Aihearkisto: Vietnam

Reilun kaupan tuliaisia Vietnamista

Vietnamista oli yllättävän helppoa ja mukavaa ostaa laadukkaita ja tyylikkäitä tuliaisia, jotka oli tuotettu reilun kaupan periaatteiden mukaan.

Hanoissa tein ostokset Le Chalet Cafe -nimisestä kaupasta, joka myy vietnamilaisia käsitöitä. Kauppa oli saanut alkunsa massaturismin tuomista muutoksista Pohjois-Vietnamissa. Kaupan perustaja oli huomannut, että ihmiset jättävät perinteisten käsitöiden teon myydäkseen Kiinassa tuotua rihkamaa halvalla turisteille. Myynnissä on hurja kilpailu ja myyjät joutuvat juoksemaan turistien perässä. Sekä myyjät että turistit kärsivät tilanteesta. Le Chalet Cafe on kehitetty yhdessä muutaman tällaisen käsityöläisen kanssa. Nyt he keskittyvät tuotantoon ja myynti hoituu Hanoissa. Ostin Le Chalet Cafesta pienen laukun ja muistikirjan.

Hoi Anissa on jo vuodesta 2000 toiminut Reaching out. Se työllistää vammaisia (englanniksi ei enää disabled, vaan differently able) sekä kahvilassa että käsitöiden tuotannossa.

Reaching out -teehuoneessa työskentelee kuulovammaisia ihmisiä, joiden kanssa asiakkaat kommunikoivat elekielellä. Käsityökaupassa myydään mm. hopeakoruja, vaatteita ja teeastioita. On mukava ostaa (vaikka hinta onkin tietenkin katukauppaa korkeampi), kun saa asioida rauhassa, tietää ostavansa laadukasta tavaraa ja että raha jakautuu asiallisesti.

image

image

Trendikkäät matkamuisto T-paidat sai ostaa Ginkgo-nimisestä liikkeestä. Merkillä on oma vuonna 2007 perustettu tehtaas Ho Chi Minh Cityssä. Selvästi Vietnamissa on jo aikaa sitten herätty vaateteollisuuden ongelmiin niin ympäristö-, laatu- kuin ihmisoikeusnäkökulmista ja ratkaistukin näitä ongelmia pitäen silti hinnat ainakin turistin näkökulmasta erittäin siedettävänä.

image

Enemmän kuin tyytyväinen tuliaisiin (itselle).

Mainokset

Voihan Tripadvisor!

image

Tripadvisorilla on pelottava voima. Etuosan paikoilla huono sijoitus, takana oleva Hi! Restaurant on sijoittunut hyvin. Toivon todella yrittäjien takia, että eroa on myös ruuan laadussa eikä vain maineessa. Mutta täällä viimein saimme maistaa vietnamilaista tuoretta olutta (tuopin hinta 16 senttiä), ja pitihän sitä santsata.

image

Päivän mauiltaan enemmän kuin onnistunut ravintola-kokemus Nu eateryssä (löysimme sen sivukujalta ihan Tripadvisorin ansiosta, aivan kuten viisi muutakin turistiporukkaa kanssamme yhtä aikaa). Itse tehtyjä nuudeleita ja taivaallista sitruunaruohojäätelöä, kyllä jotkut tietävät, mistä turisti tykkää. Osa Hoi Anin viehätystä on muuten se, että joka puolella tuoksuu kyseiselle kasville.

image
Ehkä tuoksu tulee lukuisista hierontapaikoista. Tässä laadukkaasta Magic Spassa Tripadvisor-markkinointi oli viety erityisen pitkälle: työntekijöille maksetaan bonuksia, jos asiakkaat mainitsevat heidän nimensä Tripadvisorissa. Niinpä kannustus sinne kirjoittamiseen oli tyytyväiseltä asiakkaalle kova. Mutta paikka oli erinomainen ja henkilökunta osaavaa. Omistaja oli paluumuuttaja jenkeistä.

Mutta löytämisen ilo näistä tripadvisor-kokemuksista kyllä puuttuu – ja sehän on matkailussa kaikkein tärkeintä. Että saa kulkea vapaasti ja tutkia itse ja pakottautua omituisiin tilanteisiin. Jos kaiken tsekkaa oppaista ja googlemapsista etukäteen, tuntuu joskus, etten jaksa enää koko reissulle edes lähteä.

Toiset puhuvat maabongauksesta, minusta on mukavinta päästä paikkoihin, joissa google-auto ei ole käynyt.

image

image

Siksi tämä taksiaseman naapuri – jota ei oppaista löytynyt – veti ravintolakokemuksista pisimmän korren.

Parhaat jutut on kyllä tarjonnut tyttäremme, jota eivät kielimuurit rajoita. Jo kolmena iltana olemme hengailleet vietnamilaisen perheen kotona, mistä sattui löytymään Olgan ikäinen tyttö. Tänään pääsi pikkuvelikin seurueeseen.

Ihana Hoi An

Kyllä minäkin ihastuin. Tämä ja Balin Ubud – siinä kaksi hienoa, hienoa paikkaa, jotka ovat onnistuneet yhdistämään isot turistimäärät ja paikallisen elämän.

image

Markkinoilla. Aarni kuumuudesta tuskissaan.

image

Siksi juomatauko.

image

Ja venetaksi hotellille.

image

image

Olga sai jo ystävän ja on muutenkin kuin kala vedessä.

image

Eväsretki laiturilla. Aurinko tuntuu mukavan pehmeältä, eikä yhtään niin armottomalta kuin etelämpänä Indonesiassa. Lämpöä noin 30 astetta.

image

Ihana hotelli, mutta jos pärjää ilman uima-allasta, niin Hoi An on täynnä kiva oloisia Home stay -paikkoja.

image

Home stayssä asutaan yhdessä paikallisen perheen kanssa. Tosi viihtyisän näköisiä, eikä tarvitse buukata etukäteen.
image
Valitsemassa iltapalaa grilliin: mustekalaa, sammakkoa ja makkaraa. Naapuripöydästä kerrottiin, että täältä saa parempaa ruokaa kuin kaupungin kalleimmista paikoista. (Nuong & Lau ihan taksiaseman vieressä.)

image
Lyhtyjen ripustaminen on vanhan kaupungin yrittäjille pakollista. Siksi kaupungissa on iltaisin oma tunnelmansa.
image
Nähtiin myös varmasti yksi viimeisistä tämän apinan vuoden alun kun kunniaksi tanssituista Lion danceistä. Olga oli odottanut tätä reissun alusta asti, koska sanoi muistavansa nämä kolmen vuoden takaisella matkalta, jolloin näitä kyllä nähtiin paljon.

Naistenpäivän bileet Hoi Anissa

Olin jo hyvän tovin miettinyt, että haluaisin viettää jonkun naistenpäivän Venäjällä. Nyt en edes muistanut tapausta, enkä todellakaan tullut ajatelleeksi, että se on juttu myös täällä Vietnamissa. Mutta onhan se!

Saavuimme iltapäivällä taksilla Da Nangista Hoi Aniin. Pelkäsin taas rysämäisyyttä, mutta Mikko oli valinnut meille ihanan hotellin (perheyrityksen), Vinh Hung Emerald resort (apua, resort, mutta ei tunnu siltä).

image

Snäkkejä hotellin pihalla ja oma terassi optimaalisesti lasten altaan kohdalla.

Mutta varsinainen hauskuus oli bileissä, joihin päädyttiin sattumalta.

Luultiin paikkaa ravintolaksi, jossa on hyvä meno, mutta kyseessä olikin kadunpätkän naisten päivän juhlat. Kun istuimme alas, juomaa alkoi virrata pöytään. Olga taisi juoda kolme pulloa kokista! Ohjelmassa karaokea, ruokaa ja paljon olutta.

image

Juominen sujui vähintään yhtä hyvin kuin suomalaisilta: oluella kippistyksen jälkeen tsekattiin kuka sai majaansa kulautettua pisimmälle. Miehet kokkasivat. Päädyin myös tanssimaan karaoken tahtiin sinä punakkana turistina…

image

image

No nyt! Da Nang!

Oho, wordpressi ei toiminut pariin päivään ja sain jo ylläpidosta viestin, että blogi on joutunut sensuuriin. Ilmeisesti ei kuitenkaan, sillä nyt taas toimii. Ja hyvä niin, sillä Da Nang oli huippu!

Noin miljoonan asukkaan rantakaupunki Keski-Vietnamissa, missä vietimme kaksi vuorokautta.

image

Liikkuminen onnistui paljolti mukavasti pyörillä, joita hotellimme Hadana lainasi. Hadana on meren ja keskustan puolivälissä, mikä oli ihan kätevä sijainti. Rantaa etelään päin oli todella hienon näköisiä resorteja, mutta se on opittu, että niistä pysytään kaukana.

image

Lauantai-ilta merenherkkujen parissa. Ei yhtään valkonaamaa meidän lisäksi, vaikka Da Nang on (jonkun mukaan) Vietnamin suosituin rantakohde.

image

Da Nang on silloistaan kuuluisa. Lohikäärmesillan edessä Vietnamin luotettavampia takseja: Mailinh.

image

Vietnamilainen kahvi voittaa kyllä jopa etiopialaisen. Aarni on todellinen kahvifani ja tykkää jopa mustasta.

image

Taxi! Olgan kampaus on peräisin paikallisesta HopLopista (Vincom-mallilla), jossa esiteltiin ammatteja, mm. palomiestä, kampanjaa ja sotilaan työtä.

image

Lapsille riitti muutenkin aktiviteettejä, kävimme mm. Asia Park -huvipuistossa. Hintaa koko perheen huvittelulle tuli noin 20 euroa.

image

Vähän liikaakin tekemistä?

Halong Bayn risteily

Otettiin kahden päivän ja yhden yön pakettireissu Halong Baylle. Tavallaan rentouttavaa olla puolitoista vuorokautta ryhmän jatkeena ja tehdä mitä käsketään.

Reissu alkoi noin neljän tunnin ajomatkalla Hanoista Halong Bayhin. Matkalla pysöhdyttiin kamalassa turistirysässä: matkamuistoja ja ruokaa. Rysään kuitenkin ilmeisesti oli valtion omistama ja tavoitteli työpaikkojen luomista käsityöläisille. Kyselin oppaalta onko se hyvä työpaikka, mutta puheenaihe vaihtui nopeasti. Matkaa oli noin 150 km, maisemina kaupunkeja ja riisipeltoja.

image

Halong Bayssä astuimme noin 30 henkeä vetävään laivaan. Seurue koostui pääosin ausseista ja eurooppalaisista.

image

image

image

image

Tunnelma, seurue ja laivalla kaikuvat brittiaksentti olivat kuin Poirot-elokuvasta.

image

Risteilyn kuuluivat viiden ruokalajin lounaat ja illalliset myös lapsille. Hyvä kokemus! Juomat piti ostaa erikseen.

image

Maisemat tietenkin loistavat. Siksihän tänne tultiin.

Lapset sanoivat, että risteily oli yhtä hyvä kuin Legoland. Ja tosiaan lapsille oli hauskaa ohjelmaa. Juuri muita lapsia ei silti reissulla näkynyt. Hintakin oli ok: Aarni ilmainen ja Olgalle 25% alennusta. Yhteensä meidän porukalta vajaa 400 USD. Hinnat vaihtelevat tosi paljon, samoin risteilyjen luksustaso. Illalla lähelle ankkuroidusta laivasta kuului kova musiikki. Onneksi ei satuttu bilelaivaan vaan tähän Poirot-versioon.

image

Maisemia pääsi ihailemaan kajakista käsin.

image

Illalla kokkailtiin.

image

Ja kalastettiin mustekaloja.

image
Loistavasti nukutun yön jälkeen kiipeiltiin vielä kallioluolissa.

image

image

Ja Aarni pääsi ruoriin. Olga kieltäytyi kunniasta.

image

image

Erinomainen reissu siis monessa suhteessa.

Ja silti. 

image

Yleisövessa suoraviivaisine viemäreineen.

Kyselin toki, minne laivojen jätevedet lasketaan (kuljetaan pois, mangrovemetsään). Ja toki sitä miettii mitä tällaiset uskomattomat turistimassat alueelle tekevät. Halong Bayllä on myös kyliä ja asuu lähinnä kalastuksella eläviä ihmisiä. Siinä kenelle turismin tuovat rajat täällä päätyvät olisi paljon selvitettävää. Massat kieltämättä häiritsevät hienoa luontokokemusta. En tiedä onko muilla kuin omiin mökkirantoihin tottuneilla suomalaisilla varaa ajatella, että luonto pitää saada kokea yksin.

image

Ruuhkaa Halong Bayllä.

image

Photo, photo, sanoi soutajamme, ja keräsi samalla roskia lahdesta. Aussirouvat eivät ymmärtäneet homman merkitystä, vaan kiljuivat kun vene vähän keinahteli.

Paluumatkalla saimme naisoppaan. Iskin taas kiinni kyselemään miksi alalla on niin vähän naisia. Homma on kuulema niin vaikeaa ja vaatii paljon aikataulujen sovittelua, että sopii paremmin miehille. Omakin oppaamme sanoi, että hänkin on ollut työn vaativuuden takia hankalaa löytää mr. right, vaikka on jo 21-vuotias.

Hieno paikka, yllättävän kiva seurue ja jännittävä siirtomaahenkinen tunnelma. Ja onnistui erinomaisesti lasten kanssa. Jatkan silti edelleen erikoispaikkojen metsästystä muualta kuin pakettimatkoilta. Matkanjärjestäjämme oli Flamingo Tours, jota voin kyllä suositella.

Ps. Ihanan suomalainen olo, kun lopuksi oppaat suukottelivat lapsiamme ja fellow-turistitkin kehuivat ”absolutely delightful”. Kommentointiin vain verkkaisesti ”Yes. THIS went well.”

Hanging in Hanoi

Meinasi tukka nousta pystyyn kun saavuimme eilen Hanoihin. Eksyimme heti ensimmäisenä majapaikkamme viereiselle olutkadulle, joka oli täynnä länkkärituristeja. Onhan noita turisteja muuallakin ollut, mutta mukavasti aasialaisia, joten emme ole suurinta osaa kaltaisiksimme tunnistaneet. Toisin on Hanoin keskustassa. Saatiin mm. selittää lapsille mikä on turisti – ja olikin helppo osoittaa ympäriltä eläviä esimerkkejä. Remuajia riitti kaduntäydeltä.

Toinen asia, johon pakosti Hanoissa kiinnittyy huomio, on liikenne. Koko ajan pitää olla tarkkana ja lapsia tuntuu ihan stressaavan. Onneksi ei ole enää rattaita mukana. Niiden kanssa olisi hankala nappailla takseja jopa kilometrin matkoille ja pujotella kapeista koloista mopojen välissä.

Tänään katseltiin Hanoin nähtävyyksiä ja syötiin huippuja vietnamilaisia ruokia.

image

image

image

Kun joku paikka saa täällä hyvän maineen Tripadvisorissa, ilmestyy viereen pari samannimistä. Ilmeisesti osattiin kuitenkin oikeaan Bun Bohon. Ruokalajeja oli tarjolla yksi – loistava nuudeli, liha, yrttisekoitus. Koko perhe tykkäsi.

image

Oho! Turret rivissä!

image

Olga tulkitsi Literature Templessä hienosti kukkaistutuksia ja siitä virisi keskustelu taiteen luonteesta ja merkityksestä. Olga siis kertoi minulle, mistä on kyse. Koetan ymmärtää.

O: Äiti, mikset sä ymmärrä taidetta. Se on vaikka sitä, että maalaa koko paperin punaiseksi.
Minä: Mut mitä väliä sillä on?
O: Se on jonkun työ ja se on kaunista.
Minä: Mut muuttaako se maailmaa?
O: Maailma on semmoinen kun se on.

image

”Tuu nyt reippaasti.”
”Kyllä mä tulisin, mut kun maahan ei saa koskea.”

image

Aarni esitteli kunkin nähtävyyden raffimman puolen, milloin vessat milloin roskikset.

image

Päivä oli savusumuissaan Kiinan tasolla. Liikenteestä tulee paljon päästöjä, eikä ole vähään aikaan satanut tai tuullut. Punaisella mentiin, pienhiukkasten määrä noin 180. Mikolle ja mulle tuli päänsärkyä. Saastaista ei virallisesti (vielä) puhuta, mutta jenkkilähetystö pitää katollaan saastemittaria ja toki arvot löytyvät myös netistä. Kiinan tyyliin täällä on kuulema myös ruokakriisejä: hanavettä myydään pulloissa ja jopa lasten rokotuksien sisällöstä ei ole täyttä varmuutta.

image

Päästiin Oriental Suites hotellissa oikein Oriental sviittiin: tässä parvekenäkymä Hanoin vanhaan kaupunkiin.

image

Lapset arvioivat esitteestä onko Halong Bay käymisen arvoinen. Arvio oli positiivinen, ja aamulla lähdetään neljän tunnin bussimatkan päähän Vietnamin itärannikolle risteilemään. Syy lähtöön on kauniiden maisemien lisäksi myös Hanoin savusumu. Veikkaan, että nettiä ei laivalta löydy, joten todellinen loma lomasta luvassa.