehdottomasti muutamaa päivää Omanissa. On aivan toista maata. 

Erikoinen, ystävällinen maa. Salaam aleikum,  toivottavasti rauha säilyy. Miehistä joka toinen tuntui olevan viime vuosina kuulema kovasti kasvaneen armeijan palveluksessa. 

Seuraavaksi pitää vielä kertoa havaintoja naisten ja miesten rooleista Omanissa. Ja raportoida treenaamisesta kiertomatkalla!

Perhelomailua Soharissa, Omanissa

Al Ainin jälkeen päästiinkin sitten asiaan. Perheen poika, johon tutustuin kymmenen vuoden takaisella reissulla tänne noukki meidät kyytiinsä Hiltonin portailta. Rajan ylitys Omaniin kävi helposti ja matka Sohariin kesti pari tuntia. 

Aloitimme erikoislounaalla Soharin fish marketissa. ”Älä koske niihin roskiin, Aarni!” Sitten voi puhaltaa…

Majoituimme Mercure-hotelliin. Ja illan vietimme Zachin perheen parissa heidän kotonaan ja grilliruokia puistossa syöden. 

Vietiin tuliaisiksi Muumi-kirjoja ja koodausoppia.

Päivät ovat kuluneet Sohariin ympäristössä ajellen ja lasten touhuillessa. Aikuisilla on ollut kiinnostavia keskusteluja, joista raportoin kun päästään kotiin. 

Autiomaaretki. Paikallisten piknik-kohde. Lapsilla mieluisat eväät. Naapuripiknikkeilijät tulivat tuomaan meille ihanan pehmeitä taiteesta: ”Welcome to Oman.” Ei täällä liikaa muita eurooppalaisia perheitä ole hengailemassa.

Muuten ollaan oltu aika riippuvaisia isännistämme ja heidän autoistaan, mutta salille ehdimme 😀

Lomaparatiisi Al Ain

Kyllä kannattaa ajaa UAE:n keikalla Omanin rajalle Al Ainiin taksilla (300 dirhamia, 70 euroa, ajateltiin että päästään taksilla helpommalla kuin autonvuokrauksessa, mutta riippuu tietenkin preferensseistä. Autolla ehkä vähän halvempaa). Matka kesti pari tuntia. Kaupungissa on rento tunnelma, lyhyet etäisyydet ja lomapuitteet kohdallaan. Paikalliset lomailevat paljon täällä. Lapsille täydellinen paikka.

Hilton Al Ain. Valittiin paikka uima-altaalta perusteella ja oli oikein hyvä valinta. Aamiaisineen 80 euroa yö.

Al Ain mallin leikkipaikat toinen toistaan parempia. 

Al Ain on keidas, joten raikasta ilmankin saa. 

Museovierailun jälkeen lapset leikkivät sotilaita…

Radiopuhelimet, joita ennen käytimme itkuhälyttiminä toimivat edelleen yhteydenpitovälineinä lasten kanssa. Ovat muuten myös lasten suosikkileluja. Hyvä ostos silloin aikoinaan. 

Koko perheen lempidrinkki sitruuna-lime. 

Salilta voi kätevästi vahtia lapsia. Tosi hyvin on muuten kulkenut treeni täällä. Just ennen lähtöä kävin kehonkoostumusmittauksessa ja sain ohjeen siirtyä plussakaloreille, jos haluan vielä kasvattaa voimaa. Ja nyt mega-aamiasten jälkeen kyllä nousee rauta kevyesti! Tänään jo kyseltiin, että ”are you a trainer?” Muutenkin täällä jengi kommentoi ja neuvoo salilla tosi paljon toisten tekemistä ja kuntoa. Hauskaa!

Ja ne illat… (taas radiopuhelimet käytössä)

Sääntöjä Abu Dhabissa

Olin luullut, että Suomi on maailman säännellyin paikka, mutta erehdyin. Täällä näitä sääntöjä vasta riittää: etenkin lapsille. Lapset eivät saa olla kuumassa poreltaassa, rannalla saa uida vain kohdassa x, lapset eivät saa uida yksin… No, onneksi paikalliset osaavat huomauttaa kohteliaasti, ikään kuin me emme olisi rikkoneet sääntöjä vaan he asettaneet oudot säännöt. 

Onneksi kaikesta tästä huolimatta lapset onnistuvat hieman uimaan Cornichen public beachilla (pienessä hiekkamyrskyssä). 

Hengailimme myös Marina Mallilla. Ja hotellimme Dusit Thani oli kyllä hienoimpia joissa olen käynyt. Parasta oli silti päästä näkemään ystäviemme aika luksukselta vaikuttaa expat-elämää 53. kerroksen näköalakämpässä. Josta pääsimme muuten rouvan kanssa kätevästi sisäkautta suoraan mallille jatkamaan iltaa ravintolan ladies’ nightin ilmaisen kuohuviinin parissa. Lasten nukutus jäi miehille. Mutta ilman tuttuja jättäisin kyllä Abu Dhabin väliin – hienoja hotelleja, mutta aikamoista betoniviidakkoa. 

Kerros 53/92.

Ihme konsepti tää ladies’ night. Alkuillan naiset juovat ilmaiseksi ja sitten alkaa miehiä valua paikalle. No, nyt ollaankin jo Al Ainissa ja täällä ladies’ night on sopivasti huomenna. 

Luksusta Abu Dhabissa 

Ensimmäinen varsinainen kohde kierroksella on Abu Dhabi. Kaupunki on tosi laaja ja käveleminen erittäin hankalaa, joten joka paikkaan pitää mennä taksilla. Majoituttiin keskustan ja ison moskeijan puoliväliin hienoon Dusit Thani -hotelliin. Hotelli oikein kiva ja vähän edullisempi kuin ihan keskustan paikat. Tietenkin olisi puolensa, jos olisi esim. kiinni jossakin mallissa. Lasten kanssa saa vaan aina kikkailla, ettei joudu maksamaan majoituksesta superhintoja. 7- ja 5-vuotiaiden kanssa alkaa jo monen paikan kanssa hinnoittelut paukkua. Tähän mennessä olen pääosin varannut kahden hengen huoneen ja katsonut paikan päällä miten käy. Joskus joutuu maksamaan ekstraa, useinmiten ei. Missään nimessä ei kannata syöttää varaussysteemeihin kahta lasta, silloin saa vaan superkalliita huoneita. 

Hyvin mahdutaan edelleen kahden metrin sänkyyn! Hotellissa on myös loistava kuntosali, jossa sain tsemppausta ja neuvoja polvien asentoihin kolmelta ohjaajalta… Ja aamiainen on sellainen, ettei hullukaan pysty täyteen fitness-elämään. 

Paitsi Aarni, joka ei toki sitten tätä syönytkään, koska löysimme kattilallisen kaurapuuroa. 

Abu Dhabissa ollaan siksi, että ystäväperhe asuu täällä. Bonuksena pääsimme käymään jättimäisessä moskeijassa, jossa on maailman suurin käsin solmittu matto. Aarni valitti koko vierailun ajan, mutta itse kyllä ihastuin paikkaan. 

Syötiin myös erinomainen illallinen fish marketissa Sea House -nimisessä paikassa, ruoka (rapuja, sea bassia,  kalacurrya) aivan huippua ja kotoisat muovituolit. 

Kynnet kuntoon hääpukumuotinäytöstä katsellen. Apua, minkälainen maailmankuva tässä syntyy.