Aihearkisto: Oman

Soharia ristiin ja rastiin

Päätettiin hengailla koko kolme vuorokautta Soharissa, koska oli niin mukavaa jutella ja hengailla paikallisten kanssa. Kyseinen kaupunki tuli kyllä nähtyä perinjuurin. Paikka ei sinänsä ole kovin ihmeellinen. Pitkät etäisyydet, muutama uusi ostoskeskus ja kivoja puistoja. Joka paikassa tosi vieraanvarainen vastaanotto. Toki paikka ei mikään Kanaria ole – itselle oli mukavampaa pukeutua aika peittävästi (onneksi oli pilvistä ja kuulema poikkeuksellisen kylmä). Ja Anulle tiedoksi: Omanin puolella ei enää alkoholia saanut hotellistakaan. 

Aivan mahtavat ateriat jatkuivat edelleen. Ja aina kun joku lautanen tyhjeni he tilasivat uudet. Mikko ja minä yritettiin kuuliaisesti syödä aina loppuun… Klassikkomoka.

Päivien aikana hoidettiin suhteita käymällä moikkaamassa isäntämme kaverien perheitä. Lopuksi ymmärsin että ehkä kierroksen ansiosta meille löytyi kyyti Dubaihin. Omituisilta tuntuvilla asioilla voi olla merkityksensä.

Soharin loputtoman pitkälle rannalle mahtuu monen kotipiha.

Aarni sai kyllä huomattavasti enemmän huomiota kuin Olga – saattoi osin johtua villistä luonteesta ja Bayern München -asusta ja siitä että hengailimme pääosin 25-vuotiaiden jalkapalloa harrastavien miesten kanssa. Puhelimistaan omanilaiset tuntuvat olevan vielä enemmän riippuvaisia kuin suomalaiset (tai sitten sekin on ikäkysymys).

Tällainen moskeija valmistui Sohariin viime vuonna! Herättää ajatuksia kirkkovaltuutetussa, jonka tehtäviin kuuluu pääosin päättää siitä, mistä tiloista luovutaan. Moskeijat kuulema omistaa sulttaani. 

Ehdittiin myös hoitaa perheen hiukset ja kulmat kuntoon ja shoppailla ihania intialaisia vaatteita. 

Läksiäisiksi isäntämme yllättivät meidät kakulla. Tosin hotellillamme järjestettyyn seremoniaan osallistuivat vain miehet, joten naisia, joiden kanssa viihdyin erityisen hyvin emme päässeet kunnolla hyvästelemään. Toivottavasti seuraavaan reissuun ei mene kymmentä vuotta. Isäntämme huolehtivat meistä loppuu asti – saimme vielä autokyydin Dubaihin lopuksi. Ei tullut kuuloonkaan että olisimme menneet bussilla (vaikka se käy varsin helposti). Eli Dubain reissaajat – suosittelen ehdottomasti muutamaa päivää Omanissa. On aivan toista maata. 

Erikoinen, ystävällinen maa. Salaam aleikum,  toivottavasti rauha säilyy. Miehistä joka toinen tuntui olevan viime vuosina kuulema kovasti kasvaneen armeijan palveluksessa. 

Seuraavaksi pitää vielä kertoa havaintoja naisten ja miesten rooleista Omanissa. Ja raportoida treenaamisesta kiertomatkalla!

Mainokset

Perhelomailua Soharissa, Omanissa

Al Ainin jälkeen päästiinkin sitten asiaan. Perheen poika, johon tutustuin kymmenen vuoden takaisella reissulla tänne noukki meidät kyytiinsä Hiltonin portailta. Rajan ylitys Omaniin kävi helposti ja matka Sohariin kesti pari tuntia. 

Aloitimme erikoislounaalla Soharin fish marketissa. ”Älä koske niihin roskiin, Aarni!” Sitten voi puhaltaa…

Majoituimme Mercure-hotelliin. Ja illan vietimme Zachin perheen parissa heidän kotonaan ja grilliruokia puistossa syöden. 

Vietiin tuliaisiksi Muumi-kirjoja ja koodausoppia.

Päivät ovat kuluneet Sohariin ympäristössä ajellen ja lasten touhuillessa. Aikuisilla on ollut kiinnostavia keskusteluja, joista raportoin kun päästään kotiin. 

Autiomaaretki. Paikallisten piknik-kohde. Lapsilla mieluisat eväät. Naapuripiknikkeilijät tulivat tuomaan meille ihanan pehmeitä taiteesta: ”Welcome to Oman.” Ei täällä liikaa muita eurooppalaisia perheitä ole hengailemassa.

Muuten ollaan oltu aika riippuvaisia isännistämme ja heidän autoistaan, mutta salille ehdimme 😀