Aihearkisto: Indonesia

Lasten meininkejä

Meillä on nyt meneillään pari siirtymispäivää; ensin Indonesian puolelta Singaporeen ja nyt Singaporesta Hanoihin.

Singaporessa vietimme yllättävän mukavan illan ja yön lentoaseman vieressä Changi Villagessa. Syötiin, käytiin leikkipuistossa, rannalla ja yöuinnilla hotellin kattouima-altaassa.

image

Take away -aamiainen katolla. Ihanaa kahvia pussissa.

Lapsia kyllä viedään. Ollaan vähän pihtailtu sänkyjen määrissä, koska monessa paikassa twin-huoneiden sängyt ovat niin leveitä, että niihin mahtuu hyvin aikuinen ja lapsi. Nyt Changissa tilanne oli vähän toinen. Onneksi huoneessa oli muutama sohvatyyny, joista rakentamalla saimme lapsille sängyn. Peitoiksi hain pari pyyhettä uima-altaalta. Hyvin nukuttiin, mutta ehkä jo seuraavalla reissulla pitää alkaa varata isompia huoneita. Lisää kyllä reissaamisen kustannuksia yllättävän paljon.

image

Lapset retkivuoteessaan. Lisälakanoita saa yleensä siivoojilta.

image

Olga on ruskea kuin papu ja Aarni välillä hyvinkin punainen. Tasan ei käy pigmentit.

image

Tosi kiva kun näillä on toisensa. Aina leikit menossa, ja tällä reissulla Mikolla ja mulla on ollut jo tosi rentoa. Etenkin nyt kun uinnin alkeet alkaa sujua.

image

Olga on tosi reipas maistelemaan uusia ruokia. Ankkaa, juomia, nuudelit ovat herkkua.

image

Aarni tietää mistä tykkää. Kotona perunasoselaatikkoa, reissussa chicken satay.

image

Myös puikoilla syöminen sujuu Olgalta.

Itse reissaamisesta Aarni tykkää kyllä Olgaa enemmän. Kun kysyin, onko ikävä päiväkotiin, vastaus oli, että sitten kun olen päiväkodissa, minulla on ikävä tänne. Suunnitteli kuitenkin kertovansa palattuaan Teijalle (päiväkodissa), että täällä oli kivaa. Päiväkotikavereille halusi kortissa kertoa, että täällä on muutakin ruokaa kuin chiliä.

Olga taas on sanonut monta kertaa, että päiväkodissa on ihanampaa kuin matkalla. Myöskään paikkojen vaihdot eivät ole Olgan mieleen. Aarni ja minä olemme aina kolmen yön jälkeen ihan valmiita vaihtamaan maata tai vähintään kaupunkia. Aarni on meistä aina ensimmäisenä pakannut autonsa reppuunsa (oli muuten oiva ristiäislahja, Seija!) ja käytävässä hermoilemassa milloin muut ovat valmiit.

image

Olga ei myöskään välitä kontaktia ottavista ihmisistä. Kun palasimme Indonesiasta Singaporeen, Olga oli tyytyväinen ”Täällä minua ei kaikki moikkaile”. Aarni taas jatkoi tapaa ja menee nyt oma-aloitteisesti kättelemään etenkin tien varsilla istuskelevia miehiä. Hän tietää myös mitä vastata ”What’s your name?” -kysymykseen. Vastaus ”Aarni Svante Viljami Pellinen” on lyönyt kaikille kysyjille luun kurkkuun.

Mainokset

Kenen Bintan?

Hämmentävää, pako resortista ei juuri parantanut oloa tämän Bintanin keikan suhteen.

Löysimme mukavan kaverin, joka ajelutti meitä pitkän päivän ympäri saarta.

image

Takapenkin jengi.

Kävi ilmi, että olemme tosiaan isolla resort-alueella porttien takana. Lautta toi meidät Singaporesta suoraan ”ei-kenenkään-maalle”. Porttien vieressä on paikallinen kylä, mistä käsin resortissa käydään töissä. Työpaikan kuulema saa helposti, jos osaa englantia. Suurin osa ei osaa. Koko alue on singaporelaisten omistuksessa ja se kasvaa vauhdilla.

Bintanin itäosassa on julkisia rantoja, jotka näyttävät kivalta, mutta muutaman minuutin jälkeen jalat ovat öljytahroissa. En edes uskalla miettiä miltä tämä tuntuu lintujen jaloissa.

image

image

image

Öljyn tahrimaa rantakalliota.

Saari elää turismin lisäksi maanviljelystä, kalastuksesta ja kaivostoiminnasta. Kaivoksilta viedään bauksiittia Kiinaan. Alueella viljellään kumipuuta, palmuöljyä ja hedelmiä. Kaupat ovat kuulema lähes kaikki kiinalaisten. Ja ikävä kyllä jopa kalastajakylän ravintolan kovat katteet menevät Kiinaan. Kokopäiväretkemme Bintanilla taisi hyödyttää (kuljettajan lisäksi) paikallisia parin kookospähkinän ja jäätelön verran.

image

Paikallisbisnestä.

Näimme sentään Tanjung Penangin satamakaupungin, missä asuu parisataatuhatta ihmistä.

image

image

image

Oppaamme sanoi, etteivät paikalliset pidä kiinalaisista, koska kiinalaiset ovat rasisteja. Hieman ristiriitaista. Myös terrorismista, korruptiosta, demokratiasta ja vaimojen sopivasta määrästä puhuttiin. Sisällöltään hyvä päivä, mutta resort-turistin ei kyllä ole helppo Bintanilla hyödyttää paikallista taloutta. Muunlaiselle turismille taas lähtökohdat ovat aika heikot rantojen öljyn ja julkisen liikenteen puuttumisen takia. Poliittinen intressi on resort-alueen kehittämisessä, sillä omistajat ovat lähellä vallanpitäjiä, joten suuret rahavirrat liikkunevat jatkossakin siellä.

Veikkaan että kymmenen vuoden päästä tämä on loppuunkaluttu saari, jotka turistialueen rantoja ympäröivät öljyntorjuntalautat. Samalla hirvittää kiinalaisten bioenergiasuunnitelmat Lapissa. Kun oma maa-ala on paljolti saastutettu, pitää etsiä (viljely)maata muualta. Mikä mahtaa olla intressi pitää vieraiden maiden ympäristöstä huolta?

Huomenna takaisin Singaporeen. Ihan hyvä.

Resorttipäivä (Bintanilla, mutta voisi olla missä vain)

Niin se päivä resortissa menee – yllättävän mukavasti, kun on retki Indonesiaan sovittu seuraavaksi päiväksi. Lasten mielestä tämä oli varmaan loman paras päivä.
image
Nuudelikeitto on uusi suosikkiaamiainen.

image

Aarnin uimaharjoitukset edistyvät uskomattoman nopeasti.

image

Rannalle tuli viikonlopun kunniaksi ruokakojuja, jee!

image

Tällainen biitsi. Punainen lippu kyllä ylhäällä, koska on monsuuniaika ja merivirrat kovia. Rantaan ajautuu myös aika ajoin öljyä, sillä rahtiliikennettä Singaporesta riittää. 

image

Simpukkasaalista.

image

Olgan kanssa halutaan kuviin.

image

Autokin vuokrattiin. Ja päästiin spahan. Not bad.

Vankina Bintanilla!

Apua, päädyttiin resort-helvettiin! Ruoka, juoma ja ennen kaikkea kuljetukset alueelta pois ryöstöhinnoissa (selittänee edullisen huonehinnan). Ja tietenkin ollaan keskellä ei mitään. Meinasi jo paniikki iskeä tulevia kolmea vuorokautta ajatellessa.

Kun raaski syödä kalliin aterian ja juoda Singaporen hinnoissa olevan Bintangin, niin mieli vähän kirkastui. Etenkin kun rantaravintolan kulmalla tutustuimme hotellin ulkopuoliseen taksinkuljettajaan, joka lupasi päiväkierroksen Bintanin julkisille rannoille ja kyliin järkevään hintaan.

Olemme siis Swiss Belhotel -resortissa. Kerron tässä hyviä puolia paikasta, jota en missään nimessä suosittele.

1. On low season (joten olemme reiluja matkailijoita?!) ja paikka on lähes tyhjä. Hotellin pelihuone, elokuvateatteri ja katon uima-allas ovat siis lähes yksityiskäytössämme.

image

Star Warsia omassa elokuvateatterissa.

image

Pari tuntia yksityisopastusta Xboxin kanssa.

2. Hotellin vieressä on sentään kallis turistiostari.

image

3. Lapset saavat täälläkin älyttömästi postiivista huomiota. Olgan ympärille oikein keräännyttiin ottamaan selfietä. Aarni kieltäytyi topakasti huutamalla ”No!” Sen verran on englantia opittu.

(Eli vähän kuin oltaisiin Espoon kummien luona käymässä: kaukana, mahtavat pelimestat ja paljon huomiota lapsille.)

4. Rantakin on hieno, mutta olin siellä niin vihainen, etten ottanut kuvia. Mietin kyllä, että joku ottaisi tekisi auringonlaskusta mahtavan kateutta herättävän postauksen.

Asennoidun siis niin ja annan muun perheen nauttia fasiliteeteista. Seikkailu, saati erikoispaikat kyllä loistavat poissaolollaan.

Tai sitten karkaan.

Tavallaan kuitenkin hyvä ettemme ole ihan viidakossa, sillä matkan varrella tähän rysään pysähdyimme Singaporessa Mount Elizabeth -sairaalassa (jossa on muuten käyty lasten kanssa useammin kuin Dextrassa) Olgan mahakivun takia. Saatiin loistohuolenpitoa ja lääkkeet matkaan. Kolmen vuoden takaisella reissulla poikettiin nimittäin parikin kertaa korvavaivojen takia. Arvostin erityisesti selkeää hinnastoa seinällä, lääkkeiden saamista samalla mukaan ja asiakaspalvelun yleistä lämminhenkisyyttä ja ripeyttä. Hämmentävää, että tuntui että olisi parempi saada vaivat hoidettu loppuun asti täällä. Onkohan terveydenhuolto kuitenkaan se vientituote, jonka varaan Suomi voi laskea?

Muuten matka sujui mukavasti suunnitelmien mukaan. Mutta jos joku tänne erehtyy, niin suosittelen hankkimaan eväät terminaalin tax freestä.

image

image

Bintanille Singaporen Tanah Merah -terminaalista vei Linda Line -tyyppinen alus. Liput ostettiin satamasta.