Aihearkisto: Matkapäiväkirja

Ajomatka Passikudahista Colomboon

Tänään lähdimme heti fish curry -aamiaisen jälkeen ajamaan itärannikon Passikudahista kohti Colomboa.

Näkemiin rauhallinen Passi Bay!

Näkemiin rauhallinen Passi Bay!

Ohi vaan!

Ohi vaan!

Reilun 300 kilometrin matka kesti kesti taukoinen 8 tuntia, josta noin 6 meni ajamiseen. Oman auton ja kuljettajan palkkaaminen tällaiselle matkalle kustantaa vähintään 120 euroa, mutta paikalliset bussit näyttivät tosi täysiltä ja vielä paljon hitaammilta. Lentoja Batticaloan sotilaslentokentälle järjestetään silloin tällöin ja suunnitelmissa on lisätä niiden määrää. Helpottaisi kyllä huomattavasti itärannikolle matkustamista. Keskinopeus kun ei ollut pienillä teillä suurensuuri, koska niin kevyttä kuin raskasta liikennettä oli paljon ja asutusta teiden varsilla tiheästi. Toki matkalla oli mukava seurata miten rannikolta lähtemisen jälkeen maisema muuttui koko ajan vehreämmäksi kun lähestyimme maan mäkistä keskiosaa.

Matkan varrella tuli parit sakot ohitteluista. Onneksi ne eivät kuitenkaan vieneet kuljettajaa vararikkoon, sillä poliisit katsoivat rikkeet vain parin euron suuruisiksi. Koko matka oli kyllä yhtä tuktukien, mopojen ja kuorma-autojen ohittelua – tuntui sattumanvaraiselta mistä kerrasta sakot tulivat.

Onneksi tiellä riitti turisteille ihmeteltävää: lehmiä, apinoita, liskoja, norsuja ja perheitä mopojen selässä.

Onneksi tiellä riitti turisteille ihmeteltävää: lehmiä, apinoita, liskoja, norsuja ja perheitä mopojen selässä.

Matkan varrella pysähdyimme mm. Army Welfare Centerissä. Täällä on sotien jäljiltä noin 300 000 miehen palkka-armeija, jolle nyt keksitään uutta tekemistä. He ovat laittaneet pystyyn mm. kahviloita, kioskeja ja tällaisia urheilukeskuksia. Kentällä oli käynnissä krikettiottelu ja armeijan pubiin viritetiin vappujuhlia. Vappu on täälläkin vapaapäivä ja etenkin Colombossa järjestetään silloin paljon mielenosoituksia. Me tosin ehdimme näkemään niistä vain rippeet.

Gunners' Pub.

Gunners’ Pub.

Vappukriketti.

Vappukriketti. Kriketti on täällä ykkösurheilulaji. Kun kysyimme kakkosta, niin vastaus oli, ettei sellaista ole. Kaikki pelaavat vain krikettiä tai sen softball-versiota.

Riisipeltoja.

Riisipeltoja.

Ja kookosviljelmiä.

Ja kookosviljelmiä.

Auringon laskiessa alkoi Sri Lankan ainoa moottoritien pätkä ja pian saavuimme perille Colomboon ja Renuka-hotelliimme.

Colombo erottuu selvästi muista Sri Lankan kaupungeista - ihan oikea kaupunki! Vappuilta vain oli hiljainen.

Colombo erottuu selvästi muista Sri Lankan kaupungeista – ihan oikea kaupunki! Vappuilta vain oli hiljainen.

Eipä hullumpi kattoterassi 30-asteisen illan viettoon.

Eipä hullumpi kattoterassi 30-asteisen illan viettoon.

 

Mainokset

Ladies’ night at floor 92!

Shanghaissa naiset bilettävät ilmaiseksi monessa ravintolassa keskiviikkoisin. Suuntasimme siis niin korkealle kuin mahdollista: shampanjaa 92 kerroksessa bottle opener -pilvenpiirtäjässä. Viereen tosin valmistuu pian korkeampi, screwdriver.

20130704-140603.jpg

 

Grilliyöpala yliopiston lähellä.

20130704-141221.jpg

Vegeribsejä French Concessionissa

Päätin tänään vain harhailla. Kaupunki on kyllä sen kokoinen, että vaikka vaelsin reippaaseen tahtiin koko päivän pääsin kämpiltäni vain viereisen kaupunginosan (French Concession) lähimpään osaan.

Se olikin tosiaan Kiinan Eurooppa. Tuli mieleen Ubud Balilla (tosin jättikoossa). Jos täällä olisi pitempään, niin tulisi varmaan mielellään sinne hengähtämään.

Nautiskelin kaksi erinomaista kasvisateriaa. Ensimmäinen oli kalaa ja toinen ribsejä. Kiinassa halutaan kasvisruoka tehdä mahdollisimman samanlaiseksi kuin liharuuat. Ruodot oli ”kalafileestä” jätetty pois, mutta maku oli hyvin kalamainen. ”Ribseihin” puolestaan oli askarteltu luut lootuksen juuresta. Olivat mukavan rapeat ja söin ne kyllä enkä jättänyt lautasen reunalle.

20130630-212158.jpg
Jingan Templen ravintolassa.

20130630-212229.jpg
Vegetarian Lifestyle -ravintola. Suosittelen.

Lihahulluudesta kertoo sekin, että täällä syödään kuulema puolet maailman possuista. Pikkulapsille oli myytävänä possujauhetta lisättäväksi muun ruuan joukkoon.

Liikenteessä huomaa oman orjuutensa säännöille. Vaikka haukutaankin uncooliksi, niin eihän siinä sinänsä ole ongelmaa, että pysähtyy punaisiin valoihin. Haitallisempaa on se, että valon vaihtuessa vihreäksi lähtee kuin kone liikkeelle. Vaikka valtaosa autoista (ei todellakaan kaikki) pysähtyykin punaisiin valoihin, niin moposta saati pyöristä hyvin harva.

20130630-212552.jpg

20130630-213507.jpg

Aurinko paistoi, mutta aurinkolaseille ei ollut tarvetta. Kirkasta taivasta en ole täällä vielä nähnyt. Ilma tuntuu raikkaimmalta metrotunneleissa. Suomalaiset ja ruotsalaiset kuulema myyvät täällä ilmanpuhdistimia kuin siimaa. Ehkä niillä voisi edullisesti ratkaista sisäilmaongelmat myös kotimaassa?

20130630-214242.jpg

Borssia Kiovassa, thalit Tallinnassa

Todellinen matkapäivä. Aamulla klo 6:45 lento Tbilisistä Kiovaan. Sieltä monen mutkan ja privaattipassintarkastuksen kautta taksilla keskustaan aamupalalle. Meillä oli aikaa muutama tunti. Kiertelimme itsenäisyysaukion ympäristössä. Kaikki näytti kovin hienolta ja toimivalta Georgian jälkeen. Sekin jo ihmetytti, kun koneesta näkyi peltoja – Georgia tuntui olevan pelkkää laidunmaata. Modernia tunnelmaa latisti vähän mama+papa=harasoo, papa+papa=ploha -mielenosoitus. No, sentään Ukrainassa puhutaan asiasta. Taksimatka takaisin sujui hujauksessa, samoin kaikki muodollisuudet.

Kiovan keskusta.

Kiovan keskusta.

Ukrainan komeat postilaatikotkin tuntuivat Georgian jälkeen ihmeiltä. Georgiassa ei ko keksintöä tunnettu. Päädyin lähettämään kortit Suomesta.

Ukrainan komeat postilaatikotkin tuntuivat Georgian jälkeen ihmeiltä. Georgiassa ei ko keksintöä tunnettu. Päädyin lähettämään kortit Suomesta.

IMG_2365

IMG_2386

Ei kun Tallinnaan. Se tuntuikin jo ihan kodilta. Tallinnan lentoasemlta pääsee helposti kävellen isoon Ulemiste-ostoskeskukseen. Sieltä innostuimme ostamaan ekstra-tuliaiset kovasti kaipaamillemme perheenjäsenille. Monenlaisille perheenjäsenille.

Nyt Suomeen. Tuntuu hyvältä, tällaisen reissun jälkeen muistaa että siellä on moni asia loistavasti. Ja kesä.

Tbilisin taksielämää

Saavuimme aamulla Tbilisiin yllättävän hyvissä tunnelmissa. Tämänkertainen yöjunakokemus oli lähes vanhaa VR:n yöjunatasoa; henki kulki, ei ollut hiki, eikä lammas haissut. Taksilla hotelliin siis. Harmiksi poliisi ei päästänyt meitä liikkeelle, vaan kuljettajan papereita kyseltiin ja lopuksi kirjoiteltiin lappuja. Ohi ajavat taksinkuljettajat osoittivat kovasti myötätuntoa.

Hotellin kautta meille löytyi englanninkielentaitoinen kuljettaja ja suuntasimme Georgian vanhaan 1100-luvulla rakennettuun pääkaupunkiin Mtskhetaan. Kyselimme vähän mm. siitä mitä poliisi taksinkuljettajalta kyseli. Saimme tietää, että Tbilisissä hyvin moni ajaa nykyisin omaa taksiaan, sillä muita töitä on vähän tarjolla. Autojen kunto on mitä sattuu ja etenkin kaasuautoille on sattunut onnettomuuksia. Onneksi kuulimme sen vasta nyt, sillä Davit Garejan kuoppatiellä olimme nimenomaan vanhalla kaasuautolla liikenteessä. Opimme senkin, että kun kaasua lisätään takakontissa olevaan säiliöön, niin matkustajien on syytä siirtyä etäämmälle.

Mtskhetan vanhalta kirkolta näki viholliset niin Venäjältä, Turkista kuin Iranistakin,

Mtskhetan vanhalta kirkolta näki viholliset niin Venäjältä, Turkista kuin Iranistakin.

Hienon taksipäivän kruunasi ajaminen harhaan ravintolaa etsiessä ja kolarointi parkkipaikalla. Sekä taksimme että kolarikumppaniauto päätyivät kunnon rutuille. Herrat jäivät selvittelemään välejään ja me luikahdimme toiseen autoon. Onneksi ei tullut henkilövahinkoja.

Kolarin selvittelyä. Ei uskaltanut ihan vierestä mennä kuvaamaan.

Kolarin selvittelyä. Ei uskaltanut ihan vierestä mennä kuvaamaan.

Onneksi ehdimme kaiken autoilun lomassa nauttia vielä Royal Bathin rikkikylvystä ja kuorinnasta sekä illalla tietenkin tilata vielä kerran kaikkia georgialaisia herkkuja: khatsapuri imeruli, munakoisoa, valkosipulikanaa, kebabia, shaslikia ja ihanaa saksanpähkinäsalaattia. Paikallisten suosituksesta päädyimme samaan ravintolaan kuin Ville Haapasalo.

Abanotubanin eli kylpyläalueen kylpyhuoneiden katot.

Abanotubanin eli kylpyläalueen kylpyhuoneiden katot.

IMG_2332

Ruokakuvia ei oikein saanut otettua ilman käsiä.

Reetta tiivisti reissun hyvin (tosin ennen kolaria): Kyllä tämän jälkeen voi Georgiaa äänestää Euroviisuissa.

Melkein Turkissa

Tämä päivä pyörittiin ihmettelemässä Batumia. Kaupungista yritetään kovasti rakentaa turistirysää. Rantabulevardi on laitettu hienoksi, rakennettu maailmanpyörä ja Dubai-tyylisiä hulppeita hotelleja, joka nurkalla taideteos. Rannalla on myös kreikkalainen pylväikkö ja kiinalainen paviljonki. Nurkan takana on sitten aika rähjäistä ja kuljeksii sairaita koiria. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Näkymän O. Galogre -hotellimme ikkunasta.

Näkymän O. Galogre -hotellimme ikkunasta.

Turisteille rakennettu bulevardit viimeisen päälle.

Turisteille rakennettu bulevardit viimeisen päälle.

Ja maamerkit moneen lähtöön.

Ja maamerkit moneen lähtöön.

IMG_2245 IMG_2256

Täällä käy kuulema kesäisin turisteja lähinnä Venäjältä, Ukrainasta, Arabimaista ja Turkista. Jostain syystä toivovat tänne länsimaisia turisteja. Näin toukokuussa on vielä tyhjää. Sodanuhka on varmaankin todellinen, ehkä siihen(kin) auttaa, jos ihmiset maailmalla tietäisivät millainen paikka tämä on. Aika lailla kaikki ovat ystävällisiä ja kun yritämme jotakin jutella, niin selostavat meille mielellään tekemisiään ja poseeraavat kuvissa. Mutta kieliongelma on kyllä todellinen. Harvoin olen matkustanut näin ummikkona. Osaa 20 sanaa venäjää ja nämä vielä vähemmän mitään kieltä mitä me osaamme. Tietoa ei siis saa oikein mistään ja perusasioidenkin hoitaminen on hankalaa.

Illalla päätimme lähteä poikkeamaan Turkin puolella – sinne on vain parikymmentä kilometriä. Raja oli kuitenkin tietokoneongelma takia tukossa, joten palasimme Batumiin kuljailemaan. Tässäkin taksinkuljettajan piti soittaa hotellillemme, jotta saimme tulkin puheilmen välityksellä selvittämään tilanteen. Illalla maistoimme viimein leipää, jonka päällä on raaka muna ja iso voikimpale. Maistui.

Turkin raja tukossa.

Turkin raja tukossa.

IMG_2288

Ja ei kun yöjunaan! Nyt olemme valmistautuneet tekemään siellä kuumuudessa muuta kuin nukkumaan. Muille matkailijoille suosittelen matkustamista yöjunalla korkeintaan yhteen suuntaan.

Odottelua Batumin kauneushoitoloissa

Yöjuna saapui tismalleen aikataulussaan aamulla klo 7 Batumiin. Yö oli mennyt vähän miten sattuu, eivätkä huoneemme olleet vielä valmiit. Suuntasimme siis Mustan meren kiviselle rannalle nokosille.

IMG_2177

 

Muuten päivä kului lähinnä kauneushoitoloissa hommien heikkoa organisointia ihmetellen. Aikaa kului puoli päivää eikä juuri muuta saatu tehtyä kuin kynsiä lakattua ja juotua reilusti turkkilaista kahvia. Törmäsimme kuitenkin yhteen englantia puhuvaan kampaajaan, joka oli kotoisin Bakusta, ja pääsimme vähän kyselemään elämänmenosta. Hän kertoi, että kampaajalla on täällä pari asiakasta päivässä (enimmäkseen odotellaan) ja tienestiä tulee noin viisi euroa päivässä. Helppo uskoa, kun katsoi miten sekä asiakkaiden että työntekijöiden aika hoitolassa kului: odottelua, säätämistä ja kahvia. Konsulttivaistot heräsivät. Hapun kauneutta ylistettiin maasta taivaaseen, eivät millään uskoneet hänen ikäänsä, saati sitä että nenä ei ole muovia. Julistin taas toiveideni mukaista Suomi-kuvaa väittämällä, ettei Suomessa kukaan nenäänsä laita muovia. Melkein totta.

Yksi tekee, kolme käy tupakalla, kaksi tanssii, yksi kuvaa, pari tarjoilee meille kakkua ja kahvia. Kuulema normaalia.

Yksi tekee, kolme käy tupakalla, kaksi tanssii, yksi kuvaa, pari tarjoilee meille kakkua ja kahvia. Kuulema normaalia.

Onneksi karkasimme Maijun kanssa välillä hoitolan ”jonosta” leipomoon, missä Maiju dokumentoi kamerallaan tarkkaan kahden röökisuisen leipuriherran taidonnäytteet georgialaisen leivän leivonnassa. Eli Hanna, toinen tehtävistä suoritettu!