Aihearkisto: Espanja

Matkatarjouksia ja Airbnb:n kilpailijoita

Jaha, Suomessa olikin taas aika kylmä kun palattiin. Kotona oli pakko alkaa kurkkia netistä matkatarjouksia. Jonkinasteinen addiktio tämä reissaaminen – ja etenkin reissujen suunnittelu – minulle on. Löysin kiva bloggauksen kaipaamistani Airbnb:n kilpailijoista. Taidan kokeilla seuraavaksi VRBOta. Sorruin jopa selailemaan äkkilähtöjä, aamulla vielä sai Vietnamin lentoja huomiselle alle 400 euron… Ongelma vaan on se, että lapsia tulee ikävä enkä toisaalta jaksa lähteä heidän kanssaan kolmestaan ihan Vietnamiin asti (ja toki hintaakin sitten jo tulee kun lennot kerrotaan kolmella). Toisaalta selväksi on käynyt, että näistä kahdesta Aarni on selvästi innokkaampi matkaseuralainen, nytkin valitteli jo taksissa matkalla lentoasemalta kotiin, että ”mihhi me jo tultiin tänne, minä olihin halunnut olla ehpanjahha”.

Viimeinen Madridin päivä meni edellispäivän epätoivon jälkeen täydellisen nappiin. Kävimme aamulla vanhoilla kotikulmillani Tirso Molinan metroaseman luona. Mahassa tuntui, oli niin mukava palata ja muistella vanhoja. Onneksi älysin asua talven Madridissa, kun silloinen loistava työnantajani siihen mahdollisuuden antoi.

Ah, aamukahvi Tirso Molinalla.

Ah, aamukahvi Tirso Molinalla.

Palatessa poikkesimme kuin itsestään Plaza Mayorilla, näimme hienon, perinteisen seimen ja matkalla ostoksille El Corte Inglesiin Cortylandiakin olla käynnissä. Kun pysyy rentona, niin asiat tuntuvat järjestyvän.

Lapset ihastelivat Plaza Mayorin valtavaa seimiasetelmaa pitkään.

Lapset ihastelivat Plaza Mayorin valtavaa seimiasetelmaa pitkään.

Tällä kertaa emme sortuneet siihen kaikkein alkeellisimpaan virheeseen: antamaan lasten verensokerin laskea. Ihania churroja ja suklaata!

Tällä kertaa emme sortuneet siihen kaikkein alkeellisimpaan virheeseen: antamaan lasten verensokerin laskea. Ihania churroja ja suklaata!

Toimme Espanjasta melkoisen määrän tuliaisia. Norwegianilla laukut eivät sisälly lipun hintaan, mutta olimme älynneet ottaa paluumatkalle ylimääräisen 20-kilon laukun. Suomen päässä ylikilot eivät mene läpi, sillä laukut punnitsee automaatti. Madridissa virkailija ei parin kilon ylipainostamme (per laukku) sanonut mitään, tuskin edes huomasi. Samoin taksinkäyttö lentoasemayhteyteen oli helppoa: käytössä oli kiinteä 30 euron hinta koko Madridin keskustan alueelle. Saimme lentokoneeseen mukaan myös vettä ja mehuja – ehkä lasten takia. Lentokentällä oli erillinen turvatarkastusjono lapsiperheille, josta mekin pääsimme menemään. Tarkastuspisteen yhteydessä oli jopa leikkipaikka – sellaista en ole muualla nähnyt. Sen sijaan ruokapaikat ykkösterminaalissa olivat surkeat. Onneksi meillä oli eväät mukana. Olgalle tietenkin kylmiä nakkeja…

Kaikkia ei vielä kinkku kyllästytä! Tässä meidän tuliainen. Luin että Cinco Jotas -possut saavat elää vapaina metsässä ja syödä juuria ja tammenterhoja. Tämä kinkku nautitaan (suht) hyvällä omalla tunnolla siis.

Kaikkia ei vielä kinkku kyllästytä! Tässä meidän tuliainen. Luin että Cinco Jotas -possut saavat elää vapaina metsässä ja syödä juuria ja tammenterhoja. Tämä tuliaiskinkku nautitaan (suht) hyvällä omalla tunnolla siis.

 

 

Mainokset

Tosiasioita matkailusta kärsimättömän 3-vuotiaan kanssa

Tänään on vähän tuntunut siltä, että voi itku. Tieto siitä, mitä kaikkea ympärillä on, lisää tuskaa, jota tästä ihanasta matkaseurasta tunnen. Se, että rauhallinen tapastelu ja viinien maistelu on poissuljettua, oli toki tiedossa. Mutta olin ajatellut, että olisimme käyneet ihailemassa Madridin jouluvaloja Navibusissa, pyörineet Plaza Mayorin joulumarkkinoilla, tsekanneet El Corte Inglesin lasten joulushow:n Cortilandian ja kierrelleet katselemassa seimiasetelmia – kaikki lapsille suunnattua mukavaa tekemistä. Mutta ei. Meidän Aarni on niin perussuomalainen, että hänet on laitettava aivan  viimeistään ysiltä nukkumaan – ja silloinhan täällä vasta ravintolat aukeavat. Poju arvostaa lähinnä poliisiautoja ja liikkeelle lähteviä mopoja (onneksi muuten nähtiin yksi takaa-ajo, jossa poliisiauton renkaat luisuivat käännöksessä). Lisäksi jätkä on niin kärsimätön, ettei minuutinkaan odottelu missään onnistu – jono jouluvaloja kiertelevään Navibusiin olisi ollut kolme tuntia! Se on kyllä suomalaisille aikuisillekin mahdoton aika jonottaa, mutta täällä olimme ainot, jotka kääntyivät jonosta pois, kun aika-arvio kerrottiin. Olemme siis olleet enemmän tai vähemmän leikkipuistojen ja kämppämme vankina. Tuntuu, että pienempien lapsien kanssa oli helpompaa kuin näiden 3- ja 5-vuotiaiden, joilla on selvät käsitykset siitä, miten aika pitää viettää ja mitä ja missä syödä. Ei puhettakaan että heitä voisi vain kärräillä rattaissa kuten vielä muutama vuosi sitten.  Saa nähdä vieläkö mekin päädymme Thaimaahan… Onneksi täälläkin aurinko on paistanut (leikkipuistoonkin)!

Tänään sentään matkalla leikkipuistoon huomasinme lastenteatteriesityksen, joka alkoi juuri sopivasti. Suomalaisen sukuun tullut Aarni oli tosin valmis poistumaan aina, kun musiikki vähän hiljeni tai pauke vaimeni. Olga nautti!

Tänään sentään matkalla leikkipuistoon huomasinme lastenteatteriesityksen, joka alkoi juuri sopivasti. Suomalaisen sukuun tullut Aarni oli tosin valmis poistumaan aina, kun musiikki vähän hiljeni tai pauke vaimeni. Olga nautti!

Tällaista katseltavaa täällä olisi - jos viitisi kävellä illalla tungoksessa. Palacio de Cibeles.

Tällaista katseltavaa täällä olisi – jos viitisi kävellä illalla. Palacio de Cibeles.

Olemme nähneet yhden ainoan seimiasetelman kymmenistä. Tämä on kyllä puhutteleva - kuvassa Euroopan ja Afrikan raja seimen takana.

Olemme nähneet yhden ainoan seimiasetelman kymmenistä. Tämä on kyllä puhutteleva – kuvassa Euroopan ja Afrikan raja seimen takana.

Hetki jolloin kaikki on hyvin, 5 sekuntia ennen hetkeä, jolloin mikään ei ole kunnossa.

Hetki jolloin kaikki on hyvin, 5 sekuntia ennen hetkeä, jolloin mikään ei ole kunnossa.

No, ei tämän kämpän partsi mikään paha paikka ole ollut olla "vankina".

No, ei tämän kämpän partsi mikään paha paikka ole ollut olla ”vankina”. Olgan mekko löytyi sopivasti leikkipuiston viereen lauantaiksi pystytetyltä kirppikseltä.

Illalla Mikko armahti minua ja vei Aarnin mukanaan ja pääsin Olgan kanssa maistelemaan tapaksia ja shoppailemaan. Pahoin pelkään, ettei tällainen nautiskelu onnistu Aarnin kanssa vielä kahden vuoden päästäkään.

Jamon!

Jamon!

Olgan suosikkitapas, chorizo-ruusu. Mikään muu herkku kuin kinkku, makkara ja äyriäiset ei typyä kiinnostanut.

Olgan suosikkitapas, chorizo-ruusu. Mikään muu herkku kuin kinkku, makkara ja äyriäiset ei typyä kiinnostanut.

Uuden vuoden herkkuja

Mikon ja minun toinen uusi vuosi Madridissa. Ensimmäinen vietettiin kahdestaan seitsemän vuotta sitten. Silloin tungeksimme Solilla puolen yön aikaan cava-pullojen kanssa ja kiersimme La Latinan täpötäysiä kuppiloita hurjan kalliiden drinkkien perässä.

Ainoa asia, joka tehtiin molemmilla kerroilla, oli espanjalaisten tapa koettaa syödä kellon lyödessä 12 viinirypäle joka lyönnillä. Ensi kerralla otan kyllä siemenettömiä… Molemmilla kerroilla myös haaveilimme osallistumisesta San Silvestre  -kympille. Vaikuttaa rennolta juoksutapahtumalta. Silloin osallistumisen esti muu juhliminen, nyt seuralaiset. Ehkä ei vain kuulu prioriteetteihin kuitenkaan.

Nyt vietimme aattoa, tottakai, Plaza del 2 Mayolla. Huomaan, että kaupunkimatkailusta on tullut lasten kanssa enemmän kaupunginosamatkailua. Silloin kun molemmat olivat rattaissa tai heitä kannettiin oli liikkuminen itsestäänselvää, mutta nyt Olgan jaksaminen rajoittaa kävelyä. Siksi lähikulmat tuli niin Berliinin reissulla kuin täälläkin koluttua tarkkaan. Madridissa lisäksi metrot ovat niin täysiä, etten halua Aarnia – jolla on vielä mukana rattaat – lähteä sinne kovin usein tunkemaan.
Söimme siis hyvän lounaan aivan kulman takana Taperia Malasana -nimisessä ravintolassa.

Aarnille maistuvat hiilarit.

Aarnille maistuvat hiilarit.

Kolmesta menu del diasta jäi jäljelle tarpeeksi ruokaa vaikka toiselle nelihenkiselle perheelle. 3x3 herkullista ruokalajia, 31,50 euroa.

Kolmesta menu del diasta jäi jäljelle tarpeeksi ruokaa vaikka toiselle nelihenkiselle perheelle. 3×3 herkullista ruokalajia, 31,50 euroa.

Vielä kolmen maissa ilmassa oli juhlatunnelmaa, mutta neljän jälkeen kaupunki tuntui vaikenevan. Tunnelma oli vähän sama kuin Penangissa kiinalaisena uutena vuotena. Kaikki vetäytyivät koteihinsa ja ravintolat sulkivat ovensa. Tyyntä myrskyn edellä, muista viime kerrasta… Mekin painuimme kämpille paistamaan satsin langustineja valkosipuliöljyssä. Aarnille piti toki tarjota rakettispagettia.

Herkkuja suoraan läheisestä kalakaupasta. Hinta loppukäyttäjälle noin kympin kilo, kasvattajalle  ilmeisesti viljelymaan muuttuminen suolaiseksi.

Herkkuja suoraan läheisestä kalakaupasta. Hinta loppukäyttäjälle noin kympin kilo, kasvattajalle ilmeisesti viljelymaan muuttuminen suolaiseksi.

Ruuan jälkeen nukutti, mutta onneksi Olga ja me aikuiset jaksoimme kuitenkin nousta parvekkeelle katsomaan ilotulituksia ja syömään rypäleitä. Sitten taas nukkumaan ja aamulla olimmekin ensimmäisten joukossa mittailemassa Madridin katuja. Lähes joka ravintola ja kauppa oli kiinni. Retiro-puistosta löytyi muitakin – ja lisää leikkipaikkoja. Leikkimisen, nukketeatterin ja katusoittajien ihmettelyn jälkeen suuntasimme espanjalais-japanilaiseen Yakitoro-ravintolaan, jonka majoittamme oli vinkannut meille lapsiystävällisenä hyvän ruuan paikkana. Tämä pitikin paikkaansa. Söimme mm. huippuhyvät lihapullat makeassa sesam-kastikkeessa ja yakitori-kanavartaita valkosipulilla. Lapsiperheet laitettiin istumaan grillin ääreen, josta oli mukava seurata kokkien työtä.

Yakitoron jälkiruoka. Myös Mikon mansikka-wasabijäätelö oli huippu. Pieniä pääruoka-annoksia kannattaa tilata 2-3 per henki.

Yakitoron jälkiruoka. Myös Mikon mansikka-wasabijäätelö ja Aarnin vaniljajäätelö oliiviöljyllä olivat huippuja. Pieniä pääruoka-annoksia kannattaa tilata 2-3 per henki.

Viimeisen leikkipuistosession jälkeen nappasimme iltapalaksi lähikuppilassa rasvassa paistettuja churroja ja suklaata. Ilmeisesti ne kuuluvat täällä erityisesti uuteen vuoteen. Huh. Mutta oltiin kyllä käveltykin koko päivä kuten kunnon madridilaiset.

Churrot ja vähän isommat porrat ovat olleet lasten suosikkiherkku tällä reissulla

Churrot ja vähän isommat porrat ovat olleet lasten suosikkiherkku tällä reissulla

Eh… Malasanassa on ihan liikaa houkutuksia sen jälkeen kun lapset on laitettu nukkumaan… Ja ehkä ne Yakitoron gourmet-annokset olivat vähän pienet…

"Kumpi nukuttaa, kumpi hakee jotakin...?" Liikaa mahdollisuuksia.

”Kumpi nukuttaa, kumpi hakee jotakin…?” Liikaa mahdollisuuksia.

Leikkimässä Madridissa

Tällä bloggaajalla on nyt epäonnea kuvien siirtämisessä. Kameran ja padin väliin tarvittava osa jäi kotiin ja päivitysten takia kuvien siirto ei onnistu puhelimestakaan. Pitää siis lisäillä myöhemmin.

Joka tapauksessa oli ihanaa päästä taas Madridiin. Viime käynnistä on seitsemän vuotta. Olin täällä silloin talven töissä ja Mikko tuli luokseni viettämään joulun ja uuden vuoden. Mieleemme jäi, että täällä oli valtavasti tekemistä kaduilla, hienot jouluvalot ja herkkuruokia. Ja kun uusi vuosi Suomessa harvoin on huippuihana, niin ajatus Madridin katselusta lasten kanssa alkoi tuntua hyvältä. Norwegian lentää tänne suoraan Helsingistä. Kone oli täynnä lapsiperheitä, enimmäkseen espanjalaisia, jotka taisivat tulla Lapista.

Kämpän nappasimme airbnb:n kautta. Sen käyttömaksut alkavat kyllä olla sitä luokkaa, että kaipaisin kunnon kilpailijoita. Tämä on itse asiassa vasta toinen kerta, kun käytämme airbnb:tä. Sama kämppä saattaa nimittäin löytyä paikallisten ja vähemmän tunnettujen sivujen kautta edullisemmin. Olisi kiva kuulla uusia suosituksia asuntosivustoista. Hyvistä kämpistä voisi myös koota omaa tietokantaa. Etsiminen on nimittäin melkoinen homma, jos yrittää tarkkaan optimoida. Tällä(kin) kertaa yksi tärkeimmistä asioista oli sijainti. Asuin viimeksi La Latinan alueella, joten halusin nyt jonnekin muualle. En kuitenkaan aivan keskustaan, mutta kävelymatkan päähän kaikesta. Nämä ehdot täyttivät Chueca ja Malasana. Huoneita pitää meille neljälle olla vähintään kaksi. Mielellään hissi (ei onnistunut) ja parveke (onnistui tällä kertaa yli odotusten). Langaton verkko tarvitaan. Päädyimme ullakkokämppään Malasanaan. Sijanti on lostava, Tribunalin metroaseman lähellä, keskellä loistavaa ravintola-aluetta ja erilaisia pikkukauppoja. Turisteja ei juuri näy. Läheiseltä Calle de Espirito Santolta löytyy kaikki tarpeellinen rapu- ja lihakauppoineen. Yksi liike oli erikoistunut pelkästään kanan lihaan ja muniin. Houkuttelisi alkaa kokata kunnolla. Mistä johtuukaan, että luineen myytävä kana vaikuttaa paljon luomummalta kuin Suomen broilerisuikaleet?

Ilta-aurinko ja kurkistus.

Ilta-aurinko ja kurkistus.

Pari päivää täällä olemme viettäneet vaellellen ympäri kaupungin katuja ja herkkuja maistellen. Plaza Orienten luona on hieno leikkipuisto ja aivan lähellä kämppäämme Plaza del 2 Mayolla pieniä leikkipaikkoja terassien ympäröimänä. Ideali tilanne meille siis! Suosittelen ko Plazaa ehdottomasti lapsiperheille.

Plaza des 2de Mayo - neljä eri leikkipaikkaa eri-ikäisille lapsille ja vahtia voi pitää ympäröiviltä terasseilta.

Plaza del 2 de Mayo – neljä eri leikkipaikkaa eri-ikäisille lapsille ja vahtia voi pitää ympäröiviltä terasseilta.

Vanhan vuoden viimeiset aurinkotunnit kattopartsilla. "Kesän lapsi oon", on Olga jostain oppinut laulamaan.

Vanhan vuoden viimeiset aurinkotunnit kattopartsilla. ”Kesän lapsi oon”, on Olga jostain oppinut laulamaan.

Kattoparveke kämpässämme on myös yllättävän lämmin jopa tähän aikaan vuodesta. Siinä olemme nauttineet auringosta ja lapset lapset leikkineet. Ensi yönä avataan katolla cava-pullo, katsellaan Madridin ilotulituksia ja syödään 12 viinirypälettä. Sol-aukiolle emme lähde tunkemaan (kuten Mikko ja minä viimeksi) vaan katsomme aukion menoa telkkarista kuten suuri osa espanjalaisista.