Aihearkisto: Real Finland

Rantasipi Edenissä

No niin, kiitos anopin synttärilahjakortin pääsimme viettämään pientä kylpylälomaa. Valinta piti tehdä Rantasipi-ketjusta. Melkoisen googlailun jälkeen valitsimme Nokialla sijaitsevan Edenin – lähinnä siksi, että etäisyys Helsingistä on siedettävä jopa yhden yön keikkaa ajatellen ja siksi, että allasosasto tuntui olevan erityisesti lapsille suunniteltu. Ja näin tosiaan olikin. Viime vuosina olemme testanneet Tallink Span, Holiday Club Saimaan, Kuusamon Tropiikin, Rakveren Aqva Span ja tietenkin Flamingon. Näistä juuri Eden oli selvästi helpoin ja hauskin lasten kannalta. (Kokonaisuuden suhteen kyllä voiton vie ylivoimaisesti Aqva Spa, jonka upouudet huoneet ja luksusaamiainen hyvittävät pienempää allasosastoa.) Summa summarum: Tallink Spa – siisti ja uusi paikka humalaisille pohjoismaisille junteille, Holiday Club Saimaa – humalaisille venäläisille (päivisin ok myös lapsiperheille, sieltähän löytyy myös Angry Birds Activity Park), Kuusamon Tropiikki – kotoisa paikka pikkulapsille jos on muutakin intoa mennä Kuusamoon saakka (Kuusamoa toki aina suosittelen – Suomen parhaita paikkoja).

Mutta. Edenin ysärihenkisen huoneen oven avatessa me aikuiset vähän huokaisimme – pinttyneitä tahroja lakanoissa, 20 euron lisävuode tehty nojatuoliin, kylpytakit vain aikuisille yms. pientä – mikä kaikki on Rakveressä toisin. Sama juttu pesutiloissa – kaikki melkoisen vanhaa ja pinttynyttä.

Edenin ysärihuone.

Edenin ysärihuone.

Mikään näistä ei tietenkään lasten iloa pilannut. Olga ylisti ihanaa huonetta maasta taivaaseen ja Aarni juoksi mielellään huoneesta allasosastolle pelkissä uimahousuissa. Altaista lapsia ei olisikaan saanut millään pois. Ensinnäkin vesi oli todella lämmintä. Liukumäkiä oli useita erilaisia ja isoistakin mäistä saivat pienetkin lapset laskea. Kävijät vaikuttuvat olevan lähes 100 prosenttisesti lapsiperheitä. Tämä näkyi tunnelmassa mm. siten, että esimerkiksi liukumäkeen lähdettäessä minulla meinasi mennä hermot ihmisten jättämiin puolen minuutin turvaväleihin. Muutamalla ihmisellä saatiin hirmuinen jono aikaan. Tuli mieleen Holiday Club Saimaa, missä liukumäen pimeässä nurkassa saattoi törmätä olutta nauttivaan venäläisjättiin.

Ihan pikkulapsille oli kiva kahluuosasto aivan kahvila-baarin vieressä. Joten valvoja pystyi lukemaan lehden ja nauttimaan paikallisen (mikä tekosyy!) Keisari-oluen. Toisaalta kyllä 80 cm -syvä alue, joka on metrin mittaisille hyvä uimasyvyys, oli tosi pieni ja kulkureittien varrella. Lauantaina kylpylä oli täpötäynnä ihmisiä. Olisi ehkä kannattanut oleilla iltapäivällä leikkitiloissa ja uida vähän myöhemmin illalla. Sunnuntaina uimme aamupäivällä lähes huoneenluovutusaikaan saakka, ja silloin porukkaa oli vähemmän.

Edenissä on kaksi leikkitilaa lapsille. Toisessa on ABC-tyylinen kiipeilyteline ja pohjakerroksessa pomppulinna. Hienot laitteet, mutta muuten tunnelmaan ei ole kamalasti panostettu.

Edenissä on kaksi leikkitilaa lapsille. Toisessa on ABC-tyylinen kiipeilyteline ja pohjakerroksessa pomppulinna. Hienot laitteet, mutta muuten tunnelmaan ei ole kamalasti panostettu.

Kuten kunnon seikkailijaturistit poistuimme lauantai-iltana resort-alueelta ja suuntasimme paikallisten pariin syömään Nokian keskustaan. Sieltä löytyi mainio Pepper-ravintola, johon saatamme poiketa jatkossakin kolmostietä matkatessamme.

Mutta ei voi mitään – kaikissa matkoissa parasta on olla koko ajan yhdessä.

Aarnin tilaus Pepperissä: perunamuusia ja pinaattilettu.

Aarnin tilaus Pepperissä: perunamuusia ja pinaattilettu.

Harvinaisen siedettävää Silja Symphonylla: 4 aikuista ja 4 lasta

Vielä on äidillä valtaa 35-vuotiaaseen lapseensa. Tarvitsimme lapsenvahtia itsenäisyyspäiväksi, ja hinnaksi tehtävän suorittanut äitini määräsi osallistumisen perheristeilylle. Ei kun siis myrskyvaroituksia tsekkailemaan ja lasten, serkkujen ja isovanhempien kanssa ombord. Odotukseni käsittivät lähinnä sen, että laiva pysyisi pinnalla eivätkä lapset oksentelisi paljoa. Suhteessa tähän ei ehkä ollutkaan ihme, että matka ylitti odotukset.

Silja Symphony oli juuri kunnostettu ja mm. leikkihuone oli pantu kokonaan uuteen uskoon. Se oli lähes 300-neliöinen, siisti ja toimiva. Kaksi siistiä pallomerta, pelihuone, leluja, istumapaikkoja aikuisille äänenvaimennuksella ja superystävällinen henkilökunta. Ajoitus viikolla joulun alla oli myös hyvä – laiva oli puolityhjä. Henkilökunta kertoi, että sen sijaan viikonloppu ennen joulua oli myyty yhtä hyttiä lukuunottamatta loppuun. Lasten tilassa oli jopa hetkiä, että siellä leikkivät vain meidän seurueemme neljä serkusta. Ainoa selkeä miinus lastentilassa oli se, ettei wlan toiminut siellä ollenkaan: siellä jos missä olisi aikuisilla aikaa roikkua netissä.

Pelihuone.

Pelihuone.

Joulupukin vierailu.

Joulupukin vierailu. Taustalla mukavat ääntä vaimentavat kolot seinässä aikuisille.

Maalaus Aarnin toiveiden mukaan: kultainen hai.

Maalaus Aarnin toiveiden mukaan: kultainen hai.

Ohjelmaksi laivalla riitti leikkihuoneen lisäksi runsaat ruokailut. Seisovan pöydän systeemit tulevat todellakin edulliseksi alle 6-vuotialle lapsille, joita meidän seurueessamme oli kolme. Lapset käyttäytyivät ihmeen hyvin ja henkilökunta oli ruokailussakin skarppina auttamassa. Molempina iltoina kävimmekin yhdeksän aikaan nukkumaan. Lepolomaa häiritsi vain vähän käytävältä kantautunut musiikki ja kuulutukset midnight show:sta.

Olimme varanneet allergiahytit, mikä ehkä oli osasyy siihen, etteivät ne olleet ollenkaan niin nihvaiset, kuin edellisellä Tukholman reissullamme Gabriellalla. Lisäksi lasten kanssa nukkumista helpotti se, että alakerran sängyt sai vedettyä yhteen.

Promenade-hytissä pienimmälle matkaajalle sai kätevästi tehtyä sängyn ikkunalaudalle, jolloin toista yläsänkyä ei tarvinnut avata ollenkaan. Näin olo ei tuntunut tuskaisen ahtaalta, vaikka meitä oli neljä hytissä.

Promenade-hytissä pienimmälle matkaajalle sai kätevästi tehtyä sängyn ikkunalaudalle, jolloin toista yläsänkyä ei tarvinnut avata ollenkaan. Näin olo ei tuntunut tuskaisen ahtaalta, vaikka meitä oli neljä hytissä.

Tukholmassa otimme rennosti. Tsekkasimme Kungsträdgårdenin joulumarkkinat ja kävimme Kulturhusetin lastenkirjastossa.

Se on tullut tänä adventtina todettua, että räntä on räntää Berliinin, Tallinnan ja Tukholmankin joulutoreilla.

Se on tullut tänä adventtina todettua, että räntä on räntää Berliinin, Tallinnan ja Tukholmankin joulutoreilla.

Nämä joulutoriherkut sentään todistivat, että ollaan Ruotsissa.

Nämä joulutoriherkut sentään todistivat, että ollaan Ruotsissa.

NK:n jouluikkunasta riitti lapsille viihdettä pitkään.

NK:n jouluikkunasta riitti lapsille viihdettä pitkään.

Kulturhusetin Rum för barn sopii erityisen hyvin ihan pienille lapsille. Meidän seurueemme isommat lapset (4-6 v.) tykkäsivät enemmän saman rakennuksen näyttelyistä.

Kulturhusetin Rum för barn sopii erityisen hyvin ihan pienille lapsille. Meidän seurueemme isommat lapset (4-6 v.) tykkäsivät enemmän saman rakennuksen näyttelyistä.

Mutta mielenkiintoista tässä oli se, että laivan lähtöä odotellessamme vietimme aika lailla vastaavan päivän Helsingissä lasten kanssa. Kävimme syömässä, Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla ja Tarinoiden puistossa Espalla. Tässä vertailussa on kyllä pakko sanoa, että Helsinki voitti Tukholman aika lailla joka suhteessa. Tuomaan markkinoiden ilmainen karuselli on ihana, Tarinoiden puisto satutäteineen ja -setineen kodikas (ja ruuhkaton) ja kaikki kompaktilla aluella keskustassa lähellä satamaa. Sääkin on tällä kertaa kotimaassa parempi. Joten matkan arvo oli kyllä tällä kertaa täysin laivalla hengailussa.

Olin jo vuosia ajatellut, että Silja on hankala, koska satama on Viikkarin terminaalia kauempana keskustasta. Terminaalista keskustaan pääsi kuitenkin melko helposti ja nopeasti bussilla 76. (Tukholmassa muuten suurimmassa osassa busseja saa matkustaa lastenvaunujen kanssa ilmaiseksi niin kuin Helsingissä, mutta metrossa ja junissa ei.) Laiva oli Viikkarin laivoja niin paljon siistimpi, etten kyllä enää edes harkitse muuta kuin Symphonia Tukholman perheristeilyihin. Ja joo – lähden uudestaan. Matkaan tarttuikin sopivasti alekuponkeja…

Porocurrya ja poronkurppaa Muoniossa

Pellosta matka jatkui edelleen ylöspäin, Muoniota kohti. Matkan varrella oli pakko poiketa Pajalassa, kun lapsille oli ulkomaan keikkaa hehkutettu. 

Thai-naisten ja suomalaismiesten väliset avioliitot ovat tuoneet thai-ravintolat Lappiin. Söimme paikallisissa niin Pajalassa kuin Muoniossakin. Muoniossa tarjolla oli poroa punacurryssa.

Thai-naisten ja suomalaismiesten väliset avioliitot ovat tuoneet thai-ravintolat Lappiin. Söimme paikallisissa niin Pajalassa kuin Muoniossakin. Muoniossa tarjolla oli poroa punacurryssa. Pajalan puolella pad thain saa nauttia mellanölin kanssa.

Muoniossa majoituimme kunnon rysään, Harrinivan lomakeskukseen. Me olimme hotellin puolella, mutta pihipiirissa on runsaasti mökkejä ja teltta- ja vaunupaikkoja. 

Lapsille oli Harrinivan pihassa leikkipaikkoja.

Lapsille oli Harrinivan pihassa leikkipaikkoja.

Kävimme tsekkaamassa Harrinivan husky-tarhan opastetulla tunnin kierroksella. Oli kamalaa olla 400 koiran ympäröimänä (koirien äänet hallitsivat hotellialueen äänimaisemaa iltaisin), mutta mielenkiintoista kuulla koiravaljakkotoiminnasta turismin näkökulmasta. Harriniva järjestää 1-12-päivän husky-safareita. Tavallisimmin safari kestää viisi päivää. Valjakkoon kuuluu noin viisi koiraa ja päivässä valjakossa istutaan kuutisen tuntia. Safarilla majoitutaan matkan varren autiotupiin, jotka lämmitetään puulla. Asiakkaista lähes 100 % tulee Suomen ulkopuolelta. Viiden päivän safari näyttää maksavan 1570 euroa. Suomalaiset eivät kuulema ole tätä valmiit maksamaan. Mutta tuskinpa jordanialaisetkaan maksaisivat yön viettämisestä autiomaassa makuupussissa tähtien alla – ja siitä olen itse siellä maksanut. Ymmärretävää siis. 

Harrinivassa riitti kuitenkin aktiviteettejä suomalaisillekin. Kävin itse kokeilemassa koskenlaskua (aivan mahtavaa!). Ehkä se johtui majoittumisesta hotelliin, jossa kuitenkin oli syvällä sisällä, käytävien päässä ulkoilmasta, että tämä tapa tutustua Lappiin pienten lasten kanssa jäi kuitenkin vähän pinnalliseksi. Vaikka olimme Muonio-joen äärellä, lopulta leikkipaikka ja tramppa, joilla enimmäkseen aikaa vietimme olisivat voineet olla missä vain.

Muonio-joen rannassa Harrinivan lomakeskuksen pihassa.

Muonio-joen rannassa Harrinivan lomakeskuksen pihassa. 

Onko tämä tosiaan Lapin reissu? Emäntämme kurvasi juuri rannasta selälle moottorikelkalla, traanatakseen Sodankylän watercross -kisoihin.

Onko tämä tosiaan Lapin reissu? Emäntämme kurvasi juuri rannasta selälle moottorikelkalla, traanatakseen Sodankylän watercross -kisoihin.

Sodankylän watercrossia olimme Mikon kanssa eksyneet katsomaan jo muutama vuosi aiemmin. Kisat järjestettin lauantaina, ja pääsimme nyt sen verran osallisiksi, että saimme katsella treenejä. Vesijetillä järvellä ajelu on vaan joillekin liian helppoa – moottorikelkalla saa toisenlaiset adrenaliinit.

Harrinivan ravontolassa söimme poronkurppaa: kylmäsavustettua poron jauhelihaa poron vatsaan käärittynä. Kuulema ruotsalainen erikoisuus.

Harrinivan ravontolassa söimme poronkurppaa: kylmäsavustettua poron jauhelihaa poron vatsaan käärittynä. Kuulema ruotsalainen erikoisuus.

Parin päivän jälkeen Mikko saatteli minut ja lapset Kolarin asemalle ja me hyppäsimme vanhanaikaiseen junaan makuuvaunuun. Olin ostanut meille kahden hengen hytin VR:n tarjouksesta 98 eurolla. Lapset olivat innoissan junassa nukkumisesta. Laitoin heidät alasänkyyn kummankin omaan päätyynsä ja kiipesin itse ylös. Aarni jaksoi ihmetellä vanhan junan vessaa… Olga nukkui kuin tukki, Aarni heräsi Oulussa junan seisoessa tuskailemaan, että tämän junan pitää lähteä! Mutta matka meni hienosti, ja houkuttelisi hyödyntää VR:n uutta tarjousta, jossa Kolariin tai Rovaniemelle pääsee 39 eurolla.

Helppo reissu kyllä oli, mutta suuremmat elämykset jäivät seuraaville Lapin reissuille. Niitä kyllä tulee – sen verran hienoja ihmisiä ja maisemia taas nähtiin.

Puolukkamaan Pirtit Pellossa

Lapissa kyllä kannattaa käydä hiihtokauden ulkopuolella ja kaukana hiihtokeskuksista. Hämmästyin Pellon ja Muonion reissullamme, miten ylivoimainen osa Lapin turisteista on ei-suomalaisia ja miten kekseliäitä ja hienosti hulluja lappilaiset yrittäjät ovat. Mahtava meininki.

Aloitimme pienen Lappi-intomme lapsille jälleen sukulaisten – tai siis läheisten ystävien – luota Rovaniemeltä. Harkitsin jo muuttoa Rovaniemelle, kun pääsin taas istumaan (eli juoksemaan Aarnin perässä) pitkän lounaan Kauppayhtiössä. Omaperäistä, kansainvälistä, eksoottista, harvinaista – kaikkea mitä voi reissulta toivoa. Isäntämme Teemu kyllä toppuutteli muuttointoani toteamalla ääneen ”sulla on vaan se ongelma, että vaikka asuisit missä, haluaisit aina matkustaa jonnekin”. Totta. 

Siis matka jatkuikin pian Pellon suuntaan.

Seo Sinettä Rovaniemeltä Pelloon päin.

Seo Sinettä Rovaniemeltä Pelloon päin.

Pellossa suuntasimme Mikolle ja minulle jo ennestään tuttuun Puolukkamaan pirtit -maatilamatkailuun. Osasimme kokemuksesta varata ihanan Rantamökin, jossa nukkumahuone on yhdistetty kesäkeittiöön, josta on kahden lasiseinän verran näkymää järvelle. Täydellinen paikka istua iltaa lasten nukkuessa, itikoilta suojassa. Aika kului eläimiä silitellessä, saunaa lämmittäessä, uidessa ja onkiessa. Käytössä oli myös iso yhteistila, täynnä leluja. Eipä voisi paljon idyllisempää perhelomaa olla.

Rantamökki.

Rantamökki.

Puolukkamaalla oli kahdeksan pientä koiranpentua.

Puolukkamaalla oli kahdeksan pientä koiranpentua.

Ongella isin kanssa.

Ongella isin kanssa.

Silkkikanoja ja yhdeksän tipua.

Silkkikanoja ja yhdeksän tipua.

Aarni katsasti myös kesällä lampaiden käytössä olevan poroaitauksen.

Aarni katsasti myös kesällä lampaiden käytössä olevan poroaitauksen.

Matkalla pohjoiseen: Kolilta Vuokattiin

Nyt pitää taas vähän pelata niin sanotusti kotiinpäin ja kirjoittaa taas Kolista. Vietimme Suomi-loman viimeiset 10 päivää aavistuksen erähenkisesti reitillä Koli-Rovaniemi-Pello-Muonio. Joka paikassa saimme nauttia ihanasta helteestä; onneksi oltiin Suomessa eikä ”turhaan” etelässä. Koli on oiva paikka lasten kanssa. Pielisen rannat ovat hyvän sään sattuessa loistavat uimiseen. Vesi on kirkasta, hiekka sileää, enkä ole koskaan kuullut puhuttavan levästä. Kolin huipun valloittamisen lisäksi olemme käyneet lasten kanssa ratsastustallilla, perinnepihoilla syöttämässä lampaita ja osallistuneet Kolin retkiviikon lasten toimintaan. Huipulla on myös sisätiloissa luontokeskus, jossa on pieni leikkialue. Huipulla käynnistä täytyy kyllä sanoa, että se ei ole kovin rentouttavaa 2- ja 4-vuotiaiden kanssa, jotka pitävät sileitä kallioita sopivina liukumäkinä.  

Merilänrannan leirintäalueen biitsillä. Tuttavaperheemme majoittui täällä pienen lapsen kanssa. Leirintäalue on vasta avattu uudelleen, eivätkä fasiliteetit ole kovin ihmeelliset - mutta onpahan erätunnelmaa. Ja kunnostus on käynnissä.

Merilänrannan leirintäalueen biitsillä. Tuttavaperheemme majoittui täällä pienen lapsen kanssa. Leirintäalue on vasta avattu uudelleen, eivätkä fasiliteetit ole kovin ihmeelliset – mutta onpahan erätunnelmaa. Ja kunnostus on käynnissä.

Säiden sattuessa sopiviksi kansallispuisto-olot tosiaan voittavat etelän rannat.

Säiden sattuessa sopiviksi kansallispuisto-olot tosiaan voittavat etelän rannat.

Meille ei Kolin eräily kuitenkaan tällä kertaa riittänyt, vaan houkutus matkata ylöspäin Lappiin asti kävi liian suureksi. Niinpä hyppäsimme sopivan ukkoskuuron aikana autoon. Pysähtymispaikkoja ei tuolla reitillä ole liikaa, ainoa jota voin lämpimästi suositella, on Paluumuuttajat-ohjelmasta tuttu Puukarin pysäkki Valtimolla. Sieltä saa erinomaista ruokaa, tunnelma ja maisemat ovat hienot, ja lapsille oli ainakin viime käynnillämme hyvää seuraa talon omista samanikäisistä. Nyt kuitenkin karautimme Aarnin nukkuessa suoraan Vuokattiin, sillä sieltähän löytyy Angry Birds Activity Park. Mikko uhrautui tällä kertaa lapsenvahdiksi (ja sai upotettua puistoon kasan vanhenievia liikuntaseteleitä…) ja minä juoksin lenkin Vuokatin urheiluopiston maisemissa. Urheiluopisto näytti kyllä ulospäin todella hienolta ja uudelta – sinne voisi hyvin mennä viettämään muutaman päivän.

Vuokatin lenkillä sai 30 asteen helteessä väistellä rullahiihtäjiä. Only in Finland.

Vuokatin lenkillä sai 30 asteen helteessä väistellä rullahiihtäjiä. Only in Finland.

Miljoona Tivoli ja Nokkakiven puisto

Perheemme vakioreittejä on ajelu Suomen halki Seinäjoelta Joensuuhun. Rituaali toistetaan jouluna ja keskikesällä. Nyt kun lasten Mimi ja Kuku -fanius on äärimmäisissä mitoissa, on matkanteko helppoa. Ihanana kesäpäivänä teimme kuitenkin kaksi pitkää pysähdystä matkan varrella.

Ensimmäisenä poikkesimme Miljoona Tivolissa Tuurissa. Sen laitteet olivat ainakin tänä kesänä alle 15-vuotialle ilmaisia. Pikkulasten laitteita oli noin viisi, meille ihan riittävästi. Isommille valinnanvaraa oli enemmän. Kiva, että isommillekin lapsille on ilmaista hupia.

Miljoona Tivolissa Aarnia kiinnostivat laitteet, Olgaa lähinnä jäätelö.

Miljoona Tivolissa Aarnia kiinnostivat laitteet, Olgaa lähinnä jäätelö.

Edessä avautuu Tuurin ihmemaa. Kävin vain ruokaosastolla hankkimassa eväät loppumatkaa varten. Bensa oli halvempaa kuin missään muulla Suomessa koko parin tuhannen kilometrin kierroksemme matkalla.

Edessä avautuu Tuurin ihmemaa. Kävin vain ruokaosastolla hankkimassa eväät loppumatkaa varten. Bensa oli halvempaa kuin missään muulla Suomessa koko parin tuhannen kilometrin kierroksemme matkalla.

Astetta mielenkiintoisempi kohde oli Nokkakiven puisto Lievestuoreella, vähän Jyväskylästä itään. Aarni nukkui sopivasti huvipuistojen välissä päiväunet ja jaksoi taas jatkaa huvittelua. Puisto on pieni, mutta pienille lapsille ihana. Www-sivuilla toivotetaan tervetulleeksi viltin kanssa piknikille ja maksullisten laitteiden lisäksi puistossa on lapsille mukava peikkometsä, iso liukumäki ja lampaita ruokittavana. Alue on pieni, joten aikuisetkin voivat rentoutua ja erikoisuutena käytettävissä on puistoprinsessoja, jotka voivat saattaa pienet lapset laitteisiin. Ihana pysähtymispaikka vaikka kahvien takia.

Lapset viihtyivät peikkometsään ripoteltuja mörköjä ja luurankoja tutkien.

Lapset viihtyivät peikkometsään ripoteltuja mörköjä ja luurankoja tutkien.

 

Ehdoton suosikki oli melominen pientä kanoottirataa pitkin.

Ehdoton suosikki oli melominen pientä kanoottirataa pitkin.

Aarni syötti lampaita tottuneesti samalla tyylillä kuin sukulaisten koiria.

Aarni syötti lampaita tottuneesti samalla tyylillä kuin sukulaisten koiria.

Matka Seinäjoelta Joensuuhun kesti tällä taktiikalla kesänopeuksillakin yli yhdeksän tuntia, mutta ehkä päivästä jäi mieleen jotakin muuta kuin autossa istuminen.

Retki Outokummun Vanhaan kaivokseen

Romanttisesti kuvittelimme, ettei kesällä kannata mennä ulkomaille (paitsi Viroon) ja suunnittelimme tiukan kesäohjelman kotimaassa koko kesälomaksi. Täällä siis kierretään elokuun alkuun asti, hupparit tiukasti päällä. Lomanvietto alkoi juhannuksena Pohjois-Karjalasta.

Erään kylmän päivän ratoksi minä ja veljeni saimme saman idean – mennään vanhaan kotikaupunkiimme Outokumpuun katsastamaan kesäkuun alussa avattu Vanha kaivos, kaivosmuseo ja Lasten kaivos. Seurueeksi houkuttelimme mukaan puolisomme (joista toisen mainitsin lippuja ostaessa vain ”istuvan masentuneena autossa”, Mikko sattui siis sairastumaan matkalla mökiltä Outokumpuun) ja yhteensä neljä lasta. Aapon perhe osti 45 euron perhelipun ja meille riitti Mikon masennuksesta ja Aarnin alle kolmen vuoden iästä johtuen yksi aikuisten ja yksi lasten lippu, 27,50. Lasten kaivoksen puolelle huoltajat pääsevät ilmaiseksi, joten vierailu vain siellä tulisi maksamaan yhden yli 3-vuotiaan kanssa 11 euroa. Sellainen setti houkuttelee kyllä uusia loppukesästä, sen verran mukava reissu oli.

 

Museo ja etenkin Lasten kaivos olivat positiivisia yllätyksiä. Lapset piti tosin houkutella mukaan käyttämällä vanhaa nimeä, Vuorenpeikonmaa. Lasten kaivokseen oli rakennettu Lappsetin leikkipaikkavälineistä vanhaa kaivosta paljon muistuttavat hienot kiipeilytelineet. Sisätiloissa oli poleteilla toimivia kaivureita ja pieni kaivosjuna. Museo-osuudesta tutustuimme kaivosjunaan, torniin ja itse museonäyttelyyn. Kaivoskoneiden pienoismallit kiinnostivat Aarnia. Väsymyksen ja ajanpuutteet takia missasimme ehkä parhaan osuuden eli kaivostunnelin. Lapsia ja aikuisia kiinnostavia toimintapisteitä oli siis isolla kaivosalueella paljon. Lapset viihtyivät leikkipaikalla erinomaisen hyvin ja Aapo ja minä saimme fiilistellä vanhoja paikkoja.

 

Lippuihin sisältyi ovelasti kahvi / mehu ravintolassa tai kahvilassa, joten nekin tuli tsekattua. Emme tosin testanneet ruokia, mutta luolamaiset salit näyttivät viihtyisiltä. Yllyimme jopa suunnittelmaan, että tiloissa olisi hyvä järjestää häät – mutta kenen?

Bonusretkikohde Outokummussa olisi myös lapsuuteni ykkösravontola Malmikumpu, joka kunnostautui viime kesänä Kuppilat kuntoon -ohjelmassa. Vieläköhän lienee kunnossa?