Aihearkisto: israel

Aqabasta Tel Aviviin

Pitkin viikkoa olemme miettineet, miksi ihmeessä Aqabassa ei ole enemmän turisteja. Hienoja hotelleja on paljon, ravintoloita myös, mutta joka paikassa on vähintään puolityhjää. (Silti muuten ikävää tyrkytystä ei ole.) Jokin aavistus asiasta tuli eilisellä lasipohjavene-snoklausretkellä. Suomea osaava oppaamme huokaili Syyrian tilannetta, ja sanoi, että rajan takaa Egyptistä tulijatkin kertovat ettei siellä voi olla. Eilen tuli myös uutisia Israelista: Gazaan oli ammuttu enemmän raketteja kuin kymmeneen vuoteen ja Jordanian ja Isrealin välisiä parinkymmenen vuoden takaisia kiistoja oli kaivettu esiin. Illan pimetessä alkoi vähän meitäkin huolettaa Jerusalemiin matkaaminen, etenkin kun hotelli oli UM:n varoitusalueella. Kun sinne vielä luvattiin sadetta ja Aarnille nousi kuume, niin päätimme (=Mikko päätti), että vietämme viimeisen yön Tel Avivissa.

En oikein tiedä miten noihin UM:n varoituksiin pitäisi suhtautua. Tuntuvat useinmiten paikan päälle saavuttua kovin jyrkiltä ja liioitelluilta. Millaisia kokemuksia teillä on? Ovatko varoitukset olleet paikallaan? Ainakin Libanonissa kolme vuotta sitten tuli ehkä oltua liian varovainen, paikalliset eivät voineet käsittää, miksi tietyille alueille ei olisi voinut mennä.

Matka kävi hyvin kätevästi. Lähdimme hotelliltamme Aqabasta vähän kymmenen jälkeen aamulla ja kolmelta iltapäivällä olimme jo hotellissa Tel Avivin keskustassa. Rajalla kaikki sujui jonottamatta ja helposti (lähtömaksu Jordaniasta noin 10 euroa), Eilatin lentoasemalla kysyttiin pari kysymystä laukuista, muttei mitään odottelua. Taksit sai hyvin, ja kun muistaa sanoa, että mittari päälle, niin ei saa edes sitä muutaman euron sakkomaksua, jonka joutuu maksamaan enemmän, jos ei asiasta Israelissa huomauta. Eilatissa ehdimme jopa juoda kahvit ja kävellä muutaman korttelin. Lentoasema on siellä aivan ydinkeskustassa.

 

Illalla Tel Avivissa keskityimme katuruokaan: pizzaa, falafelia, jäätelöä. Nyt bongasimme Agodasta Liber Seashore Suites -majoituksen. Pikatarjoiksella 78 euroa yö. Ihan ok, tosin täällä homekoira ei tarvitsisi edes nenää, silmät riittäisivät. Mutta hyvin täällä yhden yön viettää. Israelissa hotelleissa rokotetaan lapsista hotelleissa ihan kunnolla. Useimmissa pakoissa jo 2-vuotiaasta joutuu maksamaan, joten nelihenkiselle perheelle alle satasen majoituksen löytäminen on työn alla.

Kun Aarnin passin vauvakuvaa ja leimoja puolillaan olevia sivuja katsoo, niin tulee kyllä mieleen mummini kauhistelut lapsenlapsenlastensa retuuttamisesta ympäri maailmaa… Onneksi kuumeinen poika saa viettää rankan reissupäivän kohokohtaa valkoisissa lakanoissa. Mielenkiintoista nähdä, mitä lapsille näistä reissuista jää mieleen. Mutta se on kiva huomata, että vaikka he kuinka ovat välillä väsyneitä ja kärttyisiä, niin mieli paranee aina kuin salamaniskusta, kun jotakin kivaa tulee eteen.

 

20140314-205306.jpg
Travellerin erottaa turistista mm. kymmenessä maassa käyneistä vaatteista, meikkien ja korujen jättämisestä kotiin ja yleisestä epämieltymyksestä majapaikkojen törkyisiä suihkuja kohtaan.

Back in Jordan!

Aarnihan se nousi hostelissa viittä vaille kuusi, veti kengät jalkaan ja karjui ”Mennään! Esitin Mikolle väsynyttä, mutta olin tyytyväinen, sillä aikaa oli vain puoli päivää ja halusin tietenkin ehtiä paljon.

 
 

Hayarkon 48:n huoneen hintaan sisältyvällä aamiaisella sai vapaasti käyttää kolikoilla toimivaa kahviautomaattia. Lasten aika meni ihastellessa sohvalle sammunutta juhlijaa. Jäin miettimään, että missä kohdassa on ikäraja, jossa tuollainen vähän hauska juttu muuttuu pelkästään säälittäväksi.

No, ei kun rannalle. Eilisen sapattiaaton jäljiltä siellä haisi aika pahalle. Lähdimme siis katselemaan kaupunkia. Olimme molemmat odottaneet, että Tel Aviv oli aika moderni paikka, että jossain näkyisi vähän teräslasilinnoja yms. Mutta ei, vaikka haravoimme keskustaa ristiin ja rastiin, niin paikka kyllä muistutta Beirutia enemmän kuin mitään muuta tuntemaani paikkaa.

Lapsia ajatellen kyllä aivan mahtava kaupunki. Ihana ja erilaisia leikkipaikkoja on runsaasti, muita lapsia joka puolella, ravintoloissa herkkuja ja turvallisen oloista. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme vuokranneet pyörät ja ajelleet rantaa seuraavaa ihanaa pyörätietä. Nyt karautimme Jaffan vanhaan kaupunkiin taksilla. Hieno paikka, vähän itämaan tuntua ja hyvä näköala Tel Aviviin. Aarni oli erityisen ihastunut maisemaan ja meren ja laivojen tuijotteluun.

Johan sitä olikin Tel Avivissa lusittu, joten ei kun Eilatiin. Sisäinen (halpa)lento Arkialla sujui kotimaan terminaalista käsin todella kätevästi, varasimme turvatarkastuksia varten ihan liikaa aikaa. Ainut minkä panimme merkille, oli israelilaisten järkyttävä jonotustyyli. Jos haluaa jonnekin päästä ei ole syytä jättää milliä edellä seisovan ihmisen selän taakse. Onneksi Aarni hallitsee tässäkin paikalliset tavat. Karjuu koneessa käytävällä seisojille ”Mentää! Mihhette te mene?”

Rajanylitys Aqabaan Jornadian puolelle vei matkoineen puolisentoista tuntia. Israelista joutui maksamaan 104 shekelin lähtömaksun, lapsistakin. Muuten ylitys sujui helposti, jonotuksitta ja jännityksettä. Raja on auki iltakahdeksaan.

Fiilis muuttuu yllättävän paljon heti kun rajan ylittää. Jordaniassa ollaan älyttömän ystävällisiä, etenkin lapsille, lempituoksuani eli vesipiippua pääsee haistemaan jatkuvasti ja liikenne muuttuu astetta villimmäksi. Ja naisten asustus peittäväksi. Olin kuullut etukäteen, että israelissa ollaan vähän tympeitä turisteja kohtaan. Minusta olivat ihan ok, mutta varmaankin täältä palatessa tunne on erilainen. Nämä huomioivat lapsia aivan ylenmäärin. Parissa tunnissa Olga ja Aarni saivat jo muutaman karkin ja sipsipussit… Ja niin monta silitystä, että Aarni oppi jo torjumaan lähestyvät kädet ja huutamaan ”Älä!”

Mikolle ja minulle tämä on toinen kerta Jordaniassa. Viimeksi juhlimme täällä Mikon 30-vuotispäiviä. Silloin kiertelimme lähes kaikki päänähtävyydet. Nyt otetaan rennommin. Fiilistelimme kyllä majoittumalla Mövenpick-hotelliin niin kuin silloin juhlapäivänäkin. Hyvä valinta!

Sain juteltua meille parvekkeellisen huoneen 79 euroa / yö. Parveke on osoittautunut perhematkailussa kullan arvoiseksi – ei tarvitse nauttia iltapalaa vessassa lasten nukkuessa.Sama hinta muuten kuin hostellissa Tel Avivissa!

Tel Avivissa availemassa sapattia

20140307-203123.jpg

Karun aamuherätyksen jälkeen kaikki menikin taas mukavasti. Saapuminen Tel Aviviin meni sujuvasti, en joutunut erikoishaastelluihin, vaikka passista löytyi vaikka mitä leimoja. Lasten mukana olo ei kyllä varmaan ainakaan huonontanut tilannetta. Meiltä kysyttiin vain, että mitä aiomme täällä tehdä.

Hotellit olivat Tel Avivissa minusta hinta-laatusuhteeltaan heikon oloisia. Päädyin siis jostakin syystä valitseman Hayarkon 48 -hostellin. LP:ssä suositeltiin ja sijainti on hyvä. Lapset pääsivät heti aluksi baaritiskille ja Mikko kommentoi vain, että homekoiralla voisi olla täällä jotain sanomista.

20140307-194335.jpg

Mutta. Se aurinko ja ruoka ja fiilis. Vieraus ja tunne, kun näkee paikan, josta ei tiennyt etukäteen millaista siellä on. Ihanaa olla taas reissussa. Aarnia jaksoi ihmetyttää jo se, ettei ”tarvii hanhtoja” eli hanskoja…

Minulla kävi etukäteen mielessä, ettei reissu voi tehdä pahaa minun ja Fafa’sin hyvälle suhteelle. Ja niinpä heti ensimmäisen falafel-kioskin tuotteet löivät laudalta kaikki aiemmin testaamani.

Auringon laskiessa perjataina alkaa täällä sapatti, joka kestää lauantaihin auringonlaskuun. Juuri kun tuli nälkä ruokapaikat alkoivat mennä kiinni ja riittävän maallisen (avoimen) paikan etsiminen kesti yllättävän pitkään. Riippuu kyllä kuulema paljon alueesta, miten tarkkaan saparoa noudatetaan. Näillä kulmilla ravintolat olivat kiinni, mutta monessa pienessä tilassa paloivat kristallikruunua ja herrat näyttivät juhlallisilta tummissa puvuissaan ka hatuisaan. Toisaalta taas tämä on kuulema Beirutin veroinen bilekaupunki. Mutta siitä tiedämme vain sen, mitä hostellin paperiseinien läpi kuulemme muiden matkailijoiden paluusta.

20140307-203241.jpg