Aihearkisto: huvipuistot

No nyt! Da Nang!

Oho, wordpressi ei toiminut pariin päivään ja sain jo ylläpidosta viestin, että blogi on joutunut sensuuriin. Ilmeisesti ei kuitenkaan, sillä nyt taas toimii. Ja hyvä niin, sillä Da Nang oli huippu!

Noin miljoonan asukkaan rantakaupunki Keski-Vietnamissa, missä vietimme kaksi vuorokautta.

image

Liikkuminen onnistui paljolti mukavasti pyörillä, joita hotellimme Hadana lainasi. Hadana on meren ja keskustan puolivälissä, mikä oli ihan kätevä sijainti. Rantaa etelään päin oli todella hienon näköisiä resorteja, mutta se on opittu, että niistä pysytään kaukana.

image

Lauantai-ilta merenherkkujen parissa. Ei yhtään valkonaamaa meidän lisäksi, vaikka Da Nang on (jonkun mukaan) Vietnamin suosituin rantakohde.

image

Da Nang on silloistaan kuuluisa. Lohikäärmesillan edessä Vietnamin luotettavampia takseja: Mailinh.

image

Vietnamilainen kahvi voittaa kyllä jopa etiopialaisen. Aarni on todellinen kahvifani ja tykkää jopa mustasta.

image

Taxi! Olgan kampaus on peräisin paikallisesta HopLopista (Vincom-mallilla), jossa esiteltiin ammatteja, mm. palomiestä, kampanjaa ja sotilaan työtä.

image

Lapsille riitti muutenkin aktiviteettejä, kävimme mm. Asia Park -huvipuistossa. Hintaa koko perheen huvittelulle tuli noin 20 euroa.

image

Vähän liikaakin tekemistä?

Mainokset

Malesian Legolandissa

Reissun odotetuin päivä. Ja yllättäen se oli tosi hauska myös aikuisille.

Otimme Legolandiin päivän kombi-liput, jotka sisälsivät pääsyn sekä vesipuistoon että huvipuistoon. Sateen uhan takia aloitimme vesipuolella. Ihan mahtavaa. Pituusrajojen (lähinnä 107 cm) ei oltu turhan tarkkoja ja metrin mittainen Aarnikin pääsi kaikkialle minne uskalsi mennä. Lego-teemaa edustivat palikat virrassa ja mahdollisuus rakentaa laivoja. Muuten tavallinen, hyvä vesipuisto.

image

Monessa paikassa, jossa luulin että Aarni olisi kauhuissaan, tulikin tuuletusta.

Puolen päivän jälkeen kävimme syömässä viereisen ostarin Burger Kingissä ja sopivasti sateen alkaessa siirryimme huvipuistoon.

image

Melkein jo satoi. Huvipuisto oli meillä lähes privaattikäytössä; minnekään ei tarvinnut jonottaa yhtään. Joten sateen kyllä kesti.

image

Paras laite oli tämä Lego Cityn paloautokisa, jossa kilpailimme tiukasti kiinalaisperhettä vastaan pumppaamisessa ja tähtäämisessä.

Sisällä huvipuistossa pituusrajoista oltiin tarkempia, mutta sekä Aarnille että 112-senttiselle Olgalle oli runsaasti vaihtoehtoja. Enemminkin niin, että teineille olisi varmaan ollut liian kesyä.

image

Angkor Wat legoista. Valitettavasti tällä reissulla ei päästä oikeaan.

image

Hoi Aniin sen sijaan mennään!

image

Singaporen lapset jo tunnistivat. Olgasta oli hauskinta katsella minikaupunkeja.

image

Kun huvipuisto sulki ovensa kuudelta, siirryimme vielä tunniksi Lego resortin lobbyyn. Kyklä oli hieno! Mutta mulla budjetin suhteen kipurajan tuolla puolen, joten illan päätteeksi nappasimme taksin hotellimme keskustaan.

Huippu päivä! Eikä mitään kiukkuiluongelmia tänään.

Rundalen linna

Lähdimme ajamaan aamulla Kaunasista Tarton suuntaan ajatuksena se, että ajamme niin pitkälle kuin jaksamme. Valitettavasti matka edistyi taas todella hitaasti tietöiden takia. Kolmen tunnin ajon jälkeen olimme Latvian rajalla. Heti rajan jälkeen on iso turistikohde, Rundalen linna. Sinne tietenkin poikkesimme prinsessa-fanimme kanssa. Olen nähnyt niin monta linnaa elämässäni, että ostin koko jengille liput vain lyhyeen kierrokseen. Se ei tietenkään kattanut parhaiten remointoituja huoneita, jotka olivat tietenkin herttuattaren (eli prinsessan) makuuhuoneet. No, onneksi Olga on reipas ja lapset harrastavat ilmaiseksi, joten hän kiersi loppulinnan yksinään ja otti meille kuvia. Aarnin kanssa lepäilimme kahvilassa. Mutta hieno paikka. Jos tykkää.

Rundalen linna.

Rundalen linna.

Latviassa meillä oli ahkerassa käytössä loistava kartta Vacations for families. Karttaan oli merkitty kymmenittäin mahdollisesti lapsia kiinnostavia kohteita ympäri Latviaa. Suunnittelimme pysähdyspaikkoja osin jopa reittejä kyseisin kartan mukaan. Sieltä bongasimmekin pupupuiston, joka oli lähellä Rundalea, viitisen kilometriä Bauskasta pohjoiseen. Stoppi jäi sateen takia harmillisen lyhyeksi.

Bauskan pupupuistossa on eri jänislajeja ja niille on tehty kunnon kaupunki. Kaupungin kasvu on kuulema orgaanista ja nopeaa.

Bauskan pupupuistossa on eri jänislajeja ja niille on tehty kunnon kaupunki. Kaupungin kasvu on kuulema orgaanista ja nopeaa.

Bauskasta reitti jatkui Riikaan, jossa poikkesimme syömään latvialaisten suosikkiruokaketjun Lidon ykköspaikkaan. Lido Atputas Centrs toi hämmentävästi mieleen Tuurin. Pihalla oli huvipuistolaitteita ja tunnelma hätäinen ja hotkiva.

Lidon ruoka oli kyllä parasta mitä Latviassa söimme. Atputas Centrsin tunnelma taas ei ollut edes ABC:n veroinen.

Lidon ruoka oli kyllä parasta mitä Latviassa söimme. Atputas Centrsin tunnelma taas ei ollut edes ABC:n veroinen.

Riiasta ajaelimme vielä tunnin pari pohjoiseen ja melko työlään etsimisen jälkeen saimme yöpaikan perushotellista Gaujan kansallispuistosta. Unta palloon rankan päivän jälkeen.

Siauliai ja Ristikukkula

Ihastuimme Mikon kanssa Liettuaan viimesyksyisellä Vilnan reissulla ja siksi halusimme nytkin jatkaa melko pikaisesti Liettuan puolelle. Suuntanamme oli Kuurin kynnäs, mutta olimme myöhässä majoituksen hankkimisen kanssa (etenkin viikonloppuisin oli aivan täyttä), ja siksi otimme lisäetapin matkan varrelle Siauliaihin. Sieltä löytyi aivan ihana majapaikka, Saulininkas, joka vielä sijaitsi aivan kiipeilypuiston naapurissa. Siellä Mikko ja lapset sitten kuluttivatkin aikaansa, sillä tällä kertaa minä olin aika heikossa hapessa… Siauliaissa olisi kyllä viihtynyt pitempääkin. Rento paikka, ja tosi edullista lomailua sekä ruuan, majoituksen että huvitusten puolesta. Liettuasta Viroon palatessa tuntui muuten, ettei raaski ostaa mitään, kun Virossa on niin kallista!

Aina vaan kiipeilyä. Aarnilla ei aina kädet yltäneet kaikkiin tukinuoriin, joten oli hyvinkin haastavaa.

Aina vaan kiipeilyä. Aarnilla ei aina kädet yltäneet kaikkiin tukinuoriin, joten oli hyvinkin haastavaa.

Iltamessussa Ristikukkulalla

Kymmenen kilometriä Siauliaista sijaitsee yksi Liettuan hienoimmista nähtyvyyksistä, Ristikukkala. Siis mäki, jonne ihmiset ovat tuoneet puisia ristejä. Juuri siellä ollessamme meneillään oli vuoden päämessu kulkueineen. Aurinko laski ja ilta oli ihana. Ja erikoislääkkeiden ansiosta minunkin oloni alkoi helpottaa.

Kommunismin aikaan ristien viejien ja polttajien välillä oli kilpajuoksu. Nyt ristit ovat saaneet olla rauhassa.

Kommunismin aikaan ristien viejien ja polttajien välillä oli kilpajuoksu. Nyt ristit ovat saaneet olla rauhassa.

Lapset oli pienillä poluilla hankala pitää tallessa.

Lapset oli pienillä poluilla hankala pitää tallessa.

Taas uusi hyvä paikka tuleville valojen vahvistuksille :D?

Taas uusi hyvä paikka tuleville valojen vahvistuksille :D?

Riiassa ja Jurmalassa

Kun Tarzan-hommat saatiin hoidettua karautettiinkin Riikaan. Se oli Latvian autopätkistä ainut sujuva. Ja ainoa, minkä minä ajoin, sillä Mikko ja Olga alkoivat oksentaa. No, oli hyvä että harjoittelin Riiassa autoilua, koska jännitän isoissa vieraissa kaupungeissa ajamista.

Mikko oli illan poissa pelistä ja minä ja lapset menimme viettämään torstai-iltaa Riikaan. Hotellimme oli ison puiston vierellä, ja puistosta löytyi sähköautoja, joten ilta meni mukavasti. Kävelimme myös vanhassa kaupungissa, kuuntelimme katusoittajia ja söimme jäätelöä. Tunnelma oli tosi leppoisa. Ero perjantai-iltaan oli yllättävän iso, sillä silloin liikkeellä oli paljon humalaisempaa porukkaa ja vähemmän lapsia.

Seuraavana aamuna olimme onneksi kaikki kunnossa ja suuntasimme rannikolle Jurmalaan. Hiekkarantaa riitti, samoin todella pröystäileviä taloja ja autoja. Meidän päivämme kului kuitenkin enimmäkseen Livi Akvaparkissa. Lasten toive oli päästä uimaan sisälle ja se toteutui. Akvaparkissa oli tosi paljon vesiliukumäkiä, mutta ne olivat meidän alle kouluikäsille lapsille enimmäkseen liian hurjia. Neljä tuntia kului silti (lapsilta) helposti uidessa.

Jurmalan biitsiä.

Jurmalan biitsiä.

Via Balticaa Latviaan: Sigulda

Aamulla Ruunaweressä mulla oli tietenkin tuli pyllyn alla päästä ”ulkomaille” eli pois Virosta. Ei kun siis Via Baltica alle ja etelään. Pärnussa pysähdyttiin kauppaan ja jatkettiin matkaan Latvian rajalle. Siihen homma sitten melkein tyssäsikin, sillä välittömästi rajalla alkoi tuntien seisominen tietyöjonoissa. Päivä meni käytännössä siinä. Illalla saavuimme Siguldaan, joka on portti Gaujan kansallispuistoon. Yövyimme Pils-hotellissa, jonka hyvä puoli oli se, etteivät laskuttaneet kahdesta lasten lisävuoteesta mitään, vaikka ilmoittivat varatessa, että laskuttaisivat.

Sigulda on kuuluisa adrenaliiniurheilusta. Siellä on vaikka minkalaisia seikkailuratoja ja jopa mahdollisuus kokeilla vapaata pudotusta simulaattorissa. Me tyydyimme lasten Tarzan-puistoon. Kävimme myös korkealla paikalla tsekkaamassa kansallispuiston maisemia, mutta täytyy kyllä yhtyä Olgan kommenttiin: ”Ei niin hienoa kuin Kolilla”. Mutta tulipahan käytyä.

Kiipeily alkoi Siguldassa ja jatkui koko kesän teemana Liettuan puolella.

Kiipeily alkoi Siguldassa ja jatkui koko kesän teemana Liettuan puolella.

Lapset eivät tosiaan reissulla laiskotelleet. Ikärajat olivat Baltiassa ihanan joustavia - alle metrinen Aarnikin pääsi joka paikkaan.

Lapset eivät tosiaan reissulla laiskotelleet. Ikärajat olivat Baltiassa ihanan joustavia – alle metrinen Aarnikin pääsi joka paikkaan.

Vembu-Tembumaa ja Ruunawere

Eli Tallinnan Puuhamaa.

Aurinkoi paistoi ihanasti, kun rantauduimme Tallinnaan, joten päätimme ajaa suoraan Vembu-Tembumaahan. Lapsille tuli näin hyvä alku Baltian reissulle, eikä tarvinnut miettiä, miksei olla Aarnin unelmamaassa, Ehpanjahha.

Puoli tuntia Tallinnasta etelään. Emme olisi löytäneet ilman navigaattoria. Paljon erilaisin pikkuautoja ja mönkkäreitä ihan pienille ja mikroautoja 12-vuotta täyttäneille. Uima-altaita ja pomppulinnoja. Grillauspaikkoja, joille kannattaa ottaa omat eväät mukaan. Hupi maksaa 17 euroa jokaiselta yli metrin mittaiselta. Meille siis Aarni oli ilmainen, ja mukavaa kyllä hän sai kuitenkin käyttää hurjankin oloisia ajaeluvälineitä. Ihan hyvä hinta-laatusuhde siis. Tykkäsin!

Aarni viihtyi Vembu-Tembumaan lasten kaupungissa ja sähköautoilusta tuli koko Baltian reissun hitti. Onneksi autoja löytyi lähes joka puistosta.

Aarni viihtyi Vembu-Tembumaan lasten kaupungissa ja sähköautoilusta tuli koko Baltian reissun hitti. Onneksi autoja löytyi lähes joka puistosta.

Mönkkäreihin ei Vembu-Tembumaassa tarvinnut edes jonottaa ja ajaelu päättyi vasta klo 19, kun puisto meni kiinni.

Mönkkäreihin ei Vembu-Tembumaassa tarvinnut edes jonottaa ja ajaelu päättyi vasta klo 19, kun puisto meni kiinni.

Aurinkoisen päivän hitit.

Aurinkoisen päivän hitit.

Yöksi ajoimme Ruunawereen, josta olin aiemmin päivällä soittamalla varmistanut yöpaikan ja ravintolan aukiolon. Matkaa Vembu-Tembumaasta tuli vain puolituntia ja hotellin piha oli ihan mukava lasten kanssa oleiluun. Perhehuoneessa vain lasten sängyt olivat parvella todella harvan kaiteen takana. Hieman hirvitti, mitä tapahtuu, jos lapset lähtevät harhailemaan yöllä.