Aihearkisto: Liettua

Vilna: Baarit ja ravintolat <3!!!

Liettuassa juodaan maailman eniten olutta. Ja mekin skoolasimme hääpäivän kunniaksi artesaanioluella. Tähän on tultu.

Hotellimme sijaitsi lähellä Vilnan rautatieasemaa ja baarielämän kannalta tämä olikin loistava sijainti.

Baariasioissa pitkälle vie tämä asemanseudun kartta, jonka kuvasimme Devetin ovesta - ja sen mukaan elettiin. Printtaa mukaan Vilnan reissulle.

Baariasioissa pitkälle vie tämä asemanseudun kartta, jonka kuvasimme Devetin ovesta – ja sen mukaan elettiin. Printtaa mukaan Vilnan reissulle.

Deveti – huippuja hanaoluita, Banh Mi:tä yms snäkkeinä, loisto dj. Täällä käytiin kolmena kolmesta Vilnan illastamme.

Devetissä innostuimme jopa pelaamaan pöytäjalkapalloa. Mikon edessä banh mi.

Devetissä innostuimme jopa pelaamaan pöytäjalkapalloa. Mikon edessä banh mi.

Bukowski oli toinen tunnelmallinen istuskelupaikka Vilnassa. Edelleen oluita ja paljon tilaa istua.

Vahva suositus myös Keule Rukelle, kun on tarve lounaalle ja etenkin jos on juonut yhtään olutta edellisinä iltana. Pulled pork -purilaisia ja ribsejä.

Keule Ryken satsi. Aivan loistava.

Keule Ruken satsi. Aivan loistava.

Paikalliset suosittelivat myös Jamaikan vitosen pizzoja, mutta jonot olivat sellaiset, että meiltä ne jäivät väliin.

Pisimmän kaavan mukaan söimme myös aseman lähellä sijatsevassa Bistro 1 Dubliksessa. Kyseisessä ravintolassa voi syödä joko kolme tai viiden ruokalajin menun. Kolmen kattaus alkaa klo 18 ja viiden klo 20. Varasimme pitemmän setin. Ravintola oli aika pieni ja hälyinen ja ruoka aika siperrystä. Henkilökunta osasi englantia liiankin sulavasti. Paikka on ykkönen tripadvisorissa, mikä pitää ehkä jatkossa ymmärtää varoitukseksi minunlaiselleni reissaajalle. Varmasti silti paikka on monen mieleen.

1Dublis suosi Iittalan astioita.

1Dublis suosi Iittalan astioita.

Yksi raakaruokaateriakin tuli vedetty ensimmäisen päivän väsymykseen. Raw42:n raakalasagnea voi todellakin suositella. Toiveissa oli pirteä olo raaka-ateria jälkeen, mutta joko edellisen viikon valvominen (lasten kanssa kotona) oli liikaa tai sitten raakaruoankin kanssa liika on liikaa. Vedimme kuitenkin alkupalat, pääruuat ja päälle vielä minä raakakakkua ja Mikko energy ballin. Juomana seesaminsiemenkoktail. Hintaa koko setillä yhteensä 30 euroa.

Cashew-juustolasagne Raw42:ssa.

Cashew-juustolasagne Raw42:ssa.

Huh, miten paljon ehdittiinkin syödä! Parissa paikassa kävimme myös vanhassa kaupungissa. Siellä oli turisteja, ja etenkin suomalaisia, huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Hyvä Vilnalle, mutta tyksää meille. Päädyimme kampaajani suosituksesta pari viikkoa sitten avattuun elsassilaiseen ravintolaan Guntheriin (!). Hyvä ruoka ja erinomainen palvelu.

Viimeisen illan istuimme kynttilän valossa pienessä In Vino -nimisessä kellaripaikassa. Viinit valittiin vasta maistelun jälkeen. Mainiot tapakset, joista erityissuositus batatas extra bravasille.

Kahvilakulttuuriin tutustuminen jäi aika ohueksi – AJ Sokoladasissa kuitenkin testattiin sinihomejuustosuklaa.

Huone kokonaan suklaasta!

Huone kokonaan suklaasta!

All in all, huonoa ruokaa tai juomaa ei ilmeisesti Vilnasta saa ja hintakin on aina siedettävä. Nyt siis kiireesti nauttimaan Vilnasta ennen kuin asemanseutukin täyttyy turisteista.

Voihan Vilna!

Todellakin epätyypillistä! Tänä vuonna oli minun vuoroni kehittää hääpäivän viettopaikka. Ja viime vuonna Vilnassa oli vain niin mukavaa, etten millään keksinyt annetun aikarajoitteen sisällä parempaa paikkaa. Jos Helsingistä lähtee jonnekin kolmeksi yöksi ja haluaa mukavan kahden hengen reissun alle 500 eurolla, niin vaihtoehdot ovat käytännössä Baltian pääkaupungit. Niistä Tallinna on liian tuttu, Riika iso ja hälyinen – ja lopulta Vilna täydellinen. Siksi siis suuntasimme kolmannen kerran kuluneen vuoden sisällä Liettuaan.

Toisella kerralla reissussa on se hyvä puoli, että voi entistä enemmän keskittyä epäoleelliseen. Toki kävelimme muutaman kerran vanhan kaupungin läpi, mutta asuimme ja söimme sen ulkopuolella. Hotellimme oli Comfort LT, rautatieaseman lähellä vanhan kaupungin eteläpuolella. Ei mikään ihmeellinen, mutta sijainti hyvä, samoin hinta.

Pyysin hotellista huoneen hyvällä näköalalla - ja sen saimme.

Pyysin hotellista huoneen hyvällä näköalalla – ja sen saimme.

Reissu sai loistavan alun kampaamokäynnistäni. Pistäydyin säästämässä UFF Squaressa, missä hiukseni värjäsi yksi Vilnan kolmesta kolumbialaisesta. Värin aikana saimme loistavia vinkkejä Vilnan ravintoiloihin ja baareihin, joista postaan tarkemmin seuraavaksi.

9.10. on sopivasti late night shopping Vilnan putiikeissa. Ostin pipon!

9.10. on sopivasti late night shopping Vilnan putiikeissa. Ostin pipon!

Reissun suositeltaviin pisteisiin kuului Uno Parkissa kiipeily ja parin tunnin hamam-sessio. Uno Parkissa on viisi rataa aikuisille ja muutama lapsille. Lisäksi tarjolla on kaksi extreme-elämystä, joista liu’un Neris-joen yli testasimme. Uno Park oli kymmenisen kilometrin päässä keskustasta ja sinne pääsi oikeastaan vain taksilla. Taksien käyttö Vilnassa on kuitenkin helppoa ja halpaa. Etenkin vihreitä ja sinisiä takseja voi suositeltiin hotellista, mutta meillä kyllä muunkin värisissä takseissa mittari meni asianmukaisesti päälle. Myöskään hamamin suhteen en tietenkään tyytynyt keskustan paikkoihin, vaan halusin syrjemmälle. Vastassa ovella olikin joukko humalaisia, jotka hamamin pitäjä kyllä  hätisti nopeasti pois. Kokemus oli mukava – saimme koko hamamin pariksi tunniksi vain itsellemme. Mutta edelleen on todettava, että todellista tehokuorintaa ei kyllä Istanbulia lähempää Suomea saa. Sekä täällä että Berliinissä ollaan liian kärsimättömiä (ja kipua kaihtavia) ihon pehmennyksen suhteen.

Kiipeily oli välillä kamalaa, mutta lasten rohkeus kesältä auttoi... ja tottuihan tuohonkin.

Kiipeily oli välillä kamalaa, mutta lasten rohkeus kesältä auttoi… ja tottuihan tuohonkin.

Ettei unohtuisi, että oli hääpäivä kyseessä.

Ettei unohtuisi, että oli hääpäivä kyseessä.

Lähiön Spa Hamam oli sisältä hieno ja saimme sen kokonaan vain meidän kahden käyttöön.

Lähiön Spa Hamam oli sisältä hieno ja saimme sen kokonaan vain meidän kahden käyttöön.

Poikkesimme myös Vilnan todella artsuun modernin taiteen museoon. Monesti piti ihmetellä, että onko tämä todellakin teos. Käymisen arvoinen paikka siis.

Poikkesimme myös Vilnan todella artsuun modernin taiteen museoon. Monesti piti ihmetellä, että onko tämä todellakin teos. Käymisen arvoinen paikka siis.

Katutaide johdatteli erinomaisten ruokien äärelle... niistä pian lisää.

Katutaide johdatteli erinomaisten ruokien äärelle… niistä pian lisää.

Rento Kaunas

Klaipedasta Kaunasiin pääsi hurauttamaan parissa tunnissa motaria pitkiä. Loistavaa. Taakse jäi sinänsä söpö, mutta turistien täyttämä Klaipeda ja pääsimme huomattavasti rennompaan Kaunasiin. Majoituksen hinta tipahti puoleen. Löysimme ehkä suosikkihotellini ikinä, Vegetarian hotel Radharanen. Hotelli oli todella siisti ja kaunis, tarjoilu luonnollisesti vain kasvisruokaa ja aamiaisen taustalla soivat Hare Krishna -hymnit. Yö kahden tuplasängyn huoneessa maksoi 40 euroa. Lisäksi paikka oli kauniissa talossa vanhassa kaupungissa. Mikolla oli kyllä melkoinen taiteilu saada auto parkkiin pihan perälle.

Kaunasin pieni vanha kaupunki.

Kaunasin pieni vanha kaupunki.

Ah.

Ah.

Saippukuplia kotikadulla.

Saippukuplia kotikadulla.

Hotellin naapurissa oli kivan hipsterimäinen gastropub, jossa tilasimme artesaaniolut-tastingin.

Hotellin naapurissa oli kivan hipsterimäinen gastropub, jossa tilasimme artesaaniolut-tastingin.

Kaunasin linnnoituksessa sai kokeilla vanhoja hattuja.

Kaunasin linnnoituksessa sai kokeilla vanhoja hattuja.

Ritarilinna vankityrmineen. Ydinasesiilon jälkeen hirttosilmukka ja jalkapuu eivät enää lapsia pelottaneet...

Ritarilinna vankityrmineen. Ydinasesiilon jälkeen hirttosilmukka ja jalkapuu eivät enää lapsia pelottaneet…

Kaunasista löytyi linnan, vanhan kaupungin ja ihanien ravintoiden lisäksi myös isoja ostareita, leikkipuistoja ja kiipeilypuisto. Paikka oli kuin Tallinna niin, että olisi ensimmäinen suomalainen, joka sen löytää. Haikein mielin lähdimme kahden yön kuluttua taittamaan pitkää matkaa kohti ystäväämme ja Tarttoa.

Kylmän sodan museo ja Orvydan puutarha

Kun oli aika lähteä kohti Liettua rannikkoa, oli luvassa sadepäivä. Päätimme siis ajaa muutaman mutkan kautta. Matkalle Siauliaista Klaipedaan sattuikin useampi hyvä kohde.

Lounastimme Telsiain pikkukaupungissa järven rannalla kauniissa ympäristössä, humalaisessa seurassa kamalaa ruokaa. Meitä tervehtivät paikalliset kanta-asiakkaat, jotka todella riemastuivat, kun kuulivat, että olemme Suomesta. Vanhempi herra tuli oikein kättelemään ja nuorempi alkoi luetella metallibändejä. Maabrändi oli selvästi kohdallaan.

Halusin maistaa liettualaista perinneruokaa Zeppelinejä, eli perunasoikioita, joissa on lihaa sisällä. Ei tullut syötyä loppuun.

Halusin maistaa liettualaista perinneruokaa Zeppelinejä, eli perunasoikioita, joissa on lihaa sisällä. Ei tullut syötyä loppuun.

Kylmän sodan museo

Liettuan itsenäistyttyä keskeltä Zemaitijan kansallispuistoa oli löytynyt Neuvostoliiton ydinasesiilo. Paikka oli tosiaan hyvin piilossa ja vaati vankkaa uskoa google mapsiin, että jaksoimme ajelle pikkuteitä pitkin perille asti. Kannatti! Oli kylmäävää nähdä 20 metriä syvä onkalo ydinaseille.

IMG_3246

Tältä ydinasesiilo näytti ulospäin.

Tältä ydinasesiilo näytti ulospäin.

Sisäänkäynti.

Sisäänkäynti.

Kaasunaamarinukke ja kaiuttimista kuuluvat räjähdykset olivat vähän liikaa lapsille. Itseäkin alkoi pelottaa.

Kaasunaamarinukke ja kaiuttimista kuuluvat räjähdykset olivat vähän liikaa lapsille. Itseäkin alkoi pelottaa.

Orvydan puisto

Lähellä Kylmän sodan museota, mutta kuitenkin monimutkaisen ja opasteettoman ajon päässä on jännittävä Orvydan puisto. Meillä oli mukana Lonely Planet, mutta se neuvoo reitit vain julkisilla liikennevälineillä ja paikkojen nimet englanniksi – ne pitäisi tietää liettuaksi. Orvyda niminen mies on muutama kymmenen vuotta sitten muovannut tämän kivistä veistetyn ja rakennellun puiston. Mielettömän inspiroiva leikkipaikka lapsille.

Käytäviä ja luolia.

Käytäviä ja luolia.

Suosikkipaikka oli alttari.

Suosikkipaikka oli alttari.

Siauliai ja Ristikukkula

Ihastuimme Mikon kanssa Liettuaan viimesyksyisellä Vilnan reissulla ja siksi halusimme nytkin jatkaa melko pikaisesti Liettuan puolelle. Suuntanamme oli Kuurin kynnäs, mutta olimme myöhässä majoituksen hankkimisen kanssa (etenkin viikonloppuisin oli aivan täyttä), ja siksi otimme lisäetapin matkan varrelle Siauliaihin. Sieltä löytyi aivan ihana majapaikka, Saulininkas, joka vielä sijaitsi aivan kiipeilypuiston naapurissa. Siellä Mikko ja lapset sitten kuluttivatkin aikaansa, sillä tällä kertaa minä olin aika heikossa hapessa… Siauliaissa olisi kyllä viihtynyt pitempääkin. Rento paikka, ja tosi edullista lomailua sekä ruuan, majoituksen että huvitusten puolesta. Liettuasta Viroon palatessa tuntui muuten, ettei raaski ostaa mitään, kun Virossa on niin kallista!

Aina vaan kiipeilyä. Aarnilla ei aina kädet yltäneet kaikkiin tukinuoriin, joten oli hyvinkin haastavaa.

Aina vaan kiipeilyä. Aarnilla ei aina kädet yltäneet kaikkiin tukinuoriin, joten oli hyvinkin haastavaa.

Iltamessussa Ristikukkulalla

Kymmenen kilometriä Siauliaista sijaitsee yksi Liettuan hienoimmista nähtyvyyksistä, Ristikukkala. Siis mäki, jonne ihmiset ovat tuoneet puisia ristejä. Juuri siellä ollessamme meneillään oli vuoden päämessu kulkueineen. Aurinko laski ja ilta oli ihana. Ja erikoislääkkeiden ansiosta minunkin oloni alkoi helpottaa.

Kommunismin aikaan ristien viejien ja polttajien välillä oli kilpajuoksu. Nyt ristit ovat saaneet olla rauhassa.

Kommunismin aikaan ristien viejien ja polttajien välillä oli kilpajuoksu. Nyt ristit ovat saaneet olla rauhassa.

Lapset oli pienillä poluilla hankala pitää tallessa.

Lapset oli pienillä poluilla hankala pitää tallessa.

Taas uusi hyvä paikka tuleville valojen vahvistuksille :D?

Taas uusi hyvä paikka tuleville valojen vahvistuksille :D?

Tehokas Baltian tournee

Vähitellen alamme palautua parin viikon rankalta Baltian reissulta. Ajettiin ja nähtiin paljon. Ja pysähdeltiin huomattavan paljon lapsille mieluisissa paikoissa. Kauneushoitoille ei tällä reissulla jäänyt ollenkaan aikaan. Bloggailen eri paikoista tarkemmin, tässä kuljettu reitti linkkeineen.

Kohokohtia olivat ehdottomasti Kuurin kynnäs, missä olisi pitänyt myös yöpyä, Liettua rennot kaupungit Siaulia ja Kaunas, Peipsijärven vanhauskoisten kylät sekä Setomaan juhlat.

Päivä 1: Helsinki – Tallinna. Vembu-Tembumaa. Yö Ruunaweressä.

Päivä 2: Ruunawere – Sigulda

Päivä 3: Tarzan-puisto Siguldassa, matka Riikaan Päivä

4: Jurmala ja Livi Aqvapark, yöksi Riikaan Päivä

5: Riika – Siauliai ja ristikukkula

Päivä 6: Aampukiipeily, Siauliai – Klaipeda. Kylmän sodan museo, Orvydas-puutarha.

Päivä 7: Kuurin kynnäs, Nida, yöksi Klaipedaan

Päivä 8: Klaipeda – Kaunas

Päivä 9: Kaunas, UNO-kiipeilypuisto, vanha linnoitus, olut-tasting

Päivä 10: Kaunas – Rundalen linna – pupupuisto – Cesis

Päivä 11: Cesis – Tarto – Peipsijärvi, yö Alatskivessä

Päivä 12: Setomaan kuninkaan juhla, Obinitsa, yö Pöltsamaassa

Päivä 13: Pöltsamaa – koti

Viikonloppu Vilnassa

Linkkasin tämän blogin tietoihini seurakuntavaalien vaalikoneessa – ehkä joku miettii miksi. Etiopian reissua lukuunottamatta tässä kun en kerrota mitään kirkkoasioihin liittyvää. Kaupungin katuja mittaillessa tuli kuitenkin vastaan Užupiksen perustuslaki, joka sopii vaikka seurakuntavaalikampanjan ohjelmaksi.

Vilnan Kalamajan, Užupiksen, hieno perustuslaki.

Vilnan Kalamajan, Užupiksen, hieno perustuslaki.

Užupiksen perustuslaki olikin sitten aika lailla ainoa nähtävyys, joka viikonloppuisella reissullamme Vilnassa tsekkasimme (ja senkin vahingossa). En ollut perehtynyt mihinkään Vilnaan liittyvään etukäteen, sillä kolmen vuorokauden matka oli jokavuotinen hääpäiväyllätys – ja tänä vuonna järjestämisvuorossa oli Mikko. Kohde ei olisi voinut olla parempi! Lähellä, mutta vähän etäinen, älyttömän romanttinen ja todella rento. Ruoka ja juoma hyvää ja edullista. Suomalaisia matkailijoita tietenkin paljon vähemmän kuin Tallinnassa. Lensimme Vilnaan FlyBellä suoraan Helsingistä. Lento kesti tunnin ja Vilnan pieneltä kentältä oli vain 7 kilometrin matka keskustaan. Se taittui helposti bussilla (hinta noin euro) ja vielä helpommin tietenkin taksilla, jota käytimme palatessa (hinta 17 euroa). Eurojen käyttöön Liettua muuten siirtyy vuoden 2015 alussa. Monessa paikassa hinnat olivat jo euroissa merkitty.

Terassilta toiselle pieniä kujia pitkin.

Terassilta toiselle pieniä kujia pitkin.

Käväisimme Europa-ostoskeskuksessa Neris-joen pohjoispuolella, mutta sen valikoimat eivät tehneet vaikutusta. Lasten tuliaisostotkin jäivät poikkeuksellisesti lentoasemalle.

Käväisimme Europa-ostoskeskuksessa Neris-joen pohjoispuolella, mutta sen valikoimat eivät tehneet vaikutusta. Lasten tuliaisostotkin jäivät poikkeuksellisesti lentoasemalle.

Majoituimme vanhaan kaupunkiin, mistä poistuimme melko vähän. Lokakuussa paikka ei todellakaan pursunnut turisteja, joten ahdistavaa oloa ei päässyt syntymään kuin yhdellä lyhyellä tienpätkällä. Baarit ja ravintolat keskustassakin olivat täynnä paikallisia. Loistavassa säässä viihdyimmekin terasseilla. Suosikkipaikoiksi nousivat koristeellisesti sisutettu Franki, josta sai hyvää viiniä ja liettualaisia snäkkejä, Cafe de Paris – simpukoita atsummille mainosmiehille, ja Seven Fridays, jossa oli iso ja tunnelmallinen sisäpiha (mutta oma olut ei tosiaan kuulunut Liettuan parhaisiin). Reissun ainoan pitkän illallisen nautimme Lauro Lapasissa, jossa kuuden ruokalajin maistelumenu tarjoiltiin kolmessa tunnissa 33 euron hintaan. Mielenkiintoisia makuja, joita oli pieniin annoksiin mahdutettu paljon.

Lauro Lapasin sesamjäätelöjälkiruoka

Lauro Lapasin sesamjäätelöjälkiruoka

Yllätyin Liettuan ruoka- ja olutkulttuurista. Yksikään ravintola, jossa poikkesimme ei tarjonnut huonoa ruokaa. Paikallisia snäkkejä oli tarjolla joka paikassa ja ravintolat olivat poikkeuksetta täynnä. Erikoisherkkuina maistelimme kylmää punajuurikeittoa ja oluen kanssa vakioruoka tuntui olevan rasvassa ja valkosipulissa paistetut leipätikut. Jos mahdollista kahviloita Vilnassa on vielä runsaammin kuin baareja. Paikalliset ketjut ovat vallanneet keskustassa paljon hyviä liiketiloja. Meille maistuivat erityisesti Coffee Innien tuotteet. Myös ketjukahvilat oli sisustettu persoonallisesti.

Punajuurikeitto, paikallinen smetanaherkku.

Punajuurikeitto, paikallinen smetanaherkku.

Eipä ole reissuilla parempaa kuin kuljailla puistoissa kahvin kanssa.

Eipä ole reissuilla parempaa kuin kuljailla puistoissa kahvin kanssa.

Illalla keskustan kaduilla oli ruuhkaa. Tunnelma oli kuin etelä-Euroopassa. Ihmiset vaeltelivat, hengailivat ja poikkesivat kahviloihin ja baareihin. Mukana oli paljon lapsia. Liettuassa on vähän muuta Eurooppaa korkeampi syntyvyys ja joko tämä, tai perhekeskeiset tavat näkyivät Vilnan keskustassa. Lapset olivat monella mukana ravintoloissa ja baareissakin ja huomasimme jopa perheille suunnatun ravintolan, Kuku Mukun, joka oli sisustettu niin, että lapset varmasti viihtyvät. Tänne mennään, kun palaamme Vilnaan lasten kanssa.

Lattepappoja ja kukkaloistoa löytyi myös lokakuun auringon alla Vilnasta.

Lattepappoja ja kukkaloistoa löytyi myös lokakuun auringon alla Vilnasta.

Ei siis voi kuin hehkuttaa ja suositella Vilnaa erityisesti parisuhdematkailuun. Tyttöjen reissulle kauppoja oli ehkä vähänlaisesti ja ehkä itse Vilna voisi tuntui seikkailulomaksi aika kesyltä – täytyy sanoa, että tälläkin reissulla Valko-Venäjän rajan läheisyys houkutteli. Ravintoissa viihtyvien lasten kanssa Vilna on varmasti loistava kohde – myös leikkipaikkoja näkyi runsaasti ympäri keskustaa. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja puhuivat poikkeuksellisen sujuvaa (jenkki)englantia. Meitä kyllä alettiin aina puhutella liettuaksi, mutta onnistuin silti koko reissun aikana oppimaan vain yhden sanan liettuaksi: baltas, vehnäolut. joka tapauksessa aloin jo suunnitella ensi kesäksi autotourneeta ympäri Baltiaa. Vaikka Viro on ihana, ei muuta Baltiaa selvästikään kannata jättää kiertämättä.