Aihearkisto: Georgia

Tbilisin taksielämää

Saavuimme aamulla Tbilisiin yllättävän hyvissä tunnelmissa. Tämänkertainen yöjunakokemus oli lähes vanhaa VR:n yöjunatasoa; henki kulki, ei ollut hiki, eikä lammas haissut. Taksilla hotelliin siis. Harmiksi poliisi ei päästänyt meitä liikkeelle, vaan kuljettajan papereita kyseltiin ja lopuksi kirjoiteltiin lappuja. Ohi ajavat taksinkuljettajat osoittivat kovasti myötätuntoa.

Hotellin kautta meille löytyi englanninkielentaitoinen kuljettaja ja suuntasimme Georgian vanhaan 1100-luvulla rakennettuun pääkaupunkiin Mtskhetaan. Kyselimme vähän mm. siitä mitä poliisi taksinkuljettajalta kyseli. Saimme tietää, että Tbilisissä hyvin moni ajaa nykyisin omaa taksiaan, sillä muita töitä on vähän tarjolla. Autojen kunto on mitä sattuu ja etenkin kaasuautoille on sattunut onnettomuuksia. Onneksi kuulimme sen vasta nyt, sillä Davit Garejan kuoppatiellä olimme nimenomaan vanhalla kaasuautolla liikenteessä. Opimme senkin, että kun kaasua lisätään takakontissa olevaan säiliöön, niin matkustajien on syytä siirtyä etäämmälle.

Mtskhetan vanhalta kirkolta näki viholliset niin Venäjältä, Turkista kuin Iranistakin,

Mtskhetan vanhalta kirkolta näki viholliset niin Venäjältä, Turkista kuin Iranistakin.

Hienon taksipäivän kruunasi ajaminen harhaan ravintolaa etsiessä ja kolarointi parkkipaikalla. Sekä taksimme että kolarikumppaniauto päätyivät kunnon rutuille. Herrat jäivät selvittelemään välejään ja me luikahdimme toiseen autoon. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

Kolarin selvittelyä. Ei uskaltanut ihan vierestä mennä kuvaamaan.

Kolarin selvittelyä. Ei uskaltanut ihan vierestä mennä kuvaamaan.

Onneksi ehdimme kaiken autoilun lomassa nauttia vielä Royal Bathin rikkikylvystä ja kuorinnasta sekä illalla tietenkin tilata vielä kerran kaikkia georgialaisia herkkuja: khatsapuri imeruli, munakoisoa, valkosipulikanaa, kebabia, shaslikia ja ihanaa saksanpähkinäsalaattia. Paikallisten suosituksesta päädyimme samaan ravintolaan kuin Ville Haapasalo.

Abanotubanin eli kylpyläalueen kylpyhuoneiden katot.

Abanotubanin eli kylpyläalueen kylpyhuoneiden katot.

IMG_2332

Ruokakuvia ei oikein saanut otettua ilman käsiä.

Reetta tiivisti reissun hyvin (tosin ennen kolaria): Kyllä tämän jälkeen voi Georgiaa äänestää Euroviisuissa.

Melkein Turkissa

Tämä päivä pyörittiin ihmettelemässä Batumia. Kaupungista yritetään kovasti rakentaa turistirysää. Rantabulevardi on laitettu hienoksi, rakennettu maailmanpyörä ja Dubai-tyylisiä hulppeita hotelleja, joka nurkalla taideteos. Rannalla on myös kreikkalainen pylväikkö ja kiinalainen paviljonki. Nurkan takana on sitten aika rähjäistä ja kuljeksii sairaita koiria. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Näkymän O. Galogre -hotellimme ikkunasta.

Näkymän O. Galogre -hotellimme ikkunasta.

Turisteille rakennettu bulevardit viimeisen päälle.

Turisteille rakennettu bulevardit viimeisen päälle.

Ja maamerkit moneen lähtöön.

Ja maamerkit moneen lähtöön.

IMG_2245 IMG_2256

Täällä käy kuulema kesäisin turisteja lähinnä Venäjältä, Ukrainasta, Arabimaista ja Turkista. Jostain syystä toivovat tänne länsimaisia turisteja. Näin toukokuussa on vielä tyhjää. Sodanuhka on varmaankin todellinen, ehkä siihen(kin) auttaa, jos ihmiset maailmalla tietäisivät millainen paikka tämä on. Aika lailla kaikki ovat ystävällisiä ja kun yritämme jotakin jutella, niin selostavat meille mielellään tekemisiään ja poseeraavat kuvissa. Mutta kieliongelma on kyllä todellinen. Harvoin olen matkustanut näin ummikkona. Osaa 20 sanaa venäjää ja nämä vielä vähemmän mitään kieltä mitä me osaamme. Tietoa ei siis saa oikein mistään ja perusasioidenkin hoitaminen on hankalaa.

Illalla päätimme lähteä poikkeamaan Turkin puolella – sinne on vain parikymmentä kilometriä. Raja oli kuitenkin tietokoneongelma takia tukossa, joten palasimme Batumiin kuljailemaan. Tässäkin taksinkuljettajan piti soittaa hotellillemme, jotta saimme tulkin puheilmen välityksellä selvittämään tilanteen. Illalla maistoimme viimein leipää, jonka päällä on raaka muna ja iso voikimpale. Maistui.

Turkin raja tukossa.

Turkin raja tukossa.

IMG_2288

Ja ei kun yöjunaan! Nyt olemme valmistautuneet tekemään siellä kuumuudessa muuta kuin nukkumaan. Muille matkailijoille suosittelen matkustamista yöjunalla korkeintaan yhteen suuntaan.

Odottelua Batumin kauneushoitoloissa

Yöjuna saapui tismalleen aikataulussaan aamulla klo 7 Batumiin. Yö oli mennyt vähän miten sattuu, eivätkä huoneemme olleet vielä valmiit. Suuntasimme siis Mustan meren kiviselle rannalle nokosille.

IMG_2177

 

Muuten päivä kului lähinnä kauneushoitoloissa hommien heikkoa organisointia ihmetellen. Aikaa kului puoli päivää eikä juuri muuta saatu tehtyä kuin kynsiä lakattua ja juotua reilusti turkkilaista kahvia. Törmäsimme kuitenkin yhteen englantia puhuvaan kampaajaan, joka oli kotoisin Bakusta, ja pääsimme vähän kyselemään elämänmenosta. Hän kertoi, että kampaajalla on täällä pari asiakasta päivässä (enimmäkseen odotellaan) ja tienestiä tulee noin viisi euroa päivässä. Helppo uskoa, kun katsoi miten sekä asiakkaiden että työntekijöiden aika hoitolassa kului: odottelua, säätämistä ja kahvia. Konsulttivaistot heräsivät. Hapun kauneutta ylistettiin maasta taivaaseen, eivät millään uskoneet hänen ikäänsä, saati sitä että nenä ei ole muovia. Julistin taas toiveideni mukaista Suomi-kuvaa väittämällä, ettei Suomessa kukaan nenäänsä laita muovia. Melkein totta.

Yksi tekee, kolme käy tupakalla, kaksi tanssii, yksi kuvaa, pari tarjoilee meille kakkua ja kahvia. Kuulema normaalia.

Yksi tekee, kolme käy tupakalla, kaksi tanssii, yksi kuvaa, pari tarjoilee meille kakkua ja kahvia. Kuulema normaalia.

Onneksi karkasimme Maijun kanssa välillä hoitolan ”jonosta” leipomoon, missä Maiju dokumentoi kamerallaan tarkkaan kahden röökisuisen leipuriherran taidonnäytteet georgialaisen leivän leivonnassa. Eli Hanna, toinen tehtävistä suoritettu!

Davit Gareja – mini-Petra

Tänään kävimme ex tempore Azerbaidžanin rajalla Davit Gareja -nimisessä 1200-luvun luolaluostarissa. Saimme hotellimme kautta taksin – kuljettajan kehuttiin puhuvan venäjää. Matkasimme siis pari tuntia halki kumpuilevien laidunmaiden (Reetta ja Maiju hekottavat termille, Hapu kehuu ja hyväksyy), lampaiden, lehmien, paimenkoirien ja lehmipoikien seurana noin 100 kilometriä itään.

Kaasulla mennään. Säiliötä täytettäessä parempi pysyä kaukana autosta.

Kaasulla mennään. Säiliötä täytettäessä parempi pysyä kaukana autosta.

Matkan varrella ei juuri muuta näkynyt kuin lampaita, paimenia ja pelottavia paimenkoiria.

Matkan varrella ei juuri muuta näkynyt kuin lampaita, paimenia ja pelottavia paimenkoiria.

Perillä meitä odotti vaatimaton Church Shop, jonka takaa lähti pieni polku isolle mäelle. Kompastelimme munkkien (ja muutaman saksalaisen) joukossa sandaaleissamme ylöspäin. Reitti oli pitkä, jyrkkä ja käärmeitä pullollaan, mutta ehdottomasti kaiken sen arvoinen. Näimme munkkien ikivanhoja luolia ja kappeleita, mahtavia maisemia ja kun meinasimme kävellä harhaan, niin Azerbaidžanin rajaa valvovat sotilaat huutelivat meidät takaisin reitille. Hieman säikähdimme aseita, mutta päädyimme poseeraamaan yhteiskuvaan. Loistava reissu, paikka oli kuin mini-versio Jordanian Petrasta. Turisteja ei ollu juuri ollenkaan, eikä myöskään mitään muita palveluita kuin munkkien ikonikauppa. Vedet ja eväät kannattaa siis tuoda mukanaan. Kengiksi ehkä jo käärmeiden takia jotakin muuta kuin sandaalit.

IMG_2073

IMG_2095

Azerbaidzan!

Azerbaidzan!

Käärmeitä en jäänyt kuvaamaan.

Käärmeitä en jäänyt kuvaamaan.

IMG_2120

IMG_2128

Illan georgialaisen fiestan jälkeen olisi kyllä houkutellut käpertyä hotellin peiton alle, mutta ei. Me odottelemme yöjunaa Mustalle merelle.

Alkuinnostus...

Alkuinnostus…

...ja näkymä seisovasta, kuumasta ja lampaanhajuisesta junasta asemalle. Viinakauppa auki ja mummon myymässä hatsapuri-leipää.

…ja näkymä seisovasta, kuumasta ja lampaanhajuisesta junasta asemalle. Viinakauppa auki ja mummon myymässä hatsapuri-leipää.

Kuvamateriaalia saan verkkoon viikon päästä kotona, koska täällä ei ole valitettavasti sopivia vermeitä mukana.