Aihearkisto: Sri Lanka

Kierros Colombossa

Colombossa aikaa oli tasan vuorokausi. Karkasin siitä aamupäiväksi omille teilleni – minulle olisi mahdottomuus jättää kaupungin katselu kokonaan väliin, vaikka kokouksiakin riitti. Kun oli tottunut olemaan porukassa, niin tuntui ihan kihelmöivän ihanalta päästä aistimaan kaupungin menoa yksin. Hellettä oli sen verran, että nappasin jo sadan metrin kävelyn jälkeen tuk tukin ja pyysin ajamaan kaupungin pohjoisosaan markkinoille. Sain kulkea melko rauhassa, moni huuteli good morning, mutta kukaan ei lähtenyt seuraamaan eikä juttelemaan pitemmin. Kerjäläisiä Colombossa ei juuri ole (selvästi vähemmän kuin Helsingissä). Sri Lankassa rikollisuus ulkomaalaisia kohtaan on ainakin Rough Guide -opaskirjani mukaan hyvin harvinaista. Olin itsekin tämän suhteen hyvin huoleton, eikä mitään ikävää sattunut.

Ruokamarkkinat vetävän aina puoleensa, kaikkein kovin vilske ja mukavan rähjäinen meininki.

Ruokamarkkinat vetävän aina puoleensa, kaikkein kovin vilske ja mukavan rähjäinen meininki.

IMG_1977

Pettahin tunnelmaa.

Pettahin aamutunnelmaa.


Toinen tut tuk -kuski otti minut kunnolla hoteisiinsa: kysyi heti olenko naimisissa ja vaikka kerroin olevani ja vielä kahden lapsen äiti, niin herra halusi kuitenkin viedä minut katselemaan kaupunkin kuhertelupaikkoja. No, tyylikkäitä hääpareja nähtiin ja muutenkin Colombon siistimpää puolta.

Tekejärven tekosaarelle johtava silta on kuulema suosittu hääkuvauspaikka.

Tekejärven tekosaarelle johtava silta on kuulema suosittu hääkuvauspaikka.

Morsiusneitoja.

Morsiusneitoja.

Seela Melaka -temppelillä ja taustalla Colombon harvoja pilvenpiirtäjiä.

Seela Melaka -temppelillä ja taustalla Colombon harvoja pilvenpiirtäjiä.

Vallan linnake.

Vallan linnake.

Tuk tukin kuljettaja sai päähänsä, että minunkin on ajettava. Onneksi sentään vähän syrjässä hurjasta liikenteestä.

Matkan kohokohtia!

Matkan kohokohtia!

Tälläkin reissulla tuli monta kertaa eteen se, että vaikka todellakin haluaisi tukea paikallisia ravintoloita ja hotelleja, niin harvinaisen usein ulkomaalaisten paikoissa on tavoitettu paremmin se, mitä turistit haluavat. Aika tyypillisesti paikallinen ravintola on täällä ikkunaton huone, jossa ilmastointi hyrrää täysillä. Sen sijaan tämän Barefoot-expat-paikan omistaja oli laittanut pöydät ihanaan sisäpihan puutarhaan ja katoksiin propellit viilentämään. Kahvilan yhteydessä on kauppa, jossa myydään srilankalaisia käsitöitä turistien makuun stailattuina ja taitavasti viimeisteltyinä. Hinnat tietenkin niin kahvilassa kuin kaupassa moninkertaiset paikallisten paikkoihin verrattuna. Olipa kiva paikka hengähtää hetki. Sen olivat huomanneet lähes kaikki kaupunkin muutkin tursitit, joita paikka pursusi. Muuten kaupungilla ei ainakaan länsimaisia turisteja näkynyt.

Lounas Barefoot-kahvilassa.

Lounas Barefoot-kahvilassa.

Kokousten jälkeen ehdin vielä hetken nauttia altaasta hotellilla ja sitten alkoikin kotimatka. Parinkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen pääsinkin tekemään tämän päivityksen kotisohvalta. Nyt voi hetken huoahtaa ennen seuraavaa reissua.

Näkymä aurinkotuolista.

Näkymä aurinkotuolista.

Ja kurkistus aurinkoterassin reunalta alas.

Ja kurkistus aurinkoterassin reunalta alas.

So long Sri Lanka!

So long Sri Lanka!

Mainokset

Ajomatka Passikudahista Colomboon

Tänään lähdimme heti fish curry -aamiaisen jälkeen ajamaan itärannikon Passikudahista kohti Colomboa.

Näkemiin rauhallinen Passi Bay!

Näkemiin rauhallinen Passi Bay!

Ohi vaan!

Ohi vaan!

Reilun 300 kilometrin matka kesti kesti taukoinen 8 tuntia, josta noin 6 meni ajamiseen. Oman auton ja kuljettajan palkkaaminen tällaiselle matkalle kustantaa vähintään 120 euroa, mutta paikalliset bussit näyttivät tosi täysiltä ja vielä paljon hitaammilta. Lentoja Batticaloan sotilaslentokentälle järjestetään silloin tällöin ja suunnitelmissa on lisätä niiden määrää. Helpottaisi kyllä huomattavasti itärannikolle matkustamista. Keskinopeus kun ei ollut pienillä teillä suurensuuri, koska niin kevyttä kuin raskasta liikennettä oli paljon ja asutusta teiden varsilla tiheästi. Toki matkalla oli mukava seurata miten rannikolta lähtemisen jälkeen maisema muuttui koko ajan vehreämmäksi kun lähestyimme maan mäkistä keskiosaa.

Matkan varrella tuli parit sakot ohitteluista. Onneksi ne eivät kuitenkaan vieneet kuljettajaa vararikkoon, sillä poliisit katsoivat rikkeet vain parin euron suuruisiksi. Koko matka oli kyllä yhtä tuktukien, mopojen ja kuorma-autojen ohittelua – tuntui sattumanvaraiselta mistä kerrasta sakot tulivat.

Onneksi tiellä riitti turisteille ihmeteltävää: lehmiä, apinoita, liskoja, norsuja ja perheitä mopojen selässä.

Onneksi tiellä riitti turisteille ihmeteltävää: lehmiä, apinoita, liskoja, norsuja ja perheitä mopojen selässä.

Matkan varrella pysähdyimme mm. Army Welfare Centerissä. Täällä on sotien jäljiltä noin 300 000 miehen palkka-armeija, jolle nyt keksitään uutta tekemistä. He ovat laittaneet pystyyn mm. kahviloita, kioskeja ja tällaisia urheilukeskuksia. Kentällä oli käynnissä krikettiottelu ja armeijan pubiin viritetiin vappujuhlia. Vappu on täälläkin vapaapäivä ja etenkin Colombossa järjestetään silloin paljon mielenosoituksia. Me tosin ehdimme näkemään niistä vain rippeet.

Gunners' Pub.

Gunners’ Pub.

Vappukriketti.

Vappukriketti. Kriketti on täällä ykkösurheilulaji. Kun kysyimme kakkosta, niin vastaus oli, ettei sellaista ole. Kaikki pelaavat vain krikettiä tai sen softball-versiota.

Riisipeltoja.

Riisipeltoja.

Ja kookosviljelmiä.

Ja kookosviljelmiä.

Auringon laskiessa alkoi Sri Lankan ainoa moottoritien pätkä ja pian saavuimme perille Colomboon ja Renuka-hotelliimme.

Colombo erottuu selvästi muista Sri Lankan kaupungeista - ihan oikea kaupunki! Vappuilta vain oli hiljainen.

Colombo erottuu selvästi muista Sri Lankan kaupungeista – ihan oikea kaupunki! Vappuilta vain oli hiljainen.

Eipä hullumpi kattoterassi 30-asteisen illan viettoon.

Eipä hullumpi kattoterassi 30-asteisen illan viettoon.

 

Religious sisters

Matkan koskettevin tapaaminen minulle oli eilinen käynti batticaloalaisessa luostarissa. Siellä nunna esitteli meille 80 vuotta toiminutta käsityökoulua, jossa tyttöjä opetetaan kirjomaan. Mukana oli tyttöjä, jotka olivat jostakin syystä joutuneet keskeyttämään koulunkäyntinsä tai olivat vammautuneet. Matkan ainaka olemme nähneet paljon käsitöitä, mutta nämä olivat ylivoimaisesti taidokkaimpia. Tuotteet myydään Colombossa ja satunnaisesti paikallisiin hotelleihin. Paikallisille ne ovat liian kalliita, sillä töiden tekeminen vie paljon aikaa. Itse ostin lautasliinasetin, jota joku tytöistä oli kirjonut kaksi viikkoa. Toimintaa johtava nunna kertoi, että hänet lähetetään aina sellaiseen luostariin, jossa tarvitaan apua. Itäinen Batticaloa oli sotien aikana Tamilitiikerien vahvinta aluetta, ja toiminta oli uhannut sotien takia loppua ja siksi hän oli nyt paikalla. On ollut ihmeellistä kohdata niin paljon ihmisiä, jotka menevät auttamaan aina sinne, missä tilanne on kaikkein vaikein.

 

Batticaloan enkelit

Batticaloan enkelit


Luostarin kirjanpitopöytä.

Luostarin kirjanpitopöytä.

IMG_1871IMG_1870

 

 

Sri Lankan ruoka

Sain jo etukäteen varoituksen, että ruoka Sri Lankassa on tulista. Se tulikin ilmi heti ensimmäisellä välipalalla. Nappasin leipomosta pullan näköisen fish pien – sisältö sain kiemurtelemaan chilisyydellään. Onneksi auton kuljettaja neuvoi tuskaan hyvän kikan: makea vehnäinen pikkuleipä poisti poltteen suusta kaikkeen tehokkaimmin.

Yleisin ruoka täällä on rice & curry, siinäkin curry saattaa olla hyvinkin tulista. Vaihtoehtoina curryssä fish, chicken ja dal eli linssit. Kaikkia on maistettu, ja etenkin aamupalalla suosikiksi on kyllä noussut dhal. Sama setti siis palvelee niin aamiaisella, lounaalla kuin illallisella. Riisin ja curryn kylkeen tulee erinomaisia lisukkeita, joista oma suosikkini on Pol Sambol eli sekoitus kookoshiutaleita, chiliä ja limettimehua. Myös chiliä on usein lisäkekupissakin, samoin haudutettuja vihanneksia. Paikalliset syövät sormin, joten isoon riisikasaan pitää saada curryn liemestä ja lisukkeista kostuketta, jolloin ruuasta saa pyöriteltyä suuhun sopivasti meneviä palloja. Innostuin rapujen äärellä itsekkin syömään sormin, koska halusin riisin sekaan rapujen päällä olevan erinomaisen kastikkeen. Oli kieltämättä makoisampaa kuin haarukalla pisteltynä.

Riisin sijaan aamiaisella voi syödä myös roti-leipää. Sen kanssa kuuleman kuuluisi syödä fish curryä, mutta valitsin kuitenkin keltaisen dalin. Mukana myös pol sambalia ja chiliä.

Riisin sijaan aamiaisella voi syödä myös roti-leipää. Sen kanssa kuuleman kuuluisi syödä fish curryä, mutta valitsin kuitenkin keltaisen dhalin. Mukana myös pol sambalia ja chiliä.

Tuoreet hedelmät päättävät lähes jokaisen aterian.

Tuoreet hedelmät päättävät lähes jokaisen aterian.

 

Muiden kokousten välissä käväisimme tänään myös home gardenissa, jossa World Visionin kannustuksella täälläkin viljellään luomuvihanneksia. WV antaa alkupääoman puutarhan perustamiseen ja opastaa sen hoidossa. Tällä on perheille iso merkitys, sillä aiemmin riisi saattoi olla köyhien perheiden ainoa ravinnon lähde. Nyt esimerkiksi tämä tilaa viljelevä perhe joutuu ostamaan enää riisin ja kalan ulkopuolelta ja saa kaiken muun omalta luomupalstaltaan. Kasviksia riittää jopa myytäväksi noin eurolla päivässä.

Home garden

Home garden



Home gardening satoa puuromaisen juoman muodossa - hyvin maistui.

Home gardening satoa puuromaisen juoman muodossa – hyvin maistui.

Myös kokouksissa saa välipalaa. Fish pie on herkullisimmasta päästä, sen rinnalla usein sokerikakkua. Ja tietenkin teetä.

IMG_1847

 

Matkailijan illan rentoutus curryn kypsymistä odotellessa on täällä Lion Beer. Juomista tee on niin vahvaa, ettei sitä oikein voi juoda ilman paria lusikallista sokeria. Sitten se maistuukin oikein hyvälle. Kahvi sen sijaan on surkean laihaa, eivätkä paikalliset sitä juuri juo. Kahvinviljelyyn täällä on liian kuumaa, mutta tee on sitäkin kuuluisampaa.

 

Paikallinen Lion Beer - paikallinen ystävä tosi suosi Carlsbergia.

Paikallinen Lion Beer – paikallinen ystävä tosi suosi Carlsbergia.

Illalla kävimme vielä tsekkailemassa hotellien huippupään, Maalu Maalun. (Oma majoituksemme on edullisessa Passi Bayssä.) Maalu Maalussa viiden ruokalajin illallinen maksoi 10 euroa.

Pääruokana hummeria, tonnikalaa, seepiaa ja monnia (jos ymmärsin oikein).

Pääruokana hummeria, tonnikalaa, seepiaa ja monnia (jos ymmärsin oikein).

Hyvää yötä!

Hyvää yötä!

Ihmisiä ja tarinoita Passikudahissa

Hieno, hieno kylävisiittipäivä. Tapasimme Passikudahin alueella lapsia, nuoria, naisia, sotainvalidejä ja siinä sivussa muutaman miehenkin. Saimme kuulla heidän elämästään, toiveistaan ja elinkeinoistaan. Illalla hotellimme vierestä meidät huudeltiin sisään pieneen ravintolaan. Soodavesien äärellä kuuntelimme tarinan siitä, miten tsunami 2014 vei mennessään omistajaperheen entisen ravintolan rannalta. Tsunamiin kuoli tällä alueella 450 ihmistä, Passikudah oli yksi Sri Lankan pahiten kärsineistä paikoista. Ja miten turhaan – aallolla kesti kuitenkin pitkään saapua Indonesiasta tänne, mutta jostakin syystä ihmisiä ei saatu varoitettua. Kunpa enemmän ihmisiä löytäisi tiensä näihin pieniin paikkoihin.

Hieno päivä vei mehut – olispa mahdollisuus tutustua paremmin ja oppia ymmärtämään.

 

Naisryhmässä saimme kuulla, että koska miesten tehtävä on hankkia tuloja, ottavat naiset luonnostaan johtajan roolin yhteisön kehittämisessä.

Naisryhmässä saimme kuulla, että koska miesten tehtävä on hankkia tuloja, ottavat naiset luonnostaan johtajan roolin yhteisön kehittämisessä.

Verinen sota Sri Lankassa loppui viisi vuotta sitten ja maassa on edelleen miinoja. Jalka puuttui monelta.

Verinen sota Sri Lankassa loppui viisi vuotta sitten ja maassa on edelleen miinoja. Jalka puuttui monelta.

IMG_1770

Puun varjossa on hyvä tavata.

Puun varjossa on hyvä tavata.

Ja aina meille tarjottiin jotakin.

Ja aina meille tarjottiin jotakin.

Valmiina tanssiesitykseen.

Valmiina tanssiesitykseen.

IMG_1786IMG_1796

Iltakriketti.

Iltakriketti.

 

Päivän lounasta syödessä tuli ihan huono omatunto; tämä olisi ollut Olgan ja Mikon herkku.

Päivän lounasta syödessä tuli ihan huono omatunto; tämä olisi ollut Olgan ja Mikon herkku.






 

 

 

Sigiria Rockilta Passikudahiin

Sigiria hotellin yössä meuhkasivat ranskalaiset matkalaiset, jotka kokoontuivat illalla selvityjät-tyyliin leirinuotionsa ympärille. Nukkuminen jäi siis vähälle, koska käärimme kimpsumme kasaan kiinalaisten turistien tai chi -hetken aikaan puoli seitsemältä ja nappasimme tut tukit kohti Sigiria Rockia.

Elämäni ensimmäinen tut tuk -matka.

Elämäni ensimmäinen tut tuk -matka.

Ja ei kun ylös – aamun piti olla viileä, mutta kiipeäminen sai todellakin hien valumaan. Jostain syystä valkoisiin pukeutuneet paikalliset lapset nousivat portaan kevyesti…

Jostakin syystä kiipeilynähtävydet ovat minusta aina kaikkein palkisevimpia. Ehkä hikisen ja hankalan nousun jälkeen haluaa ihastua siihen mitä näkee. Sigirialla nousu loppui vähän kesken, juuri kun innostuin, niin oltiinkin jo ylhäällä. Koko reissu kesti vain pari tuntia.

Jostakin syystä kiipeilynähtävydet ovat minusta aina kaikkein palkisevimpia. Ehkä hikisen ja hankalan nousun jälkeen haluaa ihastua siihen mitä näkee. Sigirialla nousu loppui vähän kesken, juuri kun innostuin, niin oltiinkin jo ylhäällä. Koko reissu kesti vain pari tuntia.

Sigiria Rockin huipulla on linnan rauniot.

Sigiria Rockin huipulla on linnan rauniot.

Iltapäivällä sitten taas köröttelimme seuraavaan kohteeseen. Itään päin mennessä liikenne ja asutus vähenivät ja jo Polonnaruwassa alkoi tulla hyvä fiilis. Emme käyneet kuuluisilla raunioilla vaan ihan ”normal bakery”:ssä lounaalla, jonne paikallinen tuttavamme meidät vei, kun olimme kääntyneet turistiravintolan ovelta pois.

Samosalounas.

Samosalounas.

Indeed.

Indeed. Ja täällä vessatkin olivat oikeaa mallia.

Kyllä näissä kehitysmaiden kaupungeissa monissa on jotakin samaa...

Kyllä näissä kehitysmaiden kaupungeissa monissa on jotakin samaa…

Toivon siemen,

Toivon tuoja.

Saavuimme Passikudahiin kevyesti valoisan aikaan, joten työnteollekin jäi aikaa. Tehtövänä oli katsastaa rannan rakennushankkeita. Näyttää ihanalta, mutta kymmenen vuotta sitten tsunami vei mennessään mukana viimeisetkin niistä rakennuksista, joita ei oltu vielä pitkän sisällissodan aikana tuhottu. Kaikki suuret hotellit tuhottiin sodassa, ettei vastustaja voisi käyttää niitä tukikohtinaan. Tämä osa itärannikkoa oli ennen suosittu matkailualue, mutta kärsi vakavasti sekä sodasta että tsunamista. Nytkin rannan hotellit näyttivät kovin tyhjiltä. World Vision toimii täälläkin ja huomenna pääsemme taas heidän matkaansa.

 

Rantaelämää.

Rantaelämää.

Nämä eivät antaneet kuvata lehmää ilman että kuvaisin heitäkin.

Nämä eivät antaneet kuvata lehmää ilman että kuvaisin heitäkin.

 

Temple tour: Kandy & Dambulla

Tänään tiukka päivä melkein pelkkää sightseeingiä. Se liittyy sinänsä asiaan, sillä turismi on iso osa tutkimushommaa (mikäs sen sattuvampaa!).Aamu alkoi ihaillessa hääparin kuvauksia hotellin vehreissä maisemissa.

Hieno hääaamu Amaya Hillsillä

Hieno hääaamu Amaya Hillsillä

 

Hieno tavallinenkin aamu.

Hieno tavallinenkin aamu.


Sitten pienelle city tourille Kandyn kaupunkiin. Kandy on Sri Lankan toiseksi suurin kaupunkin, kulttuuripääkaupunki, jonka päänähtävyyden ovat Botanical Gardens ja Temple of the Tooth eli paikka, jossa säilytetään polttamalla haudatusta Buddhasta pelastettu hammasta. Toki muitakin ruumiinosia on vuosien aikana löytynyt. Kandyssä on siirtomaa-ajan arkkitehtuuria, mutta katunäkymä varsin srilankalainen. Meininki täällä keskellä saarta on aivan erilainen kuin Kalpitiyan niemimaalla. Turisteja, myös eurooppalaisia, on runsaasti, hotelleissa ja ravintoloissa tuntuu olevan hyvin asiakkaita ja nähtävyyksissä kyllä osataan ottaa turistelta rahat pois – pääsymaksut ovat paikallisiin verrattuna parikymmenkertaisia. Mutta onhan niillä, jotka tänne asti selviävät, niin varaa maksaakin. Toivottavasti rahat myös käytetään järkevästi.

Botanical Gardens, ei ihan yhtä tunnelmallinen kuin Singaporen vastaava, mutta viihtyisä paikka kuitenkin.

Botanical Gardens, ei ihan yhtä tunnelmallinen kuin Singaporen vastaava, mutta viihtyisä paikka kuitenkin.

Kukkia ihaillessa tuli Olgaa ikävä.

Kukkia ihaillessa tuli Olgaa ikävä.

Temple of the Tooth

Temple of the Tooth

Ja lisää kukkia...

Ja lisää kukkia…

Ostoksiakin sai täällä tehtyä, toisin kuin Kalpitiyassa. Ostin laadukkaan oloisia vaatteita, joiden hinta oli myös sen mukainen (mekko, kashmirhuivi ja silkkinen kietausuhame 50 euroa). Katujen varsilta tuntuu sareja saavan eurolla, parilla. Turistihinta tai ei, tuntuu, että sain hyvää tavaraa. Pitää vielä tsekata myös edullisempien vaatteiden laatua. Tekstiiliteollisuutta täällä kuulema on runsaasti – työoloista minulla ei ole vielä liiemmin tietoa, mutta siitä kuullen lisää ensi viikolla.

Kandyn katuelämää.

Kandyn katuelämää.

IMG_1631

Kandystä jatkoimme Dambullaan, jossa on yli 2000 vuotta vanha temppeliluolasto. Luolalle oli melkoinen kiipeäminen, mutta kuten kiipeämiskohteissa lähes poikkeuksetta palkkio todellakin odotti huipulla. Tutkimme viisi luolaa, joissa kaikissa oli erilaisia Buddha-patsaita. Koko komeutta vartioi 30 metriä korkea kullattu Buddha.

IMG_1639

Apinat herättivät minussa vähän kauhistusta.

Apinat herättivät minussa vähän kauhistusta.

IMG_1650 IMG_1654

Luolien kattomaalauksia.

Luolien kattomaalauksia.

IMG_1657 IMG_1663 IMG_1659

Yöksi sitten Sigiriaan, ja hotellilta saimmekin ihailla huomisaamun urakkaa, Sigiria Rockia.

Näkymä Sigiria hotellin altaalta.

Näkymä Sigiria hotellin altaalta.