Aihearkisto: Kiina

Sohon kautta kotimatkalle

Lento Suomeen lähtee puolenyön jälkeen. Viimeinen päivä on siis pakko viettää rennosti.

image

Hotellin game room (Aarnille varmaan koko matkan kohokohta).

image

Soho. Hyvä kun käytiin se olikin tosi hip alue, aivan erilainen kuin Kowloon.

image

Soho

image

Hong Kong Parkin aviary eli jättimäinen lintuhäkki.

image

Ruuan suhteen luovutettiin viime metreillä. Nam, sanoi Aarni.

Nyt pitäisi selvitä aamuun asti. Huh huh. Sitten sanotaan oma koti kullan kallis.

image

Mutta olipa ihanaa olla koko ajan yhdessä. Mitenhän enää selvitään useammassa huoneessa (ja sängyssä!). Tapaamisiin lukijoiden kanssa!

Mainokset

Hong Kongin pakolliset selvitetty

Tänään tehtiin turren peruskierros Hong Kongissa. Siihen kuuluu Peak tram eli nousu vanhalla ratikalla ”vuorelle” Hong Kongin saaren puolella.

image

image

image

Huipulla tietenkin katsellaan maisemia.
image
Otetaan selfietä.

image

Ja syödään eväitä.

image

Jonottaminen kävi todellakin äidin ja pojan hermoille. Ihan kiva paikka, mutta en kyllä menisi, jos olisin tajunnut miten pitkään kestää. (Tai olisin hankkinut liput netistä etukäteen.)

image

Hauskinta on seura. Kyllä.

image

Star Ferry vei takaisin Tsim Sha Tsuin puolelle, eikä tarvinnut yhtään jonottaa. Hyvä.

image

Aarnin kanssa reissatessa ei kannata liian pitkään poseerata edes Peninsula-hotellin edessä. Asioita tapahtuu.

image

Rantatie. Kiva harmaus taustalla. Ei ihan puhdasta ilmaa täälläkään.
image
Yks, kaks, kolme, PYSÄHDY!

Hong Kong 4- ja 6-vuotiaiden kanssa ei ehkä ole ihan sitä mitä se voisi olla aikuisten tai edes rattaissa työnnettävien lasten kanssa. Mutta hienosti kyllä jaksavat kävellä. Aarnin täällä paljon paremmin kuin aiemmissa kuumissa paikoissa. Silti jos aikuisten kanssa kävelee kilometrin harhaan, niin ei tunnu missään, tässä seurueessa kyllä, niin fiiliksissä kuin ajassa. Mutta ihanaa silti, kun vuosien jälkeen ei tarvitse enää kannella ja taitella joka välissä kasaan rattaita.

image

Ja sitten kun aikuiset istuvat, niin lapset vasta alkavat liikkua. Middle Road Children’s playground.

Hotellilla taas vaahtoa ammeeseen, Mikko nukkumaan ja minä someen. Kyllä nämä reissut jonkun verran tsemppausta vaativat. Mutta kuka sitä nyt lepäilyn takia viitsii toiselle puolelle maailmaa lentää.

image

Lämpenevää Hong Kongissa

Hong Kongiin saapuminen oli vaikuttava. Heti koneesta ulos tullessa pääsimme kokeilemaan miltä tuntuu karjasta, jota ajetaan laumana. Meidät ajettiin junaan, passintarkastukseen ja taksijonoon. Tehokasta, kyllä.

image

Taksin väri valitaan matkan määränpään mukaan. Meille punainen keskustataksi.

image

Onneksi on kokeneet pysäyttäjät. Aarnia ei junilla matkustaminen kiinnosta ollenkaan: ”Miksei me mennä taksilla, se on paljon helpompaa?”

Matkalla vähän kylmäsi nähdä valtavat talot tihkusateessa. Miten voikin tulla yksinäinen olo, vaikka on oman perheen kanssa reissussa. Lapset nukahtivat taksiin ja kannoimme heidät nälkäisinä huolella valittuun jääkylmään hotellihuoneeseen, josta oli karmeat näkymät. Aarni sanoi, että sitten kun me tullaan omaan pihaan, minä sanon että oma koti kullan kallis. Itsekin mietin, että mitenhän tässä viisi päivää pyöritään.

image

Joskus vaan on tällainenkin tunnelma.

Mutta aamu taas paransi tilannetta. Mikko haki meille lähikahvilasta evästä huoneeseen ja minä aloin neuvotella huoneen vaihdosta. Kaikkien naamat kirkastuivat, kun päästiin vaahtokylpyyn 23. kerrokseen upeita näkymiä ihailemaan. Ilman eri maksua, koska ollaan ekaa kertaa Hong Kongissa! Jee!

Sadetta tihkutti koko päivän, mutta aika kului yllättävän hyvin sisätiloissa. Tehtiin ostoksia: Aarni oli tähän asti kulkenut crocs-kopioissa ja näin viimeisessä kohteessa viimein suostuin ostamaan lapsillekin valitsemansa lelut.

image

Jee, omat MTR-kortit lapsillekin.

image

Hong Kong Heritage -museossa oli näyttely kiinalaisista lastenvaatteista. Museossa on myös kiva leikkipaikka alle kouluikäisille lapsille.

image

Iltapalaherkkujen valikointi oli päivän kohokohtia.

Huomiseksi on onneksi luvattu parempaa säätä, joten pääsemme varsinaisten nähtävyyksien kimppuun. Vaikuttava kaupunki tämä on.

Made in China

Made in China ei ole monenkaan valmistajan mielestä enää erityisen halpaa, mutta suurten kotimarkkinoiden, raaka-aineiden saatavuuden, hyvien logististen yhteyksien ja myös osaamisen takia valmistaminen Kiinassa katsotaan kannattavaksi.

Karkeasti vaihtoehtoja on kolme: ostaa suoraan valmista tavaraa esimerkiksi Yiwu Citystä, teetättää halutut tuotteet alihankkijoilla tai perustaa oma tehdas.

Yiwu City on kilometrejä pitkä ”shopping mall” tukkureille, mistä käsin myydään mm. 90% maailman joulukoristeista. Vähemmästäkin saattaa ahdistaa…

Kurssilla alihankintaa käsiteltiin lähinnä ruotsalaisten kuluttajaketjujen (Ikea, H&M) näkökulmasta. Minua jäi tässä vähän harmittamaan se, että suomalaisen teollisuuden näkökulma jäi heikommalle (johtuen ehkä siitä, ettei kurssilla ollut yhtään suomalaista vetäjää) ja koko b-to-b-sektori melko pimentoon. Toivottavasti tämä korjataan ensi vuonna. Tilanne kuitenkin korjautui omalta osaltani onnekkaasti, koska satuin istumaan 9-tuntisen paluulennon (+ 3 tunnin myöhästymisen) isoissa suomalaisissa firmoissa Kiinassa työskentelevien insinöörien vieressä. Toinen vastasi alihankinnasta ja toinen oli perustanut Kiinaan pari omaa tehdasta.

Kiinnitin kurssilla huomiota siihen, että aina alihankintaketjun työntekijöiden ongelmista / oikeuksista puhuttaessa korostettiin miten vaikeaa asiaa on saada kuntoon. Epäilemättä on, vaikka toisaalta, kuuhunkin päästiin jo viitisenkymmentä vuotta sitten.

Kommentit työntekijöiden oloista kiinalaisilla terästehtailla olivat karuja. Koska alihankkijoiden toimintaan vaikuttamista pidettiin kurssilla hankalana, korostettiin hyvien alihankkijoiden valitsemista alusta pitäen. Kun pohdin, voisiko tämä olla peräti erottautumiskeino siinä kilometrien pituisessa alihankkijajonossa, joka vaikkapa Yiwusta löytyy, palautettiin pallo kuluttajille (ehkä liian helppo vastaus). Britanniassa kuluttajien vaatimukset alihankintaketjun päivänvalonkestävyyden suhteet ovat kuulema jo merkittäviä – missään Pohjoismaassa asia ei kiinnosta ainakaan kurssilla esitelmöineen Rowico-huonekaluvalmistajan Kiinan toiminnan vetäjän mukaan.

Omien tehtaiden oloihin on enemmän valtaa vaikuttaa kuin alihankkijoiden. Se tuo mukanaan myös vastuun Kiinan sinänsä hyvien työntekijän oikeuksia suojaavien lakien edessä. Jos työntekijä osaa vaatia, hänellä on oikeus saada työsuhteen päättyessä suhteellisen hyvä korvaus jäljellä olevien työvuosiensa mukaan esimerkiksi mistä tahansa luuhunsa saamasta vammasta. Samoin kaikki sairaudet, joihin työolojen voidaan ajatella vaikuttaneen, tulevat lain mukaan työnantajan korvattaviksi, vaikkei voitaisikaan näyttää että ne ovat työssä syntyneet. Jotkut osaavat käyttää näitä lakeja ovelastikin hyväkseen – toiset eivät.

Tiedostavan kuluttajan alkeisiin voisi kuulua sen selvittäminen, onko tuote yrityksen omaa valmistusta vai kokonaan hankittu alihankkijoilta. Tehdasmonitoreinteja tehneiden viisaus on, että usein asiat tehtaalla ovat niin kuin ne näyttävät olevat. Ja kuulin huhun, että Koneen uusi tehdas Shanghaissa on Kiinan hienoin tehdas. Toivottavasti niin, vaikka valitettavasti en päässyt siellä käymään.

Ladies’ night at floor 92!

Shanghaissa naiset bilettävät ilmaiseksi monessa ravintolassa keskiviikkoisin. Suuntasimme siis niin korkealle kuin mahdollista: shampanjaa 92 kerroksessa bottle opener -pilvenpiirtäjässä. Viereen tosin valmistuu pian korkeampi, screwdriver.

20130704-140603.jpg

 

Grilliyöpala yliopiston lähellä.

20130704-141221.jpg

PR ja PA Kiinassa

Huh, miten tänään alkoi vanha suola janottaa, kun kuuntelin esitelmää sosiaalisesta mediasta Kiinassa. Esityksen piti Adsmith-nimistä PR-toimistoa vetävä herra.

Facebook, Twitter, youtube, Wikipedia ja osin Googlekin ovat Kiinassa kiellettyjä, koska puolue haluaa kontrolloida mitä viestitään. Tiettyjen sanojen käyttö on kiellettyä ja silloin tällöin viestimet suljetaan kokonaan. Esimerkiksi suuren junaonnettomuuden jälkeen näiden oma Facebook oli ollut kolme päivää poissa käytöstä. Kaikille läntisille some-areenoille on omat vastineensa, ja käyttäjäluvut ovat huimia, vaikkakin usein kuulema liioiteltuja. Kaikkein suosituin on Whatsappin tapainen, mutta kehittyneempi, viestisysteemi. Yritysten toiminta siellä on vielä vähän haussa, mutta Adsmith oli tehnyt Starbucksille kampanjan, jossa ihmiset saivat lähettää Starbuxksille emoticonin ja saivat vastauksena fiilikseensä sopivan biisin.

Jutut mitä PR-toimisto täällä peruskaurana tekee kuulostivat yllättävänkin samanlaisilta kuin Suomessa. Kutsuvat bloggaajia koolle offline-tapahtumiin, (siis normaali elämä on offline-elämää! Olenko tippunut ihan kärryiltä vai erotellaanko Suomessa kuitenkin vielä asiat niin, että toiminta koneella on online ja muu ei kaipaa etuliitettä?), kehittelevät kampanjoita ja kilpailuja, joilla saadaan tykkääjiä, testauttavat tuotteita KOLleilla (key opinion leadereilla, tästä konsulttikielestä tosiaan jää nopeasti jälkeen!) ja hoitelevat ”kriisejä” (kriisihän se on, jos tuotetta on haukuttu netissä). Ja koettavat miettiä, että miten tätä kaikkea nyt rahassa mitataan. Kuulema helpoiten niin, että linkitetään suoraan verkkokauppoihin, jotka ovat Kiinassa lopulta se kaikkein isoin juttu.

Kaikki on vaan vähän rajumpaa täällä. Bloggaajille maksetaan sumeilematta, tuotetestituloksilla saatetaan kiristää (”jos ostatte mainoksen, korjaamme juttumme, missä haukuimme tuotteenne”), tykkääjiä ostetaan yleisesti (25RMB 500 kpl) ja kilpailijoita haukutaan niin rajusti, että joku oli joutunut mustamaalauksesta vankilaan.

20130703-000253.jpg

Luvut yritysten markkinointibudjettien jakautumisesta näyttivät, että PR-toimistojen kannattaa todella keskittyä someen ja että printin kohtalo on kutistua. Verrattuna tilanteeseen länsimaissa täällä mennään huomattavasti edellä tässä kehityksessä.

Termin PA, eli public affairs, ehdin jo oppia kollegoiltani Suomessa. Tämäkin on sektori, jossa meillä voisi olla Kiinasta opittavaa. Joka suuremmassa firmassa on ihmisiä, joiden vastuulla suhteet hallintoon ovat. Esim. 5000 henkilöä Kiinassa työllistävällä EF:llä (se ei ole enää vain teinien kielikurssitoimisto, vaan iso koulutusfirma, English First) on neljä henkilöä vain sitä varten että hoitavat suhteita julkishallintoon.

20130703-001601.jpg
Shanghaissa joutuu nykyään taistelemaan työntekijöistä ja siksi EF:llä panostetaan mm. hienoihin työtiloihin. Työntekijäpula ulottuu myös tehtaisiin, sillä työntekijät ovat pääosin kotoisin sisämaasta ja nyt kun sinne rakennetaan yhä enemmän tehtaita he jäävät mieluummin lähemmäksi perheitään kuin lähtevät rannikolle saakka. Tästä pääseekin mukavasti huomiseen aiheeseen eli ulkoistamiseen Kiinassa… Tuskin maltan odottaa!

Ja ilmankin oli tänään vain ”unhealthy”, kyllä sitä jo hengittelee ja eteensäkin näkee.

Kiinalaisten WeChat-hommassa on se jännä puoli, että he lähestyvät sillä tuntemattomiakin varsin ennakkoluulottomasti. Kun puhelinta, johon app on asennettu ravistelee, se näyttää muut lähistöllä ravistelijat. Sitten moikkaillaan. Erityisen suosittuja ovat länsimaiset miehet…

Kurssilla kuulin myös, ettei kiinalaista nettivalvontaa välttämättä kannata lähteä testaimaan. Eräs opiskelija oli päättänyt testata, kirjautunut Weiboon (Kiinan Facebook) ja postannut, että lähdetään protestoidaan Kiinan Tiinet-politiikkaa vastaan Shanghain keskustaan People’s Squarelle. Seuraavana päivänä poliisi oli tullut opiskelijan asunnolle ja sitä seuraavana päivänä hän istui jo paluulennolla. Joskus kuulema nettiyhteys tai jopa sähköt voivat katketa jo vääristä hakusanoista hakukoneissa. Testasin kyllä tätä, ilman seurauksia, vaikkakaan linkit esim. Taivaallisen rauhan aukiosta eivät tietenkään aukea.

Very unhealthy

Tänään taas tiukka opiskelupäivä. Luennoilla saimme kuulla kiinalaisten verkostoista eli guanxistä, HR:stä Kiinassa, bisneslainsäädännöstä ja Kiinan investoinneista ulkomaille. HR:stä kertoi norjalainen johtaja omasta näkökulmastaan, muista aiheista luennoivat Fudanin kiinalaiset professorit.

20130701-231921.jpg

Yleisesti on vähän heikommat fiilikset Kiinaa kohtaan tänään. Ilma on aivan karsean huonoa (very unhealthy) ja sen kyllä huomaa. Lisäksi lämmintä 34 astetta. Välillä pitää ihan tsekata ovatko muut kadulla kulkijat tosissaan hengissä. Sisälle vaan ja ilmastointia kovemmalle. Ja mitä kovemmalle sitä kääntää, sitä enemmän palaa hiili ja lisää pienhiukkasia ilmassa entisestään. Tilanne saasteiden suhteen Shanghaissa on kuulema huonontunut merkittävästi vuodenvaihteen jälkeen. Ei tänne kyllä huvittaisi jäädä asumaan. Kiinalaiset eivät valitettavasti pääse viikonloppuna hengittämään Pohjois-Karjalan ilmaa. Muuttaminen edes Kiinan sisällä vähemmän saasteisille alueille on kielletty, sillä siellä mihin kotipaikka on merkitty, on pysyttävä. Ellei valtion taholta tule muuta suunnitelmaa.

20130701-232822.jpg
Utuisen harmaa taivas. Ja aika urbaania täällä syrjäkylillä 15 km keskustassakin on.

Erän luennoitsijoita vielä kertoili aiheensa sivusta, että he täällä vitsailevat syövänsä joka päivä myrkkyjä. Saasteet eivät rajoitu ilmaan ja mm. riisistä on löydetty syöpää aiheuttavia kemikaaleja. Asiantuntijan suosittelema ratkaisu ongelmaan oli se, että syö vaihdellen eri puolilla Kiinaa tuotettua riisiä, niin samaa kemikaalia ei kerry niin paljoa elimistöön.

20130701-233219.jpg
No, juhlimme tätä lounaalla hot potin äärellä. Taisi löytyä syy, miksi ruoka maistui Singaporessa paremmalta…

Lainsäädännöstä luennoinut professori kertoi, että Kiina on jakanut ulkomaisten yritysten edustamat liiketoimet kolmeen ryhmään. Suositeltavia aloja ovat mm. vihreä teknologia, vauvojen ja lasten ruuat ja vientiorientoituneet alat. Rajoitetusti voi harjoittaa mm. kaivostoimintaa ja kokonaan kiellettyä on mm. kustannustoiminta ja ympäristöä saastuttava toiminta. Professori luennoi kaiken tämän hyvin ilmeettömästi.

Täällä toimitaan näin ja ollaan kai tyytyväisiä kun menee näinkin hyvin. Ja saasteethan tulevat paitsi huonosta bensasta, niin siitä rojusta, mitä meidän on pakko halvalla saada.

20130701-234753.jpg

Miten Portugalissa tehty (?!) vaate päätyy outlet-kaupan alerekkiin Kiinaan? Onkohan valmistusmaa ilmoitettu oikein?