Taas Tukholmassa lasten kanssa

Hyödynsin tosiaan Siljan alekupongin ja käväisin lasten ja ystäväni kanssa mukavaksi todetulla Symphonylla Tukholmassa. Näin Berliinin ITB:n inspiroivaa vaikutusta odotellessa kelpaa perinteisempikin reissu. Tämänkertainen kokemus Symphonystä ja Siljasta ei kyllä ollut yhtä hyvä kuin joulun alla. Laiva oli huomattavasti täydempi, leikkihuoneessa oli tungosta ja yöllä käytävillä ja naapurihuoneissa meteliä. Erityisesti baarien sulkeutumisaikaan (jolloin me olimme tietenkin jo nukkuneet kuutisen tuntia) saimme kuulla iloisia keskustelua hyttimme ulkopuolelta: ”Sä tiedä mitä mä haluun. Mitä sä haluut?” ”Jos sä nyt meet, niin sä ehdit nukkua pari tuntia.” ”Mut mitä sä haluut?” x 10. Olisi pitänyt avata ovi ja käskeä arvaamaan mitä me kuulijat haluamme. En tässä lapsiperhe-elämässäni enää edes tajunnut, että risteilyillä on edelleen tällainenkin ulottuvuus.

Aarni ja Milka silmäilevät coolisti Muumi-discon menoa.

Tukholma taas näytti tällä kertaa parempia puoliaan. Aurinko pilkahteli, latte maistui ja käväisimme jopa taidenäyttelyssä. Sekä minä että lapset jaksoimme innostua Liljevalchin taidehallista. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Junibackeniin, mutta se sattui olemaan remontissa.

Liljevachin teokset tuntuivat minusta hienon kantaaottavilta.

Muuten kävimme vain tsekkaamassa Gamla Stanin (edelleen paikallaan) ja Drottningsgatanin. Nyt kun tiesin, miten bussit toimivat (eli ei lippua rattaiden kanssa) ja että 76:lla pääsee satamasta Djurgårdenin kautta keskustaan, niin liikkuminenkin oli helppoa.

Ihana Milka lähti seuraksemme – helpotti paimennusurakkani.

Tämä todellakin käänsi Aarnin pään: Ferrari hinauksessa! Hän käski heti minun ottaa kuvan ja lähettää sen isille.

Päädyin taas ottamaan itselleni ja lapsille täydet ateriapaketit. Ajattelin, että se on helpointa, koska buffasta löytyy jotakin, mikä lapsille kelpaa ja se on alle 6-vuotiaille ilmainen. Edelliskertaisesta loistavasta palvelusta taso oli kyllä pudonnut merkittävästi. Salissa ei ollut ollekaan suomea puhuvaa henkilökuntaa. Oli outoa joutua kysymään apua ruotsiksi tai englanniksi, kun ylivoimainen enemmistö asiakkaista on suomenkielisiä. Miten me tällaisen sallimme? Ja miten on mahdollista, että väki kannattaa palkata vain Ruotsista?

Ihme kyllä sain itsekin syötyä, vaikka toimin buffassa näiden kahden vaativan asiakkaan tarjoilijana. 

Hei hei, Tukholma. Sää oli ihanan tyyni – vuorokautta myöhemmin alkoi sellainen myrsky, että olisin jäänyt lasten kanssa rannalle. Risteilyitä varatessa pitäisi voida ottaa vakuutus kovan tuulen varalle. 

Harvinaisen siedettävää Silja Symphonylla: 4 aikuista ja 4 lasta

Vielä on äidillä valtaa 35-vuotiaaseen lapseensa. Tarvitsimme lapsenvahtia itsenäisyyspäiväksi, ja hinnaksi tehtävän suorittanut äitini määräsi osallistumisen perheristeilylle. Ei kun siis myrskyvaroituksia tsekkailemaan ja lasten, serkkujen ja isovanhempien kanssa ombord. Odotukseni käsittivät lähinnä sen, että laiva pysyisi pinnalla eivätkä lapset oksentelisi paljoa. Suhteessa tähän ei ehkä ollutkaan ihme, että matka ylitti odotukset.

Silja Symphony oli juuri kunnostettu ja mm. leikkihuone oli pantu kokonaan uuteen uskoon. Se oli lähes 300-neliöinen, siisti ja toimiva. Kaksi siistiä pallomerta, pelihuone, leluja, istumapaikkoja aikuisille äänenvaimennuksella ja superystävällinen henkilökunta. Ajoitus viikolla joulun alla oli myös hyvä – laiva oli puolityhjä. Henkilökunta kertoi, että sen sijaan viikonloppu ennen joulua oli myyty yhtä hyttiä lukuunottamatta loppuun. Lasten tilassa oli jopa hetkiä, että siellä leikkivät vain meidän seurueemme neljä serkusta. Ainoa selkeä miinus lastentilassa oli se, ettei wlan toiminut siellä ollenkaan: siellä jos missä olisi aikuisilla aikaa roikkua netissä.

Pelihuone.

Joulupukin vierailu. Taustalla mukavat ääntä vaimentavat kolot seinässä aikuisille.

Maalaus Aarnin toiveiden mukaan: kultainen hai.

Ohjelmaksi laivalla riitti leikkihuoneen lisäksi runsaat ruokailut. Seisovan pöydän systeemit tulevat todellakin edulliseksi alle 6-vuotialle lapsille, joita meidän seurueessamme oli kolme. Lapset käyttäytyivät ihmeen hyvin ja henkilökunta oli ruokailussakin skarppina auttamassa. Molempina iltoina kävimmekin yhdeksän aikaan nukkumaan. Lepolomaa häiritsi vain vähän käytävältä kantautunut musiikki ja kuulutukset midnight show:sta.

Olimme varanneet allergiahytit, mikä ehkä oli osasyy siihen, etteivät ne olleet ollenkaan niin nihvaiset, kuin edellisellä Tukholman reissullamme Gabriellalla. Lisäksi lasten kanssa nukkumista helpotti se, että alakerran sängyt sai vedettyä yhteen.

Promenade-hytissä pienimmälle matkaajalle sai kätevästi tehtyä sängyn ikkunalaudalle, jolloin toista yläsänkyä ei tarvinnut avata ollenkaan. Näin olo ei tuntunut tuskaisen ahtaalta, vaikka meitä oli neljä hytissä.

Tukholmassa otimme rennosti. Tsekkasimme Kungsträdgårdenin joulumarkkinat ja kävimme Kulturhusetin lastenkirjastossa.

Se on tullut tänä adventtina todettua, että räntä on räntää Berliinin, Tallinnan ja Tukholmankin joulutoreilla.

Nämä joulutoriherkut sentään todistivat, että ollaan Ruotsissa.

NK:n jouluikkunasta riitti lapsille viihdettä pitkään.

Kulturhusetin Rum för barn sopii erityisen hyvin ihan pienille lapsille. Meidän seurueemme isommat lapset (4-6 v.) tykkäsivät enemmän saman rakennuksen näyttelyistä.

Mutta mielenkiintoista tässä oli se, että laivan lähtöä odotellessamme vietimme aika lailla vastaavan päivän Helsingissä lasten kanssa. Kävimme syömässä, Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla ja Tarinoiden puistossa Espalla. Tässä vertailussa on kyllä pakko sanoa, että Helsinki voitti Tukholman aika lailla joka suhteessa. Tuomaan markkinoiden ilmainen karuselli on ihana, Tarinoiden puisto satutäteineen ja -setineen kodikas (ja ruuhkaton) ja kaikki kompaktilla aluella keskustassa lähellä satamaa. Sääkin on tällä kertaa kotimaassa parempi. Joten matkan arvo oli kyllä tällä kertaa täysin laivalla hengailussa.

Olin jo vuosia ajatellut, että Silja on hankala, koska satama on Viikkarin terminaalia kauempana keskustasta. Terminaalista keskustaan pääsi kuitenkin melko helposti ja nopeasti bussilla 76. (Tukholmassa muuten suurimmassa osassa busseja saa matkustaa lastenvaunujen kanssa ilmaiseksi niin kuin Helsingissä, mutta metrossa ja junissa ei.) Laiva oli Viikkarin laivoja niin paljon siistimpi, etten kyllä enää edes harkitse muuta kuin Symphonia Tukholman perheristeilyihin. Ja joo – lähden uudestaan. Matkaan tarttuikin sopivasti alekuponkeja…

Perinteinen Tallinnan matka: Tallink Spa, Salt, Sinilind, Noku

Näillä syysmyrskyillä on tullut tehtyä peräti kaksi risteilyä: viikko sitten Tallinnaan ja muutama päivä sen jälkeen Tukholmaan. Molemmissa palveluntuottajana Tallink Silja.

Tallinnan reissussa ainekset olivat seuraavat: ajankohta – pikkujoulukausi pe-la yö, seurana vanhat työkaverit eli kuusi konsulttinaista, ajatuksena syödä ja juoda hyvin. Majapaikaksi tomera matkanjohtajamme, joka siis poikkeuksellisesti en ollut minä, oli valinnut meille Tallink Spa -kylpylähotellin. Syy valintaa oli ensisijaisesti se, että siellä saa tilata altaaseen mansikkamargaritoja sekä Tallinkin edullinen pakettihinta, johon kuuluivat laivamatkat ja yöpyminen (vähän alle 100 euroa per henki). Spa oli oikein siisti ja moderni, mutta porukka sellaista, että en tulisi lasten kanssa. Matkanjohtajamme joutui mm. yöllä ojentamaan erästä seurasta kiinnostunutta herrasmiestä painumaan nukkumaan omaan huoneeseensa vaimonsa ja lapsensa viereen.

Purjehdimme paikalle neljän maissa parhaana pikkujouluperjantaina. Ajoitus oli hyvä, sillä tunnelma oli vielä silloin aulan puolella suhteellisen siedettävä. Altaassa pääsimme kyllä kohtaamaan erityisesti ruotsalaisia juntteja – sellaisiakin todistettavasti on. Eipä siinä mitään. Pian liittyisimme Tallinnan kauniin keskustan valloittaneisiin turistimassoihin itsekin.

Yksi vanha työkaverimme opiskelee Tallinnassa tällä hetkellä jazz-laulua (!). Kuulimme muuten, että alalla on keikkoja ja arvostusta Tallinnassa aivan eri lailla kuin Suomessa. Paikallistuntijana hän oli varannut meille illallispaikan ja johdatteli meidät ruokailun jälkeen loistaviin baareihin. Ilta alkoi Salt-ravintolasta, jossa nautimme kolme ruokalajia viineineen ja kahveineen (50 euroa per henki). Annokset olivat tosi maukkaat (ja aika pienet). Ravintola oli täynnä suomalaisia. Palvelu suomeksi ja ystävällistä, viinit ihania.

Kuvan lahjakkaat kaunottaret Saltissa ovat jazz-laulaja ja klassinen viestinnän osaaja.

Ruuan jälkeen kävelimme Sinilind-nimiseen kahvilaan/baariin.

Sinilindissä kuulee jutella (paitsi jos joutui meidän seurueemme lähelle) ja muutenkin tunnelma on seesteinen. Juomalistalta tosin läheskään kaikkea ei ollut saatavilla, mutta sehän on monesti autenttisuuden merkki.

Sinilindistä jatkoimme Noku-nimiseen salakapakkaan. Nokusta oli kesällä Mondossa juttua, mutta silti baarissa ei ollut muita suomalaisia. Eikä ihme – sisään pääsee vain tunnistamalla oikean, kyltittömän oven ja näppäilemällä ovikoodin. Sitä ei paikallisoppaamme kertonut tällekään porukalle ja ehkä hyvä niin. Kun katsoo turistien menoa Tallinnassa (ja sitä itsekin luo), niin tallinnalaisille mielellään suo oman piilopaikkansa ihanan vanhan kaupunkinsa keskellä.

Näitä portaita pitkin salakapakkaan.

Nokun tiskillä asioimassa viroksi.

Aamu Tallink Spassa on tietenkin hieno hetki tuntea ylemmyyttä. Ehdimme nipin napin aamiaiselle ja siitä painuimme kunnon tursiteina Telliskiveen. Jalat loskassa tuli mieleen, että olisiko pitänyt tehdä kuten viisaammat turistit ja mennä aamuksikin Tallink Span altaisiin margaritojen äärelle. F-Hooneen ruokakaan ei oikein natsannut. Mutta pikkukaupoista löytyi kyllä muutama mukava joululahja.

Kyllä tämä paikka hieman kivemmalta kesällä näytti.

Paluumatka keinuttiin kotiin oksennuspussien äärellä, mutta hyvin selvittiin. Ja riideltiinkin sikäli vähän, että ehkä lähdemme uudestaan. Kiitos, hienot ladyt!