Aihearkisto: Ruoka

Kivat tuliaiset

image

image

image

Paljon nähtiin ja syötiin tyytyväisinä tällaisia herkkuja.

image

Tätäkin Pearl Tea -herkkujuomaani latkin hyvällä halulla, vaikka luin saksalaistutkimuksesta, jonka mukaan tapiokahelmet aiheuttavat syöpää. Ja jopa Hongkongissa sattuneesta huijauksesta, jossa myytävään teehen on laitettu auton renkaan palasia helmiksi.

image

Mutta pahin (ja ainoa) virhe taisi olla sortuminen tähän aamiaislautaseen.

Taksissa matkalla lentoasemalla aloin nimittäin minä oksentaa. Mikko sai siis huolehtia molempien lasten viihtyvyydestä koko 11-tuntisen yölennon ajan. Minä huolehdin vain itsestäni. Saapuessamme aamuvarhaisella ”Finlandiin” oli lasten riemu rajaton, mutta Mikon olo huononi. Kotona myös Olga alkoi oksentaa. Aarni vain jatkoi iloista jutusteluaan jokaiselle vastaantulijalle edelleen Munkkivuoren ostarilla (Päivää, päivää, how are you? Thank you!)

Ainoa mitä me kolme söimme ja Aarni ei, oli tuon aamiaislautasen salaatti. Matkoilla ruokapeto iskee useinmiten juuri ei-paikallisista ruuista. Yksi syy lisää pysyä ruodussa ja suosia paikallisia erikoisuuksia.

image

Taudit välttänyt poju vaati kotona perunamuusia pöytään. Olikin ihanaa kokkailla keittiössä, jonka loma-asukkaat olivat puunanneet putipuhtaaksi. Lämmin kiitos!

Mainokset

Voihan Tripadvisor!

image

Tripadvisorilla on pelottava voima. Etuosan paikoilla huono sijoitus, takana oleva Hi! Restaurant on sijoittunut hyvin. Toivon todella yrittäjien takia, että eroa on myös ruuan laadussa eikä vain maineessa. Mutta täällä viimein saimme maistaa vietnamilaista tuoretta olutta (tuopin hinta 16 senttiä), ja pitihän sitä santsata.

image

Päivän mauiltaan enemmän kuin onnistunut ravintola-kokemus Nu eateryssä (löysimme sen sivukujalta ihan Tripadvisorin ansiosta, aivan kuten viisi muutakin turistiporukkaa kanssamme yhtä aikaa). Itse tehtyjä nuudeleita ja taivaallista sitruunaruohojäätelöä, kyllä jotkut tietävät, mistä turisti tykkää. Osa Hoi Anin viehätystä on muuten se, että joka puolella tuoksuu kyseiselle kasville.

image
Ehkä tuoksu tulee lukuisista hierontapaikoista. Tässä laadukkaasta Magic Spassa Tripadvisor-markkinointi oli viety erityisen pitkälle: työntekijöille maksetaan bonuksia, jos asiakkaat mainitsevat heidän nimensä Tripadvisorissa. Niinpä kannustus sinne kirjoittamiseen oli tyytyväiseltä asiakkaalle kova. Mutta paikka oli erinomainen ja henkilökunta osaavaa. Omistaja oli paluumuuttaja jenkeistä.

Mutta löytämisen ilo näistä tripadvisor-kokemuksista kyllä puuttuu – ja sehän on matkailussa kaikkein tärkeintä. Että saa kulkea vapaasti ja tutkia itse ja pakottautua omituisiin tilanteisiin. Jos kaiken tsekkaa oppaista ja googlemapsista etukäteen, tuntuu joskus, etten jaksa enää koko reissulle edes lähteä.

Toiset puhuvat maabongauksesta, minusta on mukavinta päästä paikkoihin, joissa google-auto ei ole käynyt.

image

image

Siksi tämä taksiaseman naapuri – jota ei oppaista löytynyt – veti ravintolakokemuksista pisimmän korren.

Parhaat jutut on kyllä tarjonnut tyttäremme, jota eivät kielimuurit rajoita. Jo kolmena iltana olemme hengailleet vietnamilaisen perheen kotona, mistä sattui löytymään Olgan ikäinen tyttö. Tänään pääsi pikkuvelikin seurueeseen.

Luksusta matkojen välissä

Nyt voi kyllä sanoa, että matkoja on tulevalle talvelle luvassa ihan turvallinen määrä. Ei tarvitse ahdistua. Ja koska viimeisen puolen vuoden aikana matkoja on myös takana melko runsaasti, niin saan jatkuvasti nauttia reissujen hedelmistä. Minusta on parasta arjen luksusta saada käyttää keittiössä Italista itse tuotua oliiviöljyä, Viron sipulitien mummoilta ostettuja sipuleita ja 100% Lietuvieskas medas. Muistelen lämmöllä reissuja ja haaveilen seuraavista. Mitähän toisin joulukuussa Hollannista…?

Ei haittaa, että Sipulitien sipulien kuoria vähän tippuu lattialle.

Ei haittaa, että Sipulitien sipulien kuoria vähän tippuu lattialle.

Peipsijärveltä tuotiin myös särkiä, tosin koristeeksi. Ruokatuliaisten viehätys on kyllä minulle siinä, että ne kestävät aikansa ja sitten muistellaan ja maistellaan muuta.

Peipsijärveltä tuotiin myös särkiä, tosin koristeeksi. Ruokatuliaisten viehätys on kyllä minulle siinä, että ne kestävät aikansa ja sitten muistellaan ja maistellaan muuta.

 

Vilna: Baarit ja ravintolat <3!!!

Liettuassa juodaan maailman eniten olutta. Ja mekin skoolasimme hääpäivän kunniaksi artesaanioluella. Tähän on tultu.

Hotellimme sijaitsi lähellä Vilnan rautatieasemaa ja baarielämän kannalta tämä olikin loistava sijainti.

Baariasioissa pitkälle vie tämä asemanseudun kartta, jonka kuvasimme Devetin ovesta - ja sen mukaan elettiin. Printtaa mukaan Vilnan reissulle.

Baariasioissa pitkälle vie tämä asemanseudun kartta, jonka kuvasimme Devetin ovesta – ja sen mukaan elettiin. Printtaa mukaan Vilnan reissulle.

Deveti – huippuja hanaoluita, Banh Mi:tä yms snäkkeinä, loisto dj. Täällä käytiin kolmena kolmesta Vilnan illastamme.

Devetissä innostuimme jopa pelaamaan pöytäjalkapalloa. Mikon edessä banh mi.

Devetissä innostuimme jopa pelaamaan pöytäjalkapalloa. Mikon edessä banh mi.

Bukowski oli toinen tunnelmallinen istuskelupaikka Vilnassa. Edelleen oluita ja paljon tilaa istua.

Vahva suositus myös Keule Rukelle, kun on tarve lounaalle ja etenkin jos on juonut yhtään olutta edellisinä iltana. Pulled pork -purilaisia ja ribsejä.

Keule Ryken satsi. Aivan loistava.

Keule Ruken satsi. Aivan loistava.

Paikalliset suosittelivat myös Jamaikan vitosen pizzoja, mutta jonot olivat sellaiset, että meiltä ne jäivät väliin.

Pisimmän kaavan mukaan söimme myös aseman lähellä sijatsevassa Bistro 1 Dubliksessa. Kyseisessä ravintolassa voi syödä joko kolme tai viiden ruokalajin menun. Kolmen kattaus alkaa klo 18 ja viiden klo 20. Varasimme pitemmän setin. Ravintola oli aika pieni ja hälyinen ja ruoka aika siperrystä. Henkilökunta osasi englantia liiankin sulavasti. Paikka on ykkönen tripadvisorissa, mikä pitää ehkä jatkossa ymmärtää varoitukseksi minunlaiselleni reissaajalle. Varmasti silti paikka on monen mieleen.

1Dublis suosi Iittalan astioita.

1Dublis suosi Iittalan astioita.

Yksi raakaruokaateriakin tuli vedetty ensimmäisen päivän väsymykseen. Raw42:n raakalasagnea voi todellakin suositella. Toiveissa oli pirteä olo raaka-ateria jälkeen, mutta joko edellisen viikon valvominen (lasten kanssa kotona) oli liikaa tai sitten raakaruoankin kanssa liika on liikaa. Vedimme kuitenkin alkupalat, pääruuat ja päälle vielä minä raakakakkua ja Mikko energy ballin. Juomana seesaminsiemenkoktail. Hintaa koko setillä yhteensä 30 euroa.

Cashew-juustolasagne Raw42:ssa.

Cashew-juustolasagne Raw42:ssa.

Huh, miten paljon ehdittiinkin syödä! Parissa paikassa kävimme myös vanhassa kaupungissa. Siellä oli turisteja, ja etenkin suomalaisia, huomattavasti enemmän kuin vuosi sitten. Hyvä Vilnalle, mutta tyksää meille. Päädyimme kampaajani suosituksesta pari viikkoa sitten avattuun elsassilaiseen ravintolaan Guntheriin (!). Hyvä ruoka ja erinomainen palvelu.

Viimeisen illan istuimme kynttilän valossa pienessä In Vino -nimisessä kellaripaikassa. Viinit valittiin vasta maistelun jälkeen. Mainiot tapakset, joista erityissuositus batatas extra bravasille.

Kahvilakulttuuriin tutustuminen jäi aika ohueksi – AJ Sokoladasissa kuitenkin testattiin sinihomejuustosuklaa.

Huone kokonaan suklaasta!

Huone kokonaan suklaasta!

All in all, huonoa ruokaa tai juomaa ei ilmeisesti Vilnasta saa ja hintakin on aina siedettävä. Nyt siis kiireesti nauttimaan Vilnasta ennen kuin asemanseutukin täyttyy turisteista.

Rooma – plussia ja miinuksia

Miksi joihinkin kaupunkeihin rakastuu ja toisiin tosiaankaan ei? Mietin tätä viime viikolla Roomassa, joka ei kolahtanut millään, vaikka nähtävyyksiä tunnetusti riittää, ihmiset ovat valoisia ja aperitivot edullisia. Sotkuista on, ihan niinkuin Berliinissäkin, jota rakastan.

Yksi keskeinen asia Rooman lumossa on varmasti se, miten paljon historia puhuttelee. Minua ei juuri. Toki Colosseumin tai Pietarin kirkon avautuminen silmien eteen tekee vaikutuksen, mutta ei kuitenkaan sellaista, että viitsisi jonottaa pari tuntia sisälle keskellä valtavaa turistilaumaa. Jos vain Pantheoniin pääsisi yksin, keskellä yötä, monen tunnin vaeltamisen jälkeen ihailemaan tähtitaivasta… Mutta ei, ihme paljastuu keskeltä romukauppiaita ja ravintoiden sisäänheittäjiä.

Roomasta on vaikea saada löytämisen iloa – kaikki on jo tehty ja löydetty satoja vuosia sitten. Ja nyt näitä rakennusvanhuksia ihmettelevät minun lisäkseni kymmenet tuhannet muut. Roomassa tuntuu, että kaikki merkittävä tehtiin satoja tai tuhansia vuosia sitten, ja että viime aikoina on saatu aikaan vain graffitinsuttauksia kiviin ja tuotua Kiinasta krääsää myytäväksi turisteille. Kehitys ei tapahdu tässä ja nyt. Ja se on asia, joka erottaa suosikkikaupunkini niistä, jotka eivät sytytä.

+ vaikuttavan nähtävyydet, jotka ovat – valtavien turistilaumojen keskellä

+ mahdollista saada hyvää ruokaa, – käytännössä aukioloaikojen takia helppo ajatua turistirysäravintoihin, onneksi + herkullinen ja edullinen pizza on varma valinta. Suosittelen tyytymään Roomassa suosiolla pizzaan, ei tule pettymyksiä.

– surkeasti järjestetty julkinen liikenne, valtavasti autoja, käytännössä ei mahdollisuutta pyöräillä. Siirtyminen paikasta toiseen todellakin vie aikaa Roomassa.

+ Mukavan lämmintä syyskuussakin!

Pizzalla ja jäätelöllä onnistut Roomassa ruoka-asioissa. Eikä tule kalliiksi.

Pizzalla ja jäätelöllä onnistut Roomassa ruoka-asioissa. Eikä tule kalliiksi.

Minä ja tuhannet muut Pietarinkirkon edessä. Suurin osa muista taisi jaksaa jonottaa sisään.

Minä ja tuhannet turismot muut Pietarinkirkon edessä. Suurin osa muista taisi jaksaa jonottaa sisään.

Pieni vau-hetki Colosseumin edessä. Colosseumiin sentään pääsee kätevästi metrolla.

Pieni vau-hetki Colosseumin edessä. Colosseumiin sentään pääsee kätevästi metrolla.

Raunioita keskellä kaupunkia.

Raunioita keskellä kaupunkia. Kiinnostaa ketä kiinnostaa.

Rooman lounaisosasta löytyi Citta della altra economia, jossa pääsi hieman Berliinin tunnelmaan. Ja juomapullonsa sai sielläkin täyttää vanhasta lähteestä.

Rooman lounaisosasta löytyi Citta della altra economia, jossa pääsi hieman Berliinin tunnelmaan. Ja juomapullonsa sai sielläkin täyttää vanhasta lähteestä.

Joskus Roomaan on jaksettu rakentaa tällaisia siltoja - nyt ei edes pyöräteitä.

Joskus Roomaan on jaksettu rakentaa tällaisia siltoja – nyt ei edes pyöräteitä.

2000-luvun antia maapallolle. Rihkamakauppiaat lienevät tyytyväisiä liberaaliin paaviin - itsekin sorruin ostamaan paavimagneetin!

2000-luvun antia maapallolle. Rihkamakauppiaat lienevät tyytyväisiä liberaaliin paaviin – itsekin sorruin ostamaan paavimagneetin!

Eli, Rooma, check. Ihanaa, että ei tarvitse palata. Maailmassa on niin monta paikkaa, joihin kaipaan jatkuvasti, että on suorastaan helpottavaa, että jonkun voi huoletta jättää välistä. Iso plussa!

Tartto ja Peipsijärvi

Eihän tänne lomailemaan tultu, eli aamulla autoon ja nokka kohti Viroa. Matkalla ajoimme mm. Valga-Valkan kaksoiskaupungin läpi Latvian ja Viron rajalla. Maiden raja meni tosiaan keskeltä kaupunkia.

Tietöitä ei tällä kertaa ollut ja pääsimme suhteellisen sujuvasti Tarttoon. Tsekkailimme vanhaa kaupunkia, nautimme hyvän lounaan ja ihmettelimme Viron kalliita hintoja etelän naapureihin verrattuna.

Tarton raatihuoneen torilla.

Tarton raatihuoneen torilla.

IMG_3575

Kylläpä maistui italialainen perinneruokien välissä, La Dolce Vita - tartolaisten lapsiperheiden ilmiselvä suosikki.

Kylläpä maistui italialainen perinneruokien välissä, La Dolce Vita – tartolaisten lapsiperheiden ilmiselvä suosikki.

Sipulitiellä Peipsijärvellä

Sitten tapasimme ystävämme Annelin, jolla oli meille ohjelmaa suunniteltuna. Anneli vei meidän Tartosta suoraan itään Peipsijärven rannalle. Rannalta löytyy kolme vanhauskoisten kylää (ortodokseja, mutta eivät opillisesti ihan samaa mieltä kuin suurin osa). Kyläläiset elävät kalastuksella ja sipulinviljelyllä, josta ovat kuuluisia. Anneli vakuutti meidät, että täältä löytyy maailman parhaat sipulit.

Vanhauskoisten kirkkoja.

Vanhauskoisten kirkkoja.

Sipulipeltoja takapihoilla.

Sipulipeltoja takapihoilla.

Mikko sipulikaupoilla.

Mikko sipulikaupoilla.

Venäjän kielen taito olisi taas ollut tarpeen. Nyt se oikeasti on opetelta.

Venäjän kielen taito olisi taas ollut tarpeen. Nyt se oikeasti on opeteltava.

Tartolainen pariskunta oli tehnyt Peipsijärven kesämökistään trendikkään gallerian. Puutarhassa soivat chansonit ja tarjolla oli raparperiviiniä ja itse tehtyjä vohveleita. Näin hipsterit valtaavat viimeisetkin maailmankolkat.

Tartolainen pariskunta oli tehnyt Peipsijärven kesämökistään trendikkään Voronja-nimisen gallerian. Puutarhassa soivat chansonit ja tarjolla oli raparperiviiniä ja itse tehtyjä vohveleita. Näin hipsterit valtaavat viimeisetkin maailmankolkat.

Vanhauskoisten Kala ja sipuli -ravintossa syötiin paikallista ruokaa.

Vanhauskoisten Kala ja sipuli -ravintossa syötiin paikallista ruokaa.

Seinäkoristeet hyvinkin tutun näköisiä! Terveisiä Ilomantsiin.

Seinäkoristeet hyvinkin tutun näköisiä! Terveisiä Ilomantsiin.

Peipsijärvi on Euroopan viidenneksi suurin järvi. Vastarannalla Venäjä.

Peipsijärvi on Euroopan viidenneksi suurin järvi. Vastarannalla Venäjä.

Yön vietimme Alatskivessä Trahterissa linnan lähellä. Etukäteen varannut olisi päässyt esimerkiksi Voronjaa, mikä olisikin ollut kiva, sillä se oli aivan vanhauskoisten kylän keskellä.

Alatskiven linnan tsekkasimme vain ulkoa. Paikallisten mukaan linnan ravintola on todella huono - kannattaa ehdottomasti syödä Kala ja sipuli -ravintolassa.

Alatskiven linnan tsekkasimme vain ulkoa. Paikallisten mukaan linnan ravintola on todella huono – kannattaa ehdottomasti syödä Kala ja sipuli -ravintolassa. Sekin tuli huomattua, että meillä on Pohjois-Euroopan villeimmät lapset. Missä meni pieleen?

Rento Kaunas

Klaipedasta Kaunasiin pääsi hurauttamaan parissa tunnissa motaria pitkiä. Loistavaa. Taakse jäi sinänsä söpö, mutta turistien täyttämä Klaipeda ja pääsimme huomattavasti rennompaan Kaunasiin. Majoituksen hinta tipahti puoleen. Löysimme ehkä suosikkihotellini ikinä, Vegetarian hotel Radharanen. Hotelli oli todella siisti ja kaunis, tarjoilu luonnollisesti vain kasvisruokaa ja aamiaisen taustalla soivat Hare Krishna -hymnit. Yö kahden tuplasängyn huoneessa maksoi 40 euroa. Lisäksi paikka oli kauniissa talossa vanhassa kaupungissa. Mikolla oli kyllä melkoinen taiteilu saada auto parkkiin pihan perälle.

Kaunasin pieni vanha kaupunki.

Kaunasin pieni vanha kaupunki.

Ah.

Ah.

Saippukuplia kotikadulla.

Saippukuplia kotikadulla.

Hotellin naapurissa oli kivan hipsterimäinen gastropub, jossa tilasimme artesaaniolut-tastingin.

Hotellin naapurissa oli kivan hipsterimäinen gastropub, jossa tilasimme artesaaniolut-tastingin.

Kaunasin linnnoituksessa sai kokeilla vanhoja hattuja.

Kaunasin linnnoituksessa sai kokeilla vanhoja hattuja.

Ritarilinna vankityrmineen. Ydinasesiilon jälkeen hirttosilmukka ja jalkapuu eivät enää lapsia pelottaneet...

Ritarilinna vankityrmineen. Ydinasesiilon jälkeen hirttosilmukka ja jalkapuu eivät enää lapsia pelottaneet…

Kaunasista löytyi linnan, vanhan kaupungin ja ihanien ravintoiden lisäksi myös isoja ostareita, leikkipuistoja ja kiipeilypuisto. Paikka oli kuin Tallinna niin, että olisi ensimmäinen suomalainen, joka sen löytää. Haikein mielin lähdimme kahden yön kuluttua taittamaan pitkää matkaa kohti ystäväämme ja Tarttoa.