Aihearkisto: Jordania

Jordania

Aqabasta Tel Aviviin

Pitkin viikkoa olemme miettineet, miksi ihmeessä Aqabassa ei ole enemmän turisteja. Hienoja hotelleja on paljon, ravintoloita myös, mutta joka paikassa on vähintään puolityhjää. (Silti muuten ikävää tyrkytystä ei ole.) Jokin aavistus asiasta tuli eilisellä lasipohjavene-snoklausretkellä. Suomea osaava oppaamme huokaili Syyrian tilannetta, ja sanoi, että rajan takaa Egyptistä tulijatkin kertovat ettei siellä voi olla. Eilen tuli myös uutisia Israelista: Gazaan oli ammuttu enemmän raketteja kuin kymmeneen vuoteen ja Jordanian ja Isrealin välisiä parinkymmenen vuoden takaisia kiistoja oli kaivettu esiin. Illan pimetessä alkoi vähän meitäkin huolettaa Jerusalemiin matkaaminen, etenkin kun hotelli oli UM:n varoitusalueella. Kun sinne vielä luvattiin sadetta ja Aarnille nousi kuume, niin päätimme (=Mikko päätti), että vietämme viimeisen yön Tel Avivissa.

En oikein tiedä miten noihin UM:n varoituksiin pitäisi suhtautua. Tuntuvat useinmiten paikan päälle saavuttua kovin jyrkiltä ja liioitelluilta. Millaisia kokemuksia teillä on? Ovatko varoitukset olleet paikallaan? Ainakin Libanonissa kolme vuotta sitten tuli ehkä oltua liian varovainen, paikalliset eivät voineet käsittää, miksi tietyille alueille ei olisi voinut mennä.

Matka kävi hyvin kätevästi. Lähdimme hotelliltamme Aqabasta vähän kymmenen jälkeen aamulla ja kolmelta iltapäivällä olimme jo hotellissa Tel Avivin keskustassa. Rajalla kaikki sujui jonottamatta ja helposti (lähtömaksu Jordaniasta noin 10 euroa), Eilatin lentoasemalla kysyttiin pari kysymystä laukuista, muttei mitään odottelua. Taksit sai hyvin, ja kun muistaa sanoa, että mittari päälle, niin ei saa edes sitä muutaman euron sakkomaksua, jonka joutuu maksamaan enemmän, jos ei asiasta Israelissa huomauta. Eilatissa ehdimme jopa juoda kahvit ja kävellä muutaman korttelin. Lentoasema on siellä aivan ydinkeskustassa.

 

Illalla Tel Avivissa keskityimme katuruokaan: pizzaa, falafelia, jäätelöä. Nyt bongasimme Agodasta Liber Seashore Suites -majoituksen. Pikatarjoiksella 78 euroa yö. Ihan ok, tosin täällä homekoira ei tarvitsisi edes nenää, silmät riittäisivät. Mutta hyvin täällä yhden yön viettää. Israelissa hotelleissa rokotetaan lapsista hotelleissa ihan kunnolla. Useimmissa pakoissa jo 2-vuotiaasta joutuu maksamaan, joten nelihenkiselle perheelle alle satasen majoituksen löytäminen on työn alla.

Kun Aarnin passin vauvakuvaa ja leimoja puolillaan olevia sivuja katsoo, niin tulee kyllä mieleen mummini kauhistelut lapsenlapsenlastensa retuuttamisesta ympäri maailmaa… Onneksi kuumeinen poika saa viettää rankan reissupäivän kohokohtaa valkoisissa lakanoissa. Mielenkiintoista nähdä, mitä lapsille näistä reissuista jää mieleen. Mutta se on kiva huomata, että vaikka he kuinka ovat välillä väsyneitä ja kärttyisiä, niin mieli paranee aina kuin salamaniskusta, kun jotakin kivaa tulee eteen.

 

20140314-205306.jpg
Travellerin erottaa turistista mm. kymmenessä maassa käyneistä vaatteista, meikkien ja korujen jättämisestä kotiin ja yleisestä epämieltymyksestä majapaikkojen törkyisiä suihkuja kohtaan.

Tala Bay, ei ei ei…

20140311-220051.jpg

20140311-220325.jpg

20140312-065029.jpg

Teimme retken Tala Bayhin, koska sisarhotellin ylistettyä allasaluetta sai käyttää samaan hintaan. Sinänsä mielenkiintoinen reissu, 10 km Aqaban keskustasta, autiomaan keskellä komeilee uusi useamman resortin uima-allasparatiisi. Paratiisi ja paratiisi – viimeistään käynti siellä herätti syvemmän pohdinnan siitä, kuka tästä reissusta lopulta hyötyy. Uima-altaat ja nurmikot autiomaassa eivät voi olla kovin ekologisia ja sitäkin enemmän mietityttää matkailun sosiaalinen puoli. Tala Bayssä työntekijät olivat lähes kaikki muualta (Intiasta, Filippiineiltä tai Länsi-Afrikasta) tulleita. Itse reissaan lasten kanssa huvikseen ja toiset jättävät lapsensa maailman toiselle puolelle ja tulevat tarjoilemaan hotelleihin Pepsiä. Minulla ei oikein ole aurinkovarjon alla muuta mielessä kuin se, että miten tämä voi niin mennä, että syntymämaa ratkaisee kohtalon. Teen kotiin päästyäni laskelman siitä, minne reissurahat päätyvät – pelkään jo etukäteen, että summa paikallisille yrittäjille on murto-osa kokonaislaskusta.

Mutta en siis missään nimessä majoittuisi Aqaban reissulla Tala Bayhin. Autiomaan keskellä on aivan vankina muiden turistien seurassa ja hotellin armoilla. Lapset kyllä tykkäsivät uima-altaista, itse olin jo päivän jälkeen helpottunut, että pääsin kaupunkiin. Sitä paitsi monissa keskustankin hotelleissa on hienot uima-altaat ja omat rannat.

Paras reissausmaa?

20140314-205810.jpg

Jos saisin valita vain yhden maan, missä matkustaisin, valitsisin Jordanian. Täällä on hienoin tiedossani oleva historiallinen nähtävyys, Petra. Mahtavat luonnon maisemat, mm. Wadi Rum, rantaelämää Aqabassa, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, lämmin ilmasto, eksoottinen tunnelma (ne vesipiiput!) ja ollaan lähempänä Suomea kuin vaikka Kanarialla. Bonusta sekin, että kun alkoholi on kallista eikä kuulu kuvioon, sikailijaturisteja ei ole.

Petra ja Wadi Rum ovat aika lähellä Aqabaa, niinhän voi helposti tehdä päiväretkenkin (vaikka eihän se riitä!).

Suosittelen siis, vaikka onhan siellä Espanjassakin mukavaa. Osaatteko muut valita yhden maan?

20140310-135615.jpg

Aqaban turistivinkit

Ruoka

Testasimme kolme kertaa Syrian Palace -ravintolan, joka kerta huippua, kaupungin parasta ruokaa, eikä pelkästään turistipaikka. Pöytä täyteen alkupaloja ja lihoja ja sitten kaikkea sekaisin leivän sisään. Juomiksi meille neljälle piti tilata neljä Poloa (sitruuna-minttujuomaa) ja kaksi mansikkamehua.

Syrian Palacen alkupaloja.

Syrian Palacen alkupaloja.

Ihania eväspiiraita, jotka maistuivat lapsillekin, sai Al Tarpoosh-kioskista.
Snorklaus

Kävimme lasten kanssa kahden tunnin lasipohjaveneretkellä, josta me aikuiset pulahdimme hetkeksi snoklaamaan. Koralli on kaupungista Tala Bayn suuntaan, viitisen metriä rannasta. Koralli on tietenkin hieno, mutta heti rannassa on moottoritie – ei kovin tunnelmallista. Edellisellä reissulla kävimme snorklaamassa kauempana, Japanese Gardens -nimisessä paikassa, jonne mentiin kunnon jahdilla ja reissu kesti puolisen päivää. Siellä snorkaaminen oli huomattavasti tunnelmallisempaa.

Parturit

Jos naisille on Janna Spa, niin perheemme miehet saivat molemmat uuden tyylin Aqabassa. Parturit taituroivat saksia heilutellen Aarnille Olgan mukaan ”päiväkodin ja maailman hienoimman tukan”.

Matka-aika

High season on Aqabassa kuulema huhti-toukokuu ja syyskuusta uuteen vuoteen. Alkuvuodesta sää on epävakainen ja kesällä tuskaisen kuuma. Nyt maaliskuussa lämpötilat olivat mittarin mukaan noin 22 astetta, mutta auringonpalvonta onnistui pohjoismaisilta matkailijoilta hyvin. Hotellien lämmitetyt altaat tuntuivat kyllä mukavilta. Viime reissumme Jordaniaan teimme kesäkuussa. Silloin lämpöä oli 36 astetta – auringonlaskun jälkeen. Petrassa kiipeily vaati hyvää kuntoa ja Wadi Rumin autiomaassa kuumuus pelotti. Retkien kannalta talvi on siis parempi aika. Low season aikana 4-5 tähden hotelleista saa hyviä diilejä eikä liioista turisteista ole haittaa. Itse menisin uudestaan juuri maaliskuussa.

 

 

Iltahetki kullanarvoisella parvekkeella.

Iltahetki kullanarvoisella parvekkeella.

Tyttöjen päivä Janna Spassa, Aqabassa

Tänään nähtiin sekin ihme, että kamelit kastuivat kaatosateessa. Onneksi olimme etukäteen sopineet Olgan kanssa, että vietämme täällä tyttöjen päivän, koska Olgalta jäivät päiväkodin naistenpäivän juhlallisuudet matkan takia väliin. (Erinomaisesta päiväkodista ei voi olla viikkoa poissa ilman että missaa jotakin tosi hauskaa.)

Suuntasimme siis minulle jo ennestään tuttuun Janna Spahan. Aluksi marokkolainen spa. Se oli hyvin samantapainen kuin Turkin tai Georgian kuorinta, paitsi että kuorija/pesijä ei ollut pelottavan kovaotteinen. Hyvin silti toimi tämäkin ja lopuksi sai vielä vartalolle ihanan taatelinaamion. Olgaa ihmetytti miksi ihminen pitää kuoria, mutta prosessin edetessä ymmärsi kyllä miksi. Myös Olga sai ihanan pesun. Kuorintojen jälkeen siirryimme nauttimaan käsi- ja jalkahoidoista teenmukien äärellä ja kruunasimme vielä hoidot hiustenleikkuulla ja kulmien lankauksella (vain minulle). Tyttöjen päivä päättyy tietenkin kahvilaan, jossa kyllä rakas Jyrpsy-ystäväni oli baklavaherkkujen ja minttusitruunajuomien äärellä kovasti mielessä.

Sade vain jatkuu ja ukkonen jyrisee. Mutta kunnon travelleri nauttii siitäkin kun saa kastaa vasta pedikyyratyt jalkansa rapakkoon, jossa kelluu kamelinpapanoita!

Jännä miten ruokouskutsut täällä tuntuvat kivoilta, kun Suomessa uskonto usein ärsyttää. Vähän sama tunne kuin se, että puolison sukulaiset kelpaavat sellaisina kuin ovat, mutta omilta toivoisi täydellisyyttä.

 

Janna Spa – another try

Lähtiessäni Spasta huomasin, että täällähän on lastenhoito järjestetty. Mikä loistava syy palata! Toin siis seuraavana iltana molemmat lapset hoitopaikkaan, jossa oli minihoplop ja ohjattua toimintaa (äsken leipomista, mutta välillä mm. englannin opetusta). Karkasin omaan hoitolaani, jossa minut käärittiin Kuolleen meren mutaan. Aika reippaiksi voi kyllä noita lapsia kehua, kun jäävät arabiankieliseen hoitoon ja kysyvät vain lähtiessä, että miten sanon englanniksi, jos minulle tulee äitiä ikävä! Balilla tuo kielikylpyhoito sujui niin hyvin, ettei jännittänyt jättää lapsia. Ja tarkemmin ajatellen oma kohtaloni taisi pienenä olla reissuilla ihan sama. Silti, maailma on muuttunut, ja tuntuu kamalan pitkältä ajalta odottaa vielä viisi vuotta virallista englannin opetusta. Asia on pakko saada kuntoon pikaisemmin.

 

Suosittelen Janna Spassa erityisesti lastenhoitoa, mutawrappia ja kulmakarvojen lankausta. Lisäksi span vain naisille tarkoitetussa kahvilassa voivat naiset nauttia vesipiippunsa omassa rauhassaan.

 

Back in Jordan!

Aarnihan se nousi hostelissa viittä vaille kuusi, veti kengät jalkaan ja karjui ”Mennään! Esitin Mikolle väsynyttä, mutta olin tyytyväinen, sillä aikaa oli vain puoli päivää ja halusin tietenkin ehtiä paljon.

 
 

Hayarkon 48:n huoneen hintaan sisältyvällä aamiaisella sai vapaasti käyttää kolikoilla toimivaa kahviautomaattia. Lasten aika meni ihastellessa sohvalle sammunutta juhlijaa. Jäin miettimään, että missä kohdassa on ikäraja, jossa tuollainen vähän hauska juttu muuttuu pelkästään säälittäväksi.

No, ei kun rannalle. Eilisen sapattiaaton jäljiltä siellä haisi aika pahalle. Lähdimme siis katselemaan kaupunkia. Olimme molemmat odottaneet, että Tel Aviv oli aika moderni paikka, että jossain näkyisi vähän teräslasilinnoja yms. Mutta ei, vaikka haravoimme keskustaa ristiin ja rastiin, niin paikka kyllä muistutta Beirutia enemmän kuin mitään muuta tuntemaani paikkaa.

Lapsia ajatellen kyllä aivan mahtava kaupunki. Ihana ja erilaisia leikkipaikkoja on runsaasti, muita lapsia joka puolella, ravintoloissa herkkuja ja turvallisen oloista. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisimme vuokranneet pyörät ja ajelleet rantaa seuraavaa ihanaa pyörätietä. Nyt karautimme Jaffan vanhaan kaupunkiin taksilla. Hieno paikka, vähän itämaan tuntua ja hyvä näköala Tel Aviviin. Aarni oli erityisen ihastunut maisemaan ja meren ja laivojen tuijotteluun.

Johan sitä olikin Tel Avivissa lusittu, joten ei kun Eilatiin. Sisäinen (halpa)lento Arkialla sujui kotimaan terminaalista käsin todella kätevästi, varasimme turvatarkastuksia varten ihan liikaa aikaa. Ainut minkä panimme merkille, oli israelilaisten järkyttävä jonotustyyli. Jos haluaa jonnekin päästä ei ole syytä jättää milliä edellä seisovan ihmisen selän taakse. Onneksi Aarni hallitsee tässäkin paikalliset tavat. Karjuu koneessa käytävällä seisojille ”Mentää! Mihhette te mene?”

Rajanylitys Aqabaan Jornadian puolelle vei matkoineen puolisentoista tuntia. Israelista joutui maksamaan 104 shekelin lähtömaksun, lapsistakin. Muuten ylitys sujui helposti, jonotuksitta ja jännityksettä. Raja on auki iltakahdeksaan.

Fiilis muuttuu yllättävän paljon heti kun rajan ylittää. Jordaniassa ollaan älyttömän ystävällisiä, etenkin lapsille, lempituoksuani eli vesipiippua pääsee haistemaan jatkuvasti ja liikenne muuttuu astetta villimmäksi. Ja naisten asustus peittäväksi. Olin kuullut etukäteen, että israelissa ollaan vähän tympeitä turisteja kohtaan. Minusta olivat ihan ok, mutta varmaankin täältä palatessa tunne on erilainen. Nämä huomioivat lapsia aivan ylenmäärin. Parissa tunnissa Olga ja Aarni saivat jo muutaman karkin ja sipsipussit… Ja niin monta silitystä, että Aarni oppi jo torjumaan lähestyvät kädet ja huutamaan ”Älä!”

Mikolle ja minulle tämä on toinen kerta Jordaniassa. Viimeksi juhlimme täällä Mikon 30-vuotispäiviä. Silloin kiertelimme lähes kaikki päänähtävyydet. Nyt otetaan rennommin. Fiilistelimme kyllä majoittumalla Mövenpick-hotelliin niin kuin silloin juhlapäivänäkin. Hyvä valinta!

Sain juteltua meille parvekkeellisen huoneen 79 euroa / yö. Parveke on osoittautunut perhematkailussa kullan arvoiseksi – ei tarvitse nauttia iltapalaa vessassa lasten nukkuessa.Sama hinta muuten kuin hostellissa Tel Avivissa!