Pakolaiskriisi ja vapaaehtoiset Roomassa

Rooman läpi pohjoiseen on viime kuukausina kulkenut kymmeniä tuhansia ihmisiä pitkällä matkallaan kohti pohjoista. Välimereltä tullaan tyhjin käsin ja virallinen apu on olematonta. Toisin kuin Suomessa, ilmiö ei ole täällä uunituore, vaan jokakesäinen. Tänä kesänä voimakkaampi kuin ennen.

Koska julkinen sektori ei apua tarjoa, ovat vapaaehtoiset roomalaiset kekseliäitä. Sic! Rooman teemana oli tänään pakolaiskriisi vapaaehtoistyötä tekevien näkökulmasta. Pakko puhua vain pakolaiskriisistä, sillä ihmiset jotka tänne tulevat eivät ole varsinaisesti pakolaisia, eivätkä ainakaan turvapaikanhakijoita. Itse asiassa Italiassa tavoitteena on nopea läpikulku, ja turvapaikan hakemisen välttely, jotta matkaa päästäisiin jatkamaan varsinaiseen päämäärään, joka kuulema lähes jokaisella on Saksa tai Ruotsi.

Saksaan ja Ruotsiin suunnataan kolmesta syystä: Italiassa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa tulokkaille, Ruotsissa ja Saksassa on sukua tai jonkinlainen yhtisö olemassa ja sieltä uskotaan myös löytyvän töitä.

Tutustuimme Baobab-keskukseen, jossa pääosin Eritreasta saapuvat ihmiset saavat vaatteita, ruokaa ja voivat levätä muutaman päivän ennen kuin jatkavat matkaansa pohjoiseen. Italiaan Eritreasta saavuttaessa takana on 4-6 kuukauden matka Sudanin ja Libyan halki, Välimeren yli Sisiliaan. Juuri kukaan ei halua puhua siitä, mitä matkalla tapahtui. Moni tulija on sukunsa valitsema, ja hänen matkaansa on panostettu koko suvun säästöt. Siksi palaaminen ei ole vaihtoehto, tuli matkalla tai perillä vastaan mitä vain.

Saimme kuulla myös InterSOS-järjestöstä, joka majoittaa Afganistanista yksinään tulleita lapsia. Heidänkin tavoitteensa on jatkaa pohjoiseen, Saksan tai Ruotsin afganistanilaisyhteisöihin. Roomassa vietetään keskimäärin yhdeksän päivää. Ennen InterSOSin yömajan perustamista lapset nukkuivat Roomassa kaduilla. InterSOS pystyy majoittamaan 30 lasta kerrallaan. Papereita ei kysytä, mutta lapsille kerrotaan mahdollisuudesta ilmoittautua viranomaisille Italiassa ja jäädä sinne. Käytännössä kukaan ei jää Italiaan. Kaikki Afganistanista yksin tulevat lapset ovat poikia.

Afganistanista Roomaan saapuu alaikäisiä yksinään. He ovat kävelleet Iranin ja Turkin läpi.

Baobabissa jokainen saa päälleen puhtaat vaatteet – ehkä tässä on syy, miksi seuraaviin Euroopan maihin saavutaan siisteissä vaatteissa.

Sekä Baobabin että InterSOSin toiminta on Italiassa laitonta. Periaatteessa tulokkaiden pitäisi ilmoittautua poliisille. Poliisi kuitenkin katsoo toimintaa läpi sormien, sillä heillä ei ole ratkaisua ihmisten sijoittamiseen Italiassa. Viimeisten kahden kuukauden aikana pelkästään Baobabissa on käynyt 27 000 ihmistä. Keskuksessa viivytään 2-3 päivää ja sitten matka jatkuu pohjoiseen. Keskus toimii täysin vapaaehtoisten voimin, eikä se saa mitään tukea valtiolta tai kunnalta. Kiinteistö on vallattu vanha konsertti- ja baaritila, ja kaiken ruuan lahjoittavat alueen yritykset. Paavikin oli toimittanut paikalle autolasteittain ruokaa, ja vapaaehtoiset viittasivat häneen sanoilla dear pope. Baobab ei ole järjestö, eikä sillä ole johtoa, vain vapaaehtoisia.

Kaikki Baobabin ruoka ja vaatteet saadaan lahjoituksina. Vapaaehtoiset pitivät tätä sikäli hyvänä, että kun verorahoja ei käytetä, ovat keskuksen vastustajien argumentit vähissä.

Baobabiin on pyritty luomaan tunnelma, jossa ihmiset pystyvät hetken rentoutumaan. Keskukseen on hankittu soittimia ja sieltä löytyi mm. pieni kampaamo, jossa tulokkaat voivat leikata toistensa hiuksia. Makuupaikkoja on 200:lle, mutta tulijoita on viime kuukausina ollut niin paljon, että nukkujia oli keskuksen edessä myös kadulla. Tulijat ovat nuoria miehiä ja naisia sekä lapsia. Monia painaa pelko siitä, että matka keskeytyy ja siksi Baobabissa ollaan vain se aika, kun odotellaan ehkä merta vielä ylittäviä tuttavia tai lisää rahaa Eritreasta. Sana Baobabista välittyy uusille tulijoille viidakkorummun ja tekstiviestien kautta.

Baobabin tunnelma on kuin afrikkalaisessa kylässä – ja se on tarkoituskin.

Italian perusteita.

Baobabin vapaaehtoiset toimivat ilman työnjohtoa tai työvuoroja. Vapaaehtoiset saavat tulla ja mennä miten haluavat, ainoastaan oikeudelliselle neuvonnalla on kiinteä aika. Ruokailun järjestäminen 500-800 hengelle onnistuu kahdenkin vapaaehtoisen voimin – asukkaat auttavat omien voimavarojensa mukaan. Moni tulokas on matkasta uupunut ja järkyttynyt. Sairauksen hoitaminen on suurin haaste, eikä vähiten siksi, että kriittisessäkään tilanteessa ei uskalleta mennä lääkäriin, koska pelätään matkan katkeamista Italiaan.

Kun keskus perustettiin, lahoituksia tuli tulvien. Nyt Baobab ilmoittaa Facebook-sivuillaan, mitä keskukseen tarvitaan. Vapaaehtoiset kertoivat, että jatkuva lähiympäristön yritysten vaivaaminen alkaa jo tuntua hankalalta. Vapaaehtoisia työntekijöitä sen sijaan yleensä on tarpeeksi. Ehkä tätä edesauttaa hyvin joustava toimintamalli, jossa vapaaehtoiset voivat tulla ja mennä miten haluavat, eikä meille vierailijoillekaan pyynnöstä huolimatta lueteltu mitään sääntöjä visiitille. ”No rules.” Järjestysongelmia asukkaiden kanssa ei ole ollut. Naapurit ovat valittaneet kadun siisteydestä, minkä jälkeen katu on alettu lakaista kaksi kertaa päivässä.

Sekä Baobab että InterSOSin yömaja sijaitsevat Rooman keskustassa. Perustajien mielestä on tärkeää, että maahantulijoita piiloteta vaan että tilanne on kaupunkilaisten nähtävissä.