Aihearkisto: Viro

Seton kuningaskunnan päivät

Haaveissani oli ollut jo muutaman kuukauden poiketa myös Setomaalla. En tosin viitsinyt tätä edes Mikolle ehdottaa, koska matka oli tähänkin asti ollut jo melkoisen rankka. Onneksi ratkaisu tuli tuurin ja Annelin muodossa. Juuri lauantaina, kun olimme Itä-Virossa järjestettiin Setojen vuoden suurin juhla, Seton kuningaskunnan päivä. Ja Annelin mukaan sinne oli ehdottomasti mentävä. Ja hän oli oikeassa. Ajoimme siis noin sata kilometriä Alatskivestä etelään, teitä joita google maps ei edes tunnistanut, Obinitsaan juhlimaan. Setot ovat suomensukuinen kansa, joka asuu Kaakkois-Viron ja Venäjä alueella. Vuosittaisissa juhlissa leikitään ajatuksella, että heillä olisi oma kuningaskuntansa. Tänä vuonna juhlan yhteydessä oli vielä fenno-ugrien vuosittainen tapaaminen. Kyseessä olivat siis kunnon festarit, joissa oli kolme esiintymislavaa, runsaasti ruokatarjoilua, lasten alue ja rinki voimamieskisaa varten. Juhlilla valittiin setoille kuningas ja kuninkaalle oluenpanija, juustomestari, leipuri ja voimamies. Setojen perinneherkkuja oli myös myynnissä. Juhlien tunnelmasti tuli mieleen suviseurat, joilla kävin muutama vuosi sitten. Sukulaiset ja tuttavat tapasivat toisiaan ja välillä seurattiin ohjelmaa.

Vuoden kuumin festariranneke.

Vuoden kuumin festariranneke.

Kyllähän tämä soome-ugri-musa tutulta kuulosti.

Kyllähän tämä soome-ugri-musa tutulta kuulosti.

Ruuat sateenvarjon alla.

Ruuat sateenvarjon alla. Lasissa (lähes) alkoholiton setojen ”kali”, sillä Virossahan autoilijan promilleraja on 0.

Esiintymässä ei juuri miehiä näkynyt. Mistähän se johtuu?

Esiintymässä ei juuri miehiä näkynyt. Mistähän se johtuu? Setonaisen asuun kuuluu valtava hopeakoru rinnalla.

IMG_3675

Kyllä setokin voi olla hipsteri.

Kyllä setokin voi olla hipsteri.

Yöksi Pöltsamaalle Illalla kävimme vielä Annelin kotona vierailulla ja lapset pääsivät leikkimään kissan kanssa. Tarton majapaikat olivat täynnä, joten karautimme yöksi Pöltsamaalle, mistä pääsisikin sitten aamulla kätevästi kaupan ja bensa-aseman kautta ajamaan laivaan.

Olgan matkan rasittamana viimeisenä aamuna Pöltsamaan leikkipuistossa. Laivalla Aarni ei jaksanut mennä pallomereen vaan jäi makaamaan leikkihuoneen lattialle. Eli loistoreissu!

Olgan matkan rasittamana viimeisenä aamuna Pöltsamaan leikkipuistossa. Laivalla Aarni ei jaksanut mennä pallomereen vaan jäi makaamaan leikkihuoneen lattialle. Eli loistoreissu!

Tartto ja Peipsijärvi

Eihän tänne lomailemaan tultu, eli aamulla autoon ja nokka kohti Viroa. Matkalla ajoimme mm. Valga-Valkan kaksoiskaupungin läpi Latvian ja Viron rajalla. Maiden raja meni tosiaan keskeltä kaupunkia.

Tietöitä ei tällä kertaa ollut ja pääsimme suhteellisen sujuvasti Tarttoon. Tsekkailimme vanhaa kaupunkia, nautimme hyvän lounaan ja ihmettelimme Viron kalliita hintoja etelän naapureihin verrattuna.

Tarton raatihuoneen torilla.

Tarton raatihuoneen torilla.

IMG_3575

Kylläpä maistui italialainen perinneruokien välissä, La Dolce Vita - tartolaisten lapsiperheiden ilmiselvä suosikki.

Kylläpä maistui italialainen perinneruokien välissä, La Dolce Vita – tartolaisten lapsiperheiden ilmiselvä suosikki.

Sipulitiellä Peipsijärvellä

Sitten tapasimme ystävämme Annelin, jolla oli meille ohjelmaa suunniteltuna. Anneli vei meidän Tartosta suoraan itään Peipsijärven rannalle. Rannalta löytyy kolme vanhauskoisten kylää (ortodokseja, mutta eivät opillisesti ihan samaa mieltä kuin suurin osa). Kyläläiset elävät kalastuksella ja sipulinviljelyllä, josta ovat kuuluisia. Anneli vakuutti meidät, että täältä löytyy maailman parhaat sipulit.

Vanhauskoisten kirkkoja.

Vanhauskoisten kirkkoja.

Sipulipeltoja takapihoilla.

Sipulipeltoja takapihoilla.

Mikko sipulikaupoilla.

Mikko sipulikaupoilla.

Venäjän kielen taito olisi taas ollut tarpeen. Nyt se oikeasti on opetelta.

Venäjän kielen taito olisi taas ollut tarpeen. Nyt se oikeasti on opeteltava.

Tartolainen pariskunta oli tehnyt Peipsijärven kesämökistään trendikkään gallerian. Puutarhassa soivat chansonit ja tarjolla oli raparperiviiniä ja itse tehtyjä vohveleita. Näin hipsterit valtaavat viimeisetkin maailmankolkat.

Tartolainen pariskunta oli tehnyt Peipsijärven kesämökistään trendikkään Voronja-nimisen gallerian. Puutarhassa soivat chansonit ja tarjolla oli raparperiviiniä ja itse tehtyjä vohveleita. Näin hipsterit valtaavat viimeisetkin maailmankolkat.

Vanhauskoisten Kala ja sipuli -ravintossa syötiin paikallista ruokaa.

Vanhauskoisten Kala ja sipuli -ravintossa syötiin paikallista ruokaa.

Seinäkoristeet hyvinkin tutun näköisiä! Terveisiä Ilomantsiin.

Seinäkoristeet hyvinkin tutun näköisiä! Terveisiä Ilomantsiin.

Peipsijärvi on Euroopan viidenneksi suurin järvi. Vastarannalla Venäjä.

Peipsijärvi on Euroopan viidenneksi suurin järvi. Vastarannalla Venäjä.

Yön vietimme Alatskivessä Trahterissa linnan lähellä. Etukäteen varannut olisi päässyt esimerkiksi Voronjaa, mikä olisikin ollut kiva, sillä se oli aivan vanhauskoisten kylän keskellä.

Alatskiven linnan tsekkasimme vain ulkoa. Paikallisten mukaan linnan ravintola on todella huono - kannattaa ehdottomasti syödä Kala ja sipuli -ravintolassa.

Alatskiven linnan tsekkasimme vain ulkoa. Paikallisten mukaan linnan ravintola on todella huono – kannattaa ehdottomasti syödä Kala ja sipuli -ravintolassa. Sekin tuli huomattua, että meillä on Pohjois-Euroopan villeimmät lapset. Missä meni pieleen?

Vembu-Tembumaa ja Ruunawere

Eli Tallinnan Puuhamaa.

Aurinkoi paistoi ihanasti, kun rantauduimme Tallinnaan, joten päätimme ajaa suoraan Vembu-Tembumaahan. Lapsille tuli näin hyvä alku Baltian reissulle, eikä tarvinnut miettiä, miksei olla Aarnin unelmamaassa, Ehpanjahha.

Puoli tuntia Tallinnasta etelään. Emme olisi löytäneet ilman navigaattoria. Paljon erilaisin pikkuautoja ja mönkkäreitä ihan pienille ja mikroautoja 12-vuotta täyttäneille. Uima-altaita ja pomppulinnoja. Grillauspaikkoja, joille kannattaa ottaa omat eväät mukaan. Hupi maksaa 17 euroa jokaiselta yli metrin mittaiselta. Meille siis Aarni oli ilmainen, ja mukavaa kyllä hän sai kuitenkin käyttää hurjankin oloisia ajaeluvälineitä. Ihan hyvä hinta-laatusuhde siis. Tykkäsin!

Aarni viihtyi Vembu-Tembumaan lasten kaupungissa ja sähköautoilusta tuli koko Baltian reissun hitti. Onneksi autoja löytyi lähes joka puistosta.

Aarni viihtyi Vembu-Tembumaan lasten kaupungissa ja sähköautoilusta tuli koko Baltian reissun hitti. Onneksi autoja löytyi lähes joka puistosta.

Mönkkäreihin ei Vembu-Tembumaassa tarvinnut edes jonottaa ja ajaelu päättyi vasta klo 19, kun puisto meni kiinni.

Mönkkäreihin ei Vembu-Tembumaassa tarvinnut edes jonottaa ja ajaelu päättyi vasta klo 19, kun puisto meni kiinni.

Aurinkoisen päivän hitit.

Aurinkoisen päivän hitit.

Yöksi ajoimme Ruunawereen, josta olin aiemmin päivällä soittamalla varmistanut yöpaikan ja ravintolan aukiolon. Matkaa Vembu-Tembumaasta tuli vain puolituntia ja hotellin piha oli ihan mukava lasten kanssa oleiluun. Perhehuoneessa vain lasten sängyt olivat parvella todella harvan kaiteen takana. Hieman hirvitti, mitä tapahtuu, jos lapset lähtevät harhailemaan yöllä.

Tehokas Baltian tournee

Vähitellen alamme palautua parin viikon rankalta Baltian reissulta. Ajettiin ja nähtiin paljon. Ja pysähdeltiin huomattavan paljon lapsille mieluisissa paikoissa. Kauneushoitoille ei tällä reissulla jäänyt ollenkaan aikaan. Bloggailen eri paikoista tarkemmin, tässä kuljettu reitti linkkeineen.

Kohokohtia olivat ehdottomasti Kuurin kynnäs, missä olisi pitänyt myös yöpyä, Liettua rennot kaupungit Siaulia ja Kaunas, Peipsijärven vanhauskoisten kylät sekä Setomaan juhlat.

Päivä 1: Helsinki – Tallinna. Vembu-Tembumaa. Yö Ruunaweressä.

Päivä 2: Ruunawere – Sigulda

Päivä 3: Tarzan-puisto Siguldassa, matka Riikaan Päivä

4: Jurmala ja Livi Aqvapark, yöksi Riikaan Päivä

5: Riika – Siauliai ja ristikukkula

Päivä 6: Aampukiipeily, Siauliai – Klaipeda. Kylmän sodan museo, Orvydas-puutarha.

Päivä 7: Kuurin kynnäs, Nida, yöksi Klaipedaan

Päivä 8: Klaipeda – Kaunas

Päivä 9: Kaunas, UNO-kiipeilypuisto, vanha linnoitus, olut-tasting

Päivä 10: Kaunas – Rundalen linna – pupupuisto – Cesis

Päivä 11: Cesis – Tarto – Peipsijärvi, yö Alatskivessä

Päivä 12: Setomaan kuninkaan juhla, Obinitsa, yö Pöltsamaassa

Päivä 13: Pöltsamaa – koti

Perinteinen Tallinnan matka: Tallink Spa, Salt, Sinilind, Noku

Näillä syysmyrskyillä on tullut tehtyä peräti kaksi risteilyä: viikko sitten Tallinnaan ja muutama päivä sen jälkeen Tukholmaan. Molemmissa palveluntuottajana Tallink Silja.

Tallinnan reissussa ainekset olivat seuraavat: ajankohta – pikkujoulukausi pe-la yö, seurana vanhat työkaverit eli kuusi konsulttinaista, ajatuksena syödä ja juoda hyvin. Majapaikaksi tomera matkanjohtajamme, joka siis poikkeuksellisesti en ollut minä, oli valinnut meille Tallink Spa -kylpylähotellin. Syy valintaa oli ensisijaisesti se, että siellä saa tilata altaaseen mansikkamargaritoja sekä Tallinkin edullinen pakettihinta, johon kuuluivat laivamatkat ja yöpyminen (vähän alle 100 euroa per henki). Spa oli oikein siisti ja moderni, mutta porukka sellaista, että en tulisi lasten kanssa. Matkanjohtajamme joutui mm. yöllä ojentamaan erästä seurasta kiinnostunutta herrasmiestä painumaan nukkumaan omaan huoneeseensa vaimonsa ja lapsensa viereen.

Purjehdimme paikalle neljän maissa parhaana pikkujouluperjantaina. Ajoitus oli hyvä, sillä tunnelma oli vielä silloin aulan puolella suhteellisen siedettävä. Altaassa pääsimme kyllä kohtaamaan erityisesti ruotsalaisia juntteja – sellaisiakin todistettavasti on. Eipä siinä mitään. Pian liittyisimme Tallinnan kauniin keskustan valloittaneisiin turistimassoihin itsekin.

Yksi vanha työkaverimme opiskelee Tallinnassa tällä hetkellä jazz-laulua (!). Kuulimme muuten, että alalla on keikkoja ja arvostusta Tallinnassa aivan eri lailla kuin Suomessa. Paikallistuntijana hän oli varannut meille illallispaikan ja johdatteli meidät ruokailun jälkeen loistaviin baareihin. Ilta alkoi Salt-ravintolasta, jossa nautimme kolme ruokalajia viineineen ja kahveineen (50 euroa per henki). Annokset olivat tosi maukkaat (ja aika pienet). Ravintola oli täynnä suomalaisia. Palvelu suomeksi ja ystävällistä, viinit ihania.

Kuvan lahjakkaat kaunottaret Saltissa ovat jazz-laulaja ja klassinen viestinnän osaaja.

Kuvan lahjakkaat kaunottaret Saltissa ovat jazz-laulaja ja klassinen viestinnän osaaja.

Ruuan jälkeen kävelimme Sinilind-nimiseen kahvilaan/baariin.

Sinilindissä kuulee jutella (paitsi jos joutui meidän seurueemme lähelle) ja muutenkin tunnelma on seesteinen. Juomalistalta tosin läheskään kaikkea ei ollut saatavilla, mutta sehän on monesti autenttisuuden merkki.

Sinilindissä kuulee jutella (paitsi jos joutui meidän seurueemme lähelle) ja muutenkin tunnelma on seesteinen. Juomalistalta tosin läheskään kaikkea ei ollut saatavilla, mutta sehän on monesti autenttisuuden merkki.

Sinilindistä jatkoimme Noku-nimiseen salakapakkaan. Nokusta oli kesällä Mondossa juttua, mutta silti baarissa ei ollut muita suomalaisia. Eikä ihme – sisään pääsee vain tunnistamalla oikean, kyltittömän oven ja näppäilemällä ovikoodin. Sitä ei paikallisoppaamme kertonut tällekään porukalle ja ehkä hyvä niin. Kun katsoo turistien menoa Tallinnassa (ja sitä itsekin luo), niin tallinnalaisille mielellään suo oman piilopaikkansa ihanan vanhan kaupunkinsa keskellä.

Näitä portaita pitkin salakapakkaan.

Näitä portaita pitkin salakapakkaan.

Nokun tiskillä.

Nokun tiskillä asioimassa viroksi.

Aamu Tallink Spassa on tietenkin hieno hetki tuntea ylemmyyttä. Ehdimme nipin napin aamiaiselle ja siitä painuimme kunnon tursiteina Telliskiveen. Jalat loskassa tuli mieleen, että olisiko pitänyt tehdä kuten viisaammat turistit ja mennä aamuksikin Tallink Span altaisiin margaritojen äärelle. F-Hooneen ruokakaan ei oikein natsannut. Mutta pikkukaupoista löytyi kyllä muutama mukava joululahja.

Paluumatka keinuttiin kotiin oksennuspussien äärellä, mutta hyvin selvittiin. Ja riideltiinkin sikäli vähän, että ehkä lähdemme uudestaan. Kiitos, hienot ladyt!

Eesti fänn -viikonloppu Kalamajassa

Pärnusta karautimme parissa tunnissa toiseen maailmaan – Kalamajaan Tallinnan vanhan kaupungin kupeeseen. Sieltä oli tuttavien kautta järjestynyt käyttöömme asunto, joten pääsimme viimein tutustumaan kunnolla vanhan kaupungin ulkopuoliseen Tallinnaan. Kalamajan cooliudesta on kirjoiteltu suomen lehdissä jo pari vuotta, mm. MeNaisissa ja Mondossa aiheesta oli juttua niin tänä kesänä kuin pari vuotta sittenkin. Ja kyllä! Täytyy sanoa, että oikeassa ovat. Kiertelimme kolmisen päivää melko uskollisesti lehtien suositusravintoita, eikä yhtään pettymystä tullut vastaan.

Moni muukin suomalainen oli toki löytänyt tiensä tähän aivan sataman vieressä sijaitsevaan kaupunginosaan. Hinnat ovat kuulema nousussa ja ilme varmasti siistiytynyt valtavasti, mutta rosoa löytyi silti niin paljon, että vertaus Berliiniin ei tuntunut ollenkaan hullummalta.

Olgan street photography -kollaasi Boheem-kahvilan terassilta.

IMG_2204 IMG_2206 IMG_2210 IMG_2225 IMG_2227 IMG_2228

 

Leikkipuistoelämää Kalamajassa.

Leikkipuistoelämää Kalamajassa.

Herkullinen aamiainen Klaus-ravintolassa, jonka yhteydessä oli pieni design-kauppa. Ravintola luotti kyllä Iittalan astioihin. Illalla Klausissa sai nautittua jopa mohitot, sillä lapset viihtyivät aidatulla sisäpihalla sepelillä leikkien.

Herkullinen aamiainen Klaus-ravintolassa, jonka yhteydessä oli pieni design-kauppa. Ravintola luotti kyllä Iittalan astioihin, tosin yhdistettynä Viron kristalliin. Illalla Klausissa sai nautittua jopa mohitot, sillä lapset viihtyivät aidatulla sisäpihalla sepelillä leikkien.

Mikko ja Olga tyytyivät vähän lyhyempään Viron keikkaan ja jättivät hieman haikeina jo yhden yön jälkeen Aarnin ja minut Reetan seurassa nauttimaan aurinkoisesta viikonlopusta. Tsekkailimme rauhalliseen tahtiin lisää kahviloita ja Kalamajan nähtävyyksiä. Aivan majapaikkamme lähellä sijaitsi vanha vankila, joka on muutettu museoksi. Se sijaitsee kulttuurikilometrin ja hop on/off -bussikierroksen varrella, joten pihalla parveili turisteja.

Patarein vankilan pihalla. Jos tämä ei ole siistiä, niin mikä on? Ja näin lähellä Suomea, kannattaa käydä!

IMG_2296 IMG_2299 IMG_2293

Vankilan vieressä on kehuttu Lennusadam-museo, jossa kävimme tällä reissulla vain pihan leikkipuistossa. Ensi kerralla itse museoon ja kahviloita googlaillessa löytyi vielä Kamahouse, jota olisi hauska kokeilla.

Aarnin lempibaarin nimi oli Kanala, ja sieltä löytyi kanahäkkejä, kummituksia ja riippumattoja. Ja teinejä.

Aarnin lempibaarin nimi oli Kanala, ja sieltä löytyi kanahäkkejä, kummituksia ja riippumattoja. Ja teinejä. Paikka on Klausin vieressä Kalasatamassa.

Käväisimme ratikalla myös toisella puolella keskustaa, Kadriorgin puistossa – etsimme puolittain laululavaa, sillä meneillään oli Laulipidut. Meille ne näkyivät vain kansallispukuisina naisina keskustan kaduilla. Jos Kalamaja käy mini-Berliinistä, niin Kadriorg voisi sitten olla Pariisi.

20140706-224929-82169749.jpg

 

Käväisimme ratikalla myös Kadriorgin puistossa - etsimme laululavaa, sillä meneillään oli Laulipidut. Meille ne näkyivät vain kansallispukuisina naisina keskustan kaduilla. Tallinnassa alle kolme-vuotiaan kanssa saa matkustaa ilmaiseksi julkisilla liikennevälineillä.

Kakkosratikka vei Kalamajasta Kadriorgiin. Tallinnassa alle kolme-vuotiaan kanssa saa matkustaa ilmaiseksi julkisilla liikennevälineillä.

Lauantai-aamuisin Telliskivi 60 -nimisellä vanhalla tehdasalueella pidetään kirpputoria. Aluella on myös ravintoilta, baareja ja ostoskeskus. Sinne piti tietenkin Reetan kanssa suunnata. Söimme aluksi hyvin munapitoisen aamiaisen F-Hoone-ravintolan terassilla, joka on kätevästi lasten leikkialueen vieressä. Viereisessä pöydässä oli vanhempi suomalaispariskunta, jonka rouva kortteja kirjoittaessaan kitkerästi voivoitteli, että ennenkin on Virossa käynyt niin, että jotakin aluetta kehutaan ja sitten siellä ei olekaan mitään. Tämän täytyy olla niitä asioita, että yksi tykkää Telliskivestä, toinen Pärnusta, sillä Reetta, minä ja Aarni olimme haltioissamme. Telliskivestä löytyi meidän seurueessamme jokaiselle jotakin.

Kirppari muuntajan kupeessa.

Kirppari muuntajan kupeessa.

Kirpparilla Aarni katseli autoja ja Reetta-kummi tarjoutui ystävällisesti ostamaan Aarnille auton. ”Tyllä minulla jo on auto”, oli vastaus. Palveluiden suhteen Aarni oli sentään tottunut saamaan enemmän, sillä kun sää lämpeni, niin hän alkoi tiukasti vaatia rattaisiinsa ilmastointia päälle.

Tehdasalue muutosvaiheessa ravintola-alueeksi.

Tehdasalue muutosvaiheessa ravintola-alueeksi.

Terassin ikkuna-aukoista näkyi ohi ajava juna.

Terassin ikkuna-aukoista näkyi ohi ajava juna.

Tämä oli hämmentävän ylistävä bloggaus. Kuuden päivän Viron reissu oli onnistuneimpia matkoja aikoihin. Ilahtumista toki edesauttoi se, etteivät odotukset olleet mitenkään ihmeelliset. Rakvere ja Kalamaja olivat molemmat ihania löytöjä, ja hyvä sekin, että Pärnu tuli tsekattua. Ihastumista Kalamajan rosoisuuteen edesauttoi Aarnin loputon kiinnostus rakennustyömaita, vesilätäköitä, nostokurkia ja palaneita taloja kohtaan. Sitä ei vielä tiedä, mihin huomiomme kiinnitetään, kun seuraavan kerran pääsemme hengailemaan Virossa.

Samoihin tunnelmiin siis kuin kanssamme Virossa yhtäaikaa vieraillut Stubb: Olen suur Eesti fänn. Kiitos Ree, Piskot ja Jyrvennöiset seurueineen, oli ihanaa jakaa Viro-elämys kanssanne!

Tämän kesän matkaelämykset jatkuvat niin, että minulla on paluulippu yhdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle elokuussa Kolarista. Suunta on siis ylöspäin.

Rakveressa ja Pärnussa lasten kanssa

Osasimme sentään vielä lähteä jonnekin suunnittelematta liikoja. Viro oli tähän tarpeeksi turvallinen kohde – lähinnä hintatasonsa puolesta. Pakkauduimme siis autoon, ajoimme sen Viking xprsiin ja kirjoitimme navigaattoriin Rakvere. Virolainen ystävämme suositteli meille ensisijaiseksi matkakohteeksi Pärnua, mutta säikähdin, kun hän kertoi, että se on ihan kuin olisi Suomessa – suomea kuulee enemmän kuin viroa. Siksi hänen tarjoamansa kakkosvaihtoehto, Rakvere, tuntui sopivan meille paremmin, etenkin kun sieltä löytyi kylpylä, joka mainosti olevansa ”Todennäköisesti Viron paras kylpylä”. Jotenkin kolahti, olen helppo… Kirjauduimme sisään kahdeksi yöksi, onneksi, sillä koko kaksi päivää satoi niin, että kävimme syömässäkin läheisissä ravintoissa autolla. Matka-Pojat tuo Rakvereen suomalaisia, mutta pääosin porukka puhui viroa.

Rakveren Aqva Spa oli ihanan siisti ja uusi ja sängyt mahtavan pehmeät. Alle 6-vuotiaat majoittuivat ilmaiseksi.

Rakveren Aqva Spa oli ihanan siisti ja uusi ja sängyt mahtavan pehmeät. Alle 6-vuotiaat majoittuivat ilmaiseksi.

Aqva Span deluxe-huone muutaman tunnin käytön jälkeen.

Aqva Span deluxe-huone muutaman tunnin käytön jälkeen.

Aarnille kelpasi hyvästä aamiaisesta taas vain puuro, mutta taisikin olla tehty kermaan.

Aarnille kelpasi hyvästä aamiaisesta taas vain puuro, mutta se taisikin olla tehty kermaan.

 

Rakveressa sai syödä paikallista ruokaa: Slaavi Köökissä pelmenejä ja Ararat Grillissä saslikkia.

Rakveressa sai syödä paikallista ruokaa: Slaavi Köökissä pelmenejä ja Ararat Grillissä saslikkia.

Lähtöpäivänä sade taukosi sen verran, että kävimme kurkkaamassa miltä tori näyttää. Linnoitus ja paikallinen suurnähtävyys, Baltian suurin eläinpatsas, jäivät seuraavalle reissulle. Maltan kyllä odottaa, etenkin kun läksiäislahjaksi Spasta saimme vielä yhden yön ilmaisen majoituksen, eli Rakvereen varmaankin palataan pika-aikataululla.

Lähtöpäivänä sade taukosi sen verran, että kävimme kurkkaamassa miltä tori näyttää. Linnoitus ja paikallinen suurnähtävyys, Baltian suurin eläinpatsas, jäivät seuraavalle reissulle. Maltan kyllä odottaa, etenkin kun läksiäislahjaksi Spasta saimme vielä yhden yön ilmaisen majoituksen, eli Rakvereen varmaankin palataan pika-aikataululla.

Kylpylää vastapäätä on ihana kahvila. Koko perheen leivokset, kahvit ja mehut 5 euroa.

Kylpylää vastapäätä on ihana kahvila. Koko perheen leivokset, kahvit ja mehut 5 euroa.

Kiitos Facebookin sain selville, että Viron lukuisista suomalaista turisteista melkoinen osa on omia tuttujamme. Vanha työkaverimme koodasi olevansa Pärnussa, joten otimme riskin ja suuntasimme kohti länttä. Sieltä tosiaan paljastui suomalaisten paratiisi: hieno ranta, lukuisat leikkipuistot, soma pääkatu ja ravintoita, jotka tarjoilivat pastaa lapsille ja pizzaa vanhemmille. Söpöä, kyllä. Tällaista varmaan on monissa kehittyneissä lomakohteissa, joista tiedän aika vähän. Erikoispaikaksi ei Pärnua vaan voi sanoa millään.

Kaverit tekevät lasten (ja välillä aikuistenkin) loman.

Kaverit tekevät lasten (ja usein aikuistenkin) loman.

 

Pizzalla Steffanissa. Koko iso paikka täynnä asiakkaita - kaikki suomalaisia lapsiperheitä. Todellakin sulauduimme joukkoon.

Pizzalla Steffanissa. Koko iso paikka täynnä asiakkaita – kaikki suomalaisia lapsiperheitä. Todellakin sulauduimme joukkoon.

Söpössä Pärnussa tuntui kuin olisi Ruotsissa.

Söpössä Pärnussa tuntui kuin olisi Ruotsissa.

Eihän sille voinut sitten mitään, että alkoi ahdistaa. Kyllä ulkomailla ollessa pitää vähän säröä löytyä. Päässä alkoi soida ”Pompi kyytiin, nyt lähdetään, kiiruhdetaan!”, ja niin Mikko joutui taas autonpakkauspuuhiin ja navigaattoriin kirjoitettiin Kalamaja, Tallinna.