Aihearkisto: Matkavinkit

Kivat tuliaiset

image

image

image

Paljon nähtiin ja syötiin tyytyväisinä tällaisia herkkuja.

image

Tätäkin Pearl Tea -herkkujuomaani latkin hyvällä halulla, vaikka luin saksalaistutkimuksesta, jonka mukaan tapiokahelmet aiheuttavat syöpää. Ja jopa Hongkongissa sattuneesta huijauksesta, jossa myytävään teehen on laitettu auton renkaan palasia helmiksi.

image

Mutta pahin (ja ainoa) virhe taisi olla sortuminen tähän aamiaislautaseen.

Taksissa matkalla lentoasemalla aloin nimittäin minä oksentaa. Mikko sai siis huolehtia molempien lasten viihtyvyydestä koko 11-tuntisen yölennon ajan. Minä huolehdin vain itsestäni. Saapuessamme aamuvarhaisella ”Finlandiin” oli lasten riemu rajaton, mutta Mikon olo huononi. Kotona myös Olga alkoi oksentaa. Aarni vain jatkoi iloista jutusteluaan jokaiselle vastaantulijalle edelleen Munkkivuoren ostarilla (Päivää, päivää, how are you? Thank you!)

Ainoa mitä me kolme söimme ja Aarni ei, oli tuon aamiaislautasen salaatti. Matkoilla ruokapeto iskee useinmiten juuri ei-paikallisista ruuista. Yksi syy lisää pysyä ruodussa ja suosia paikallisia erikoisuuksia.

image

Taudit välttänyt poju vaati kotona perunamuusia pöytään. Olikin ihanaa kokkailla keittiössä, jonka loma-asukkaat olivat puunanneet putipuhtaaksi. Lämmin kiitos!

Retki Outokummun Vanhaan kaivokseen

Romanttisesti kuvittelimme, ettei kesällä kannata mennä ulkomaille (paitsi Viroon) ja suunnittelimme tiukan kesäohjelman kotimaassa koko kesälomaksi. Täällä siis kierretään elokuun alkuun asti, hupparit tiukasti päällä. Lomanvietto alkoi juhannuksena Pohjois-Karjalasta.

Erään kylmän päivän ratoksi minä ja veljeni saimme saman idean – mennään vanhaan kotikaupunkiimme Outokumpuun katsastamaan kesäkuun alussa avattu Vanha kaivos, kaivosmuseo ja Lasten kaivos. Seurueeksi houkuttelimme mukaan puolisomme (joista toisen mainitsin lippuja ostaessa vain ”istuvan masentuneena autossa”, Mikko sattui siis sairastumaan matkalla mökiltä Outokumpuun) ja yhteensä neljä lasta. Aapon perhe osti 45 euron perhelipun ja meille riitti Mikon masennuksesta ja Aarnin alle kolmen vuoden iästä johtuen yksi aikuisten ja yksi lasten lippu, 27,50. Lasten kaivoksen puolelle huoltajat pääsevät ilmaiseksi, joten vierailu vain siellä tulisi maksamaan yhden yli 3-vuotiaan kanssa 11 euroa. Sellainen setti houkuttelee kyllä uusia loppukesästä, sen verran mukava reissu oli.

 

Museo ja etenkin Lasten kaivos olivat positiivisia yllätyksiä. Lapset piti tosin houkutella mukaan käyttämällä vanhaa nimeä, Vuorenpeikonmaa. Lasten kaivokseen oli rakennettu Lappsetin leikkipaikkavälineistä vanhaa kaivosta paljon muistuttavat hienot kiipeilytelineet. Sisätiloissa oli poleteilla toimivia kaivureita ja pieni kaivosjuna. Museo-osuudesta tutustuimme kaivosjunaan, torniin ja itse museonäyttelyyn. Kaivoskoneiden pienoismallit kiinnostivat Aarnia. Väsymyksen ja ajanpuutteet takia missasimme ehkä parhaan osuuden eli kaivostunnelin. Lapsia ja aikuisia kiinnostavia toimintapisteitä oli siis isolla kaivosalueella paljon. Lapset viihtyivät leikkipaikalla erinomaisen hyvin ja Aapo ja minä saimme fiilistellä vanhoja paikkoja.

 

Lippuihin sisältyi ovelasti kahvi / mehu ravintolassa tai kahvilassa, joten nekin tuli tsekattua. Emme tosin testanneet ruokia, mutta luolamaiset salit näyttivät viihtyisiltä. Yllyimme jopa suunnittelmaan, että tiloissa olisi hyvä järjestää häät – mutta kenen?

Bonusretkikohde Outokummussa olisi myös lapsuuteni ykkösravontola Malmikumpu, joka kunnostautui viime kesänä Kuppilat kuntoon -ohjelmassa. Vieläköhän lienee kunnossa?

 

 

 

Edustamaan Etiopiaan

Huomenna on edessä lähtö Helsingin seurakuntayhtymän edustajana Etiopiaan, Dessieen. Yhtymä on kirkollisverorahoilla tukenut Lähetysseuran kautta kirkon rakentamista sinne. Meidän piti mennä avajaisjuhliin, mutta niinhän siinä kävi, että projekti viivästyi ja menemmekin harjannostajaisiin. Mukaan lähtee pari virkamiestä ja neljä meitä kirkkovaltuutettuja – kaikki nuorehkoja naisia.

Matkalle lähtö on herättänyt enemmän ajatuksia kuin reissuni yleensä. Luottamushenkilön homma on ollut niin tuskaista, että välillä koko kirkon jäsenenä pysyttely on ollut sen takia osaltani vaakalaudalla. Sillä ensisuhtautumiseni tähän reissuun olikin: ”There is God!” Etiopia ja Lalibela olivan nimittän olleet toivematkalistallani jo vuosia (lista on kyllä aika pitkä).

Sitten aloin tuntea vähän huonoa omaatuntoa tästä hyvästä onnestani. Onko liikaa törsäystä lähtettää tällainen jengi juhlimaan kirkkoa ja toisaalta, mitä annettavaa minulla on Etiopiassa tai sen merkittävämpää mukaantuotavaa jaettavaksi palattuani täällä Suomessa? Ideaa selvensi, kun sain luettavakseni taustapapereita matkasta ja Etiopian Mekane Yesus -kirkosta. Kirkko kasvaa Etiopiassa vauhdilla ja sen sanomisilla ja tekemisillä on merkitystä ihmisten elämässä. Ilmeisesti valtaan on päässyt vähemmän tasa-arvoisia voimia ja muun muassa yhteistyö liian liberaalina pidetyn Ruotsin kirkon kanssa on lopetettu. Sitä paikkaamaan on nopeasti saatu konservatiivisia jenkkikirkkoja. Nyt Suomesta on tuettu uuden kirkon rakentamista noin miljoonalla eurolla ja ymmärrettävästi haluaisimme olla mukana vaikuttamassa siihen, millaisiin tarkoituksiin kirkkoa käytetään. Ymmärrän itse suuren ja naispainotteisen delegaation tarpeelliseksi siitä näkökulmasta, että pääsemme luomaan omia, toivottavasti hyviä, suhteita paikallisiin ja näyttämään omalla olemisellamme, että nuoret naiset voivat olla tärkeissä tehtävissä kirkossa ja yhteiskunnassa. Lähden siis matkaan hyvillä mielin.

Tuore juttu paikan päältä.

Huomenna on edessä pitkä matkapäivä lentokoneissa aamusta iltaan, mutta nukkumaan pitäisi päästä Addis Abebassa. Sitten vaan toivomaan hyviä verkkoyhteyksiä. Ei hullumpaa!

Kuva

Ennen pitkää lentoa paikat kannattaa tsekataa Seatgurusta. Hyvät ja huonot paikat on merkitty sinne eri koodeilla. Nyt valitettavasti paikkoja ei päässyt itse valitsemaan, mutta viimekertaisten yölentojen jälkeen iloitsen päivälennosta hauskassa seurassa ja aion ottaa koneen tarjoiluista ilon irti kun perillä pääsee suoraan nukkumaan. On se ilman lapsia lentäminen vaan älyttömän iisiä!

Aqabasta Tel Aviviin

Pitkin viikkoa olemme miettineet, miksi ihmeessä Aqabassa ei ole enemmän turisteja. Hienoja hotelleja on paljon, ravintoloita myös, mutta joka paikassa on vähintään puolityhjää. (Silti muuten ikävää tyrkytystä ei ole.) Jokin aavistus asiasta tuli eilisellä lasipohjavene-snoklausretkellä. Suomea osaava oppaamme huokaili Syyrian tilannetta, ja sanoi, että rajan takaa Egyptistä tulijatkin kertovat ettei siellä voi olla. Eilen tuli myös uutisia Israelista: Gazaan oli ammuttu enemmän raketteja kuin kymmeneen vuoteen ja Jordanian ja Isrealin välisiä parinkymmenen vuoden takaisia kiistoja oli kaivettu esiin. Illan pimetessä alkoi vähän meitäkin huolettaa Jerusalemiin matkaaminen, etenkin kun hotelli oli UM:n varoitusalueella. Kun sinne vielä luvattiin sadetta ja Aarnille nousi kuume, niin päätimme (=Mikko päätti), että vietämme viimeisen yön Tel Avivissa.

En oikein tiedä miten noihin UM:n varoituksiin pitäisi suhtautua. Tuntuvat useinmiten paikan päälle saavuttua kovin jyrkiltä ja liioitelluilta. Millaisia kokemuksia teillä on? Ovatko varoitukset olleet paikallaan? Ainakin Libanonissa kolme vuotta sitten tuli ehkä oltua liian varovainen, paikalliset eivät voineet käsittää, miksi tietyille alueille ei olisi voinut mennä.

Matka kävi hyvin kätevästi. Lähdimme hotelliltamme Aqabasta vähän kymmenen jälkeen aamulla ja kolmelta iltapäivällä olimme jo hotellissa Tel Avivin keskustassa. Rajalla kaikki sujui jonottamatta ja helposti (lähtömaksu Jordaniasta noin 10 euroa), Eilatin lentoasemalla kysyttiin pari kysymystä laukuista, muttei mitään odottelua. Taksit sai hyvin, ja kun muistaa sanoa, että mittari päälle, niin ei saa edes sitä muutaman euron sakkomaksua, jonka joutuu maksamaan enemmän, jos ei asiasta Israelissa huomauta. Eilatissa ehdimme jopa juoda kahvit ja kävellä muutaman korttelin. Lentoasema on siellä aivan ydinkeskustassa.

 

Illalla Tel Avivissa keskityimme katuruokaan: pizzaa, falafelia, jäätelöä. Nyt bongasimme Agodasta Liber Seashore Suites -majoituksen. Pikatarjoiksella 78 euroa yö. Ihan ok, tosin täällä homekoira ei tarvitsisi edes nenää, silmät riittäisivät. Mutta hyvin täällä yhden yön viettää. Israelissa hotelleissa rokotetaan lapsista hotelleissa ihan kunnolla. Useimmissa pakoissa jo 2-vuotiaasta joutuu maksamaan, joten nelihenkiselle perheelle alle satasen majoituksen löytäminen on työn alla.

Kun Aarnin passin vauvakuvaa ja leimoja puolillaan olevia sivuja katsoo, niin tulee kyllä mieleen mummini kauhistelut lapsenlapsenlastensa retuuttamisesta ympäri maailmaa… Onneksi kuumeinen poika saa viettää rankan reissupäivän kohokohtaa valkoisissa lakanoissa. Mielenkiintoista nähdä, mitä lapsille näistä reissuista jää mieleen. Mutta se on kiva huomata, että vaikka he kuinka ovat välillä väsyneitä ja kärttyisiä, niin mieli paranee aina kuin salamaniskusta, kun jotakin kivaa tulee eteen.

 

20140314-205306.jpg
Travellerin erottaa turistista mm. kymmenessä maassa käyneistä vaatteista, meikkien ja korujen jättämisestä kotiin ja yleisestä epämieltymyksestä majapaikkojen törkyisiä suihkuja kohtaan.

Paras reissausmaa?

20140314-205810.jpg

Jos saisin valita vain yhden maan, missä matkustaisin, valitsisin Jordanian. Täällä on hienoin tiedossani oleva historiallinen nähtävyys, Petra. Mahtavat luonnon maisemat, mm. Wadi Rum, rantaelämää Aqabassa, hyvää ruokaa, ystävällisiä ihmisiä, lämmin ilmasto, eksoottinen tunnelma (ne vesipiiput!) ja ollaan lähempänä Suomea kuin vaikka Kanarialla. Bonusta sekin, että kun alkoholi on kallista eikä kuulu kuvioon, sikailijaturisteja ei ole.

Petra ja Wadi Rum ovat aika lähellä Aqabaa, niinhän voi helposti tehdä päiväretkenkin (vaikka eihän se riitä!).

Suosittelen siis, vaikka onhan siellä Espanjassakin mukavaa. Osaatteko muut valita yhden maan?

20140310-135615.jpg

Aqaban turistivinkit

Ruoka

Testasimme kolme kertaa Syrian Palace -ravintolan, joka kerta huippua, kaupungin parasta ruokaa, eikä pelkästään turistipaikka. Pöytä täyteen alkupaloja ja lihoja ja sitten kaikkea sekaisin leivän sisään. Juomiksi meille neljälle piti tilata neljä Poloa (sitruuna-minttujuomaa) ja kaksi mansikkamehua.

Syrian Palacen alkupaloja.

Syrian Palacen alkupaloja.

Ihania eväspiiraita, jotka maistuivat lapsillekin, sai Al Tarpoosh-kioskista.
Snorklaus

Kävimme lasten kanssa kahden tunnin lasipohjaveneretkellä, josta me aikuiset pulahdimme hetkeksi snoklaamaan. Koralli on kaupungista Tala Bayn suuntaan, viitisen metriä rannasta. Koralli on tietenkin hieno, mutta heti rannassa on moottoritie – ei kovin tunnelmallista. Edellisellä reissulla kävimme snorklaamassa kauempana, Japanese Gardens -nimisessä paikassa, jonne mentiin kunnon jahdilla ja reissu kesti puolisen päivää. Siellä snorkaaminen oli huomattavasti tunnelmallisempaa.

Parturit

Jos naisille on Janna Spa, niin perheemme miehet saivat molemmat uuden tyylin Aqabassa. Parturit taituroivat saksia heilutellen Aarnille Olgan mukaan ”päiväkodin ja maailman hienoimman tukan”.

Matka-aika

High season on Aqabassa kuulema huhti-toukokuu ja syyskuusta uuteen vuoteen. Alkuvuodesta sää on epävakainen ja kesällä tuskaisen kuuma. Nyt maaliskuussa lämpötilat olivat mittarin mukaan noin 22 astetta, mutta auringonpalvonta onnistui pohjoismaisilta matkailijoilta hyvin. Hotellien lämmitetyt altaat tuntuivat kyllä mukavilta. Viime reissumme Jordaniaan teimme kesäkuussa. Silloin lämpöä oli 36 astetta – auringonlaskun jälkeen. Petrassa kiipeily vaati hyvää kuntoa ja Wadi Rumin autiomaassa kuumuus pelotti. Retkien kannalta talvi on siis parempi aika. Low season aikana 4-5 tähden hotelleista saa hyviä diilejä eikä liioista turisteista ole haittaa. Itse menisin uudestaan juuri maaliskuussa.

 

 

Iltahetki kullanarvoisella parvekkeella.

Iltahetki kullanarvoisella parvekkeella.

Ladies’ night at floor 92!

Shanghaissa naiset bilettävät ilmaiseksi monessa ravintolassa keskiviikkoisin. Suuntasimme siis niin korkealle kuin mahdollista: shampanjaa 92 kerroksessa bottle opener -pilvenpiirtäjässä. Viereen tosin valmistuu pian korkeampi, screwdriver.

20130704-140603.jpg

 

Grilliyöpala yliopiston lähellä.

20130704-141221.jpg